Onko täällä ketään, jotka ovat töissä, mutta lapset silti kotihoidossa?

Jos vain onnistuu että tekisin puolikasta työvuoroa. Laskimme että tukien kanssa hävitään vaan n200 e. Jo kannattaa. Tätä olisi tarkoitus siihen asti että kuopus 3v.



Meillä kummatkin 3vuorotyössä joten saamme sumplittua niin että vuorot menevät ristiin ja voimme kotona hoitaa nuo kaksi.

Oli siis ihan selviö jo kolmannen syntyessä, että ei todellakaan kannata viedä lapsia hoitoon, kolmesta menee jumalattomat hoitomaksut.



Minä teen yötyötä ja mies on lyhentänyt työaikansa osittaisen hoitovapaan turvin. Lisäksi meillä on yksityisen hoidon tuella hoitaja. Kannattaa ehdottomasto rahallisesti. Ja sitten vielä se, että kotihoidontukea saa vain siihen asti, kun lapsi on 3v. mutta yksityisen hoidon tukea kouluikään asti ja osittaista hoitovapaata toisen luokan loppuun asti.

Ja ne lyhemmät työajat tuo luksusta elämään silloin kun lapset ovat pieniä. Samoin parisuhde kukkii kun on enemmän aikaa ja kun mies joutuu kotona ollessaan hoitamaan lapset ja kodin ihna niin kuin minäkin vuorollani. SUOSITTELEN edes miettimään vaihtoehtoja.

kun lapsi oli 1-vuotias. Mies oli osittaisella hoitovapaalla eli kaksi päivää viikosta kotona, kolme töissä. Itse sumplin usein niin, että sain tehtyä viikon työt neljässä päivässä. Ja sitten jäljelle jääneinä 2 (-3) päivänä siskoni ja hänen ystävänsä olivat hoitamassa lastamme. Meillä molemmilla normaalit päivätyöt.

Mutta joittenkin mielestähän se ei edes ole työtä, esim. mun anopin ja apen mielestä. He ihmettelevät, miksen pysty mun koululaisia kuskaamaan kesken päivän hammaslääkärissä ja lääkärissä, vaan miesraasu joutuu nuo hommat tekemään.

teet tosi arvokasta työtä, arvosta itse itseäsi, muut eivät sitä ikävä kyllä tee. Jos vaan pää kestää, siinokin olis vaihtoehto, voisi hoitaa itse omat lapset kotona ja saada vähän palkkaa toisten lasten hoitamisesta ja mahdollisesti kotihoidon tuen. Mut harva vaan pph pystyy, hatunnosto sulle.

Toinen vanhemmista päivätyössä ja toinen tekee töitä iltaisin ja viikonloppuisin. Varsinkin hoitoalan ihmisillä on yleistä.

mies päivätöissä, itse hoitoalalla teen iltoja ja viikonloppuja.

Onko sekään sitten kivaa ettei ole koskaan aikaa yhteiselle ajalle, aina jompi kumpi töissä?

Olen pph ja lisaksi teen hoitotyota viikonloppuisin. Pph olen ollut 2 vuotta, sita ennen tein 3 yovuoroa vanhainkodilla, mies kay 2 vuorotyossa.



Kaksi lasta, eivat ole olleet hoidossa koskaan.

vaan keino saada lapset syötettyä, juotettua ja laskut maksettua.

Onko sekään sitten kivaa ettei ole koskaan aikaa yhteiselle ajalle, aina jompi kumpi töissä?

Aloitan aamulla aikaisin ennenkuin lapset heräävät,

käytän myös hyväksi heidän kerhossaoloaikansa ja sitten

usein iltaisin kun alkaa iltatoimet (mies hoitaa ne) teen töitä

puolilleöin.

Olen tuntityöntekijä kirjanpitotoimistossa, joten siitä maksetaan miten paljon teen.

Tämä oli meille kuin lottovoitto kun tälläisen paikan sain!

Mies tekee tavallista 8-16 päivää, mutta hänellä on myös joustavat työajat, eli voi kertyneiden saldojen mukaan olla töissä enemmän joinain päivinä ja joinain lähteä sitten aiemmin pois.



Itse olen toimittaja, ja teen viikossa 2,5-3pvä töitä, joista kaksi päivää on aina la ja su. Sitten sen yhden päivän lapsia hoitaa yleensä yksi ystäväni tai sitten joku isovanhemmista, välillä nekin työt pystyy hoitamaan ilta-aikaan, eikä mitään ylimääräistä hoitoa tarvita.

ole tarkoitus ikuisesti jatkaa. Meillekin tuli kolmonen vähän yllärinä, ja ajattelin, etät jos jaksaisin vielä ensi vuoden toimia näin, niin sitten kun menisin "kunnolla" töihin, niin lapset olisi 6 -v eskarilainen, 4,5 v ja 1-v 8kk ikäiset.



ELi onhan se tylsää, kun ei ole juurikaan sitä yhteistä aikaa, mutta vielä tylsempää olisi kiikuttaa tuo pienin päiväkotiin. Eikä nuo isommatkaan kyllä päiväkotia kaipaa, meillä on onneksi siunaantunut todella paljon lapsia pihapiiriin, eli iltapäivisin on aina seuraa. Aamupäivisin taas on kerho, avoin päiväkoti, uimahalli ja taidetalo heti kulmilla.



T: se toimittaja.

Olemme tänän 11 vuoden ajan kokeilleet kaikkia mahdollisa yhtälöitä hoitaa lapsia. Minä sekä mies ollaan oltu hoitovapaalla, minä olen ollut osittaisella hoitovapaalla. Olen tehnyt vuorotyötä lyhennetyllä työajalla. Raskain vaihe on ollut kun molemmat vanhemmat normaalilla työajalla ja minulla vielä työaika vaihteli ma-la 5.30- 21. Ja kolme lasta hoidossa. Kun vein kaikki kolme eri paikkaan ja välillä koulu/eskari taksi toi kotiin ja välillä haki kotoa.

Miehellä ollut koko ajan sama työpaikka ja sama työaika ma-pe 8-16.

Silloin kun oli kaksi lasta niin minä tein vuorotyötä ja silloin harvoin kun lapset tarvivat hoitajaa niin meillä oli naapurin täti hoitajana.

Nyt enään nuorin kotona ja loput koulussa/ eskarissa. Ja ukki toimii hoitajana. Koska edelleen vuoroni vaihtelee niin ukilla ei hototunteja per viikko paljon kerry.

Hankalinta on miehelläni sillä kolme isointa kulkee jo iltaisin harratuksissa joten illat hän toimii kuskina.

Minä hoidan pääasiassa ruuat, sillä kun olen aamupäivällä kotona niin teen keittoa iltapäiväksi, eipä tarvi kun lämmittää kun koitiutuvat.

Yhteinen vapaapäivä koko perheellä on sunnuntai. Silloin ei ole mitään harrastuksia kellään.

Ikävintä järjestelyssä on se että minä näen koululaisia aika vähän. Olen paljon iltavuorossa ja aika usein lauantaisin töissä. Toki on sitten arkivapaita. Mutta kun olen ollut vaikka 2 viikkoa illassa niin eipä sitä paljon ole koululaisten kuulumia kuullut.

Kotihoidontukea saamme sillä lapsemme ei ole kunnallisessa päivähoidossa.

Nykyisessä järjestelmässä on hyvää se että ukki tulee kotiimme kun on hoitajan tarve ja samalla toimii koululaisten iltapäivähoitajana.