Lue keskustelun säännöt.
suuttuisitteko tästä? mies johdatti harhaan ja särki sydämeni
14.11.2021 |
tapailtiin monta kuukautta ja tehtiin asioita joita seurustelevat parit tekevät. ei ole ollut mitään puhetta että en etsisi parisuhdetta. sitten kun otin suhteen tilanteen puheeksi monen kuukauden jälkeen ja olin aivan varma että aloitettaisiin seurustelu niin sanoi että ei näe mitään vakavaa kanssani. mitä *ittua olet minun kanssani ollut kuukausia?????
tekisi mieli kostaa.
Kommentit (66)
Mullekin on käynyt noin.
Tosin sillä erotuksella että tisein kyllä että miehellä saattaa olla eri näkemys suhteen tulevaisuudesta, koska enhän voi perustaa toisen ajattelua siihen miten itse ajattelen!
Nähdäkseni oppirahat on sinulla nyt hyppysissä, ja seuraavalla kerralla sanot jo aiemmin että et halua tapailla jollei suhteella ole tulevaisuutta, tai ymmärrät tämän kokemuksesi myötä että et voi ajatella toisen puolesta ja tietää meediomaisesti mitä hän ajattelee suhteestanne.
Noh meille kävi niin, että jatkoimme sitä kevyttä tapailua kunnes yllättäen löysin nykyisen mieheni. Kun ilmoitin tälle aiemmalle että en halua häntä enää tapailla, niin alkoi kova kysely että miksi ei. Vastasin että meillä on niin erilaiset tulevaisuuden toiveet, että itse haluan oikean parisuhteen ja tulevaisuuden rakastamani miehen kanssa enkä enää mitään "katsellaan"-touhua. Hän intti että olenko löytänyt toisen, johon vastasin että kerroin jo syyn. Sitten tämä mies yllättäen pyörsi puheensa, soitti ja sanoi kaipaavansa ja olevansa nyt varma että haluaakin kanssani kunnon seurustelusuhteen ja yhteisen tulevaisuuden. Hetkeksi hämmennyin, mutta olin jo päättänyt että en jatka noin epävarman miehen kanssa kävi miten kävi. Tuota puhelua oli kuitenkin edeltänyt monen kuukauden radiohiljaisuus, jolla mies ilmeisesti yritti kouluttaa minua, että räytyisin sydänsuruissani ja olisin hänelle sitten valmiina ja ikävöineenä. Toisin kävi, kun tapasinkin nykyisen mieheni.
Tästä on 8 vuotta aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No siis. Mies kertoi heti alkuun miten on. Eli suuttumiseen ei ole syytä, mutta toki saat olla pettynyt ja surullinen, ettei asiat menneet kuten olisit halunnut.
Vertaistukena kerrottakoon että itselläni on käynyt lähes samoin; en uskonut/kuunnellut mitä mies kertoo. Miesystäväni kertoi heti suhteen alussa, että ei lapsia (tästä olemme samoilla linjoilla), eikä yhteenmuuttoa ainakaan vuoteen, ei ehkä koskaan. Hän sanoi nämä HETI kun puhuimme suhteen tilasta. Halusi kyllä parisuhteen, viettää aikaa kanssani, matkustella, halusi esitellä minut perheelleen jne, ja olemme siis ihan julkisesti yhdessä, vietämme aikaa kuten seurustelevat parit viettävät.
Mutta minä olen alkanut kaipaamaan enemmän. Vaikka alkuun uskottelin itselleni että enhän minä itsekään tiedä haluanko koskaan muuttaa yhteen, niin kyllähän minä _tiesin_, että jossain vaiheessa haluan yhteisen elämän. Ja nyt ahdistun asian kanssa :) Olisin voinut suhteen alussa todeta että ehkä emme hae ihan samoja asioita ja surra sydänsurut ja siirtyä seuraavaan, mutta uppiniskaisesti jatkoin ja nyt ollaan tässä että tunteita on niin paljon, etten halua erota mutta en myöskään ole 100% onnellinen, koska kaipaan sitä yhteistä kotia ja sitä tunnetta siitä jaetusta elämästä. Mähän oon aina haaveillut kosinnasta, naimisiinmenosta, yhteisestä kodista ja varmin tapa saada ne olisi etsiä mies joka haluaa samoja asioita, mutta tässä sitä ollaan.
Että että. Miks me naiset ei vaan kuunnella niitä miehiä? Ajatellaan jotenkin että kyllä kun se sitten mua rakastaa niin on valmis joustamaan/muuttumaan/muuttamaan mielipiteensä... Mä en ainakaan voi syyttää miestäni mistään. Hän on ollut kokoajan aivan täysin rehellinen.
Mun ex-vaimoa oli pari pelimiestä kouluttanut ennenkuin tapasi mut. Exän ei tarvinnut kuitenkaan epäillä mua pelimieheksi ja minäpä kerron miksi. Kuukauden tutustumisen jälkeen olin halukas siihen että hän muuttaisi minun luo = kovaa evidenssiä siitä että mies haluaa sinut.
Jos ette halua jatkuvasti kärvistellä ja tuhlata elämäänne noissa 3-6 kk tapailuissa, niin kokeilkaa ehdottaa noita konkreettisia tekoja. Jos mies haluaa juuri sinut, hän kyllä haluaa muuttaa yhteen.
Vierailija kirjoitti:
No siis. Mies kertoi heti alkuun miten on. Eli suuttumiseen ei ole syytä, mutta toki saat olla pettynyt ja surullinen, ettei asiat menneet kuten olisit halunnut.
Vertaistukena kerrottakoon että itselläni on käynyt lähes samoin; en uskonut/kuunnellut mitä mies kertoo. Miesystäväni kertoi heti suhteen alussa, että ei lapsia (tästä olemme samoilla linjoilla), eikä yhteenmuuttoa ainakaan vuoteen, ei ehkä koskaan. Hän sanoi nämä HETI kun puhuimme suhteen tilasta. Halusi kyllä parisuhteen, viettää aikaa kanssani, matkustella, halusi esitellä minut perheelleen jne, ja olemme siis ihan julkisesti yhdessä, vietämme aikaa kuten seurustelevat parit viettävät.
Mutta minä olen alkanut kaipaamaan enemmän. Vaikka alkuun uskottelin itselleni että enhän minä itsekään tiedä haluanko koskaan muuttaa yhteen, niin kyllähän minä _tiesin_, että jossain vaiheessa haluan yhteisen elämän. Ja nyt ahdistun asian kanssa :) Olisin voinut suhteen alussa todeta että ehkä emme hae ihan samoja asioita ja surra sydänsurut ja siirtyä seuraavaan, mutta uppiniskaisesti jatkoin ja nyt ollaan tässä että tunteita on niin paljon, etten halua erota mutta en myöskään ole 100% onnellinen, koska kaipaan sitä yhteistä kotia ja sitä tunnetta siitä jaetusta elämästä. Mähän oon aina haaveillut kosinnasta, naimisiinmenosta, yhteisestä kodista ja varmin tapa saada ne olisi etsiä mies joka haluaa samoja asioita, mutta tässä sitä ollaan.
Että että. Miks me naiset ei vaan kuunnella niitä miehiä? Ajatellaan jotenkin että kyllä kun se sitten mua rakastaa niin on valmis joustamaan/muuttumaan/muuttamaan mielipiteensä... Mä en ainakaan voi syyttää miestäni mistään. Hän on ollut kokoajan aivan täysin rehellinen.
Mulla on taas ollut aina niin päin ettei miehet ole uskoneet mitä olen sanonut, ja ero on tullut aina siitä syystä. Olen sanonut että en ala seurustelemaan, mutta voidaan tapailla. Sitten mies on ollut lopulta vihainen kun en ole halunnut seurustella, vaan vain tapailla. Olen sanonut että en ala suhteeseen jossa pidetään muitakin kumppaneita, ei ole uskottu vaan on pisetty muitakin kumppaneita, ja sitten on ihmetelty kun en ole halunnut olla yhdessä. Olen sanonut etten ala siivoomaan toisen sotkuja, sitten on ihmetelty että miksi olen lähdössä...
Ymmärrän täysin aloittajaa. Kyllä muutaman kuukauden sisällä pitää tietää, haluaako toisen vai ei. En ymmärrä tällaista pitkittämistä, että tapaillaan, vaikkei ole sitten haluja seurustella.
Jätkä otti rusinat pullasta ja sinuna myös kostaisin.
En nyt ymmärrä ap aloitusta miksi se olisi pitänyt tulla parisuhteeksi. Eikö parisuhde ole kahden kauppa ja siihen ei kannatakaan mennä ellei molemmat ole siihen valmiita. Tapaillakin voi, ja kaveriakin voi olla. Se on taas jokaisen oma asia harrastaa seksiä. Tuskin kukaan haulikolla ap:ta uhkasi, tai jos uhkasi tee raiskausilmoitus. Muuten sulla ei ole mitään syytä kostaa, omalla päätökselläsi suostuit seksiin ja kuvittelit olevan parisuhde. Eli en suuttuisi.