Miten suhtautua toisen lapsettomuuteen?

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 22:07"]

Mjaa-a. Mitäpä, jos sanoisit hänelle suoraan, jos hän sinua loukkaa, että "miksi sanoit noin, tuo oli aika epäreilua..." Ota siis asia suoraan puheeksi, mutta tietysti niin, että annat hänen itsensä kertoa, miksi hänen asenteensa on muuttunut tuolla tavalla. Onhan nimittäin täysin mahdollista, että olet väärässä, ja välejänne kåhiertää jokin MUU asia, jota et vain tiedä. Siksi kannattaa kysyä, ennen kuin moittii...

Mutta jos hän on sinulle kitkerä kateuden takia, se on tietystikovin ikävää. Raskautesi ei ole millään lailla häneltä pois. Itse kärsin vuosia lapsettomuudesta ja kävimme erilaisissa hoidoissa, enkä voi silti snoa olleeni tuolla lailla katkera. Surullinen kyllä, mutta se on eri asia. SILTI myös katkeruus on inhimillinen tunne ja ystäväsi varmasti kärjellä ajatellen kärsii siitä, ja ymmärtää, ettei ole oikein kiukutella sinulle.

Joka tapauksessa tuollaiset ristiriidat pitäisi kohdata ja puhua halki. Kohta olet älti, ja ystäväsi katkeruus tuskin vähenee. Totta kai riskinä on, että ottamalla asian puheeksi välinne rikkoutuvat, mutta niinhän näyttäksi joka tapauksessa käyvän! 

Joten ilmaise, että hän loukkaa sinua ja vaadi siihen selitystä. Voit sanoa, että arvostat ystävyyttänne, ja siksi haluaisit tietää, mistä hän on sinulle nykyään kiukkuinen...?

[/quote]

On niin loppuunkulutettu juttu tuo "ei ole keneltäkään pois" -ilmaisu.

Juu, ei ole, mutta toisen raskaus muistuttaa jatkuvasti siitä, mitä itse todennäköisesti ei tule koskaan kokemaan. Tätähän ei saa palstamammojen mukaan tuntea erittäin pahana tunteena, vaan pitäisi hihkua ja hahkua riemusta toisen puolesta.

Juu, ei ole reilua olla ilkeä raskaana olevaa kohtaan, mutta ei myöskään ole reilua vaatia lapsettomuudesta kärsivää olemaan iloinen raskaana olevan puolesta. Siihen hän todennäköisesti ei pysty, ei ainakaan kuten raskaana olevat yleensä itse toivovat, eli sormia napsauttamalla.

Minäkin olen ollut lapseton ja kyllä se vaan viilsi kun ystäväni raskautuivat, mutta kyllä minä kaiken kateuteni keskellä iloitsin ystävieni puolesta. En halunnut heiltä mitään pois, halusin vain sen nyytin myös itselleni. Kuten sanoin olin kateellinen, mutta en pahalla.

[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 12:46"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 22:07"]

Mjaa-a. Mitäpä, jos sanoisit hänelle suoraan, jos hän sinua loukkaa, että "miksi sanoit noin, tuo oli aika epäreilua..." Ota siis asia suoraan puheeksi, mutta tietysti niin, että annat hänen itsensä kertoa, miksi hänen asenteensa on muuttunut tuolla tavalla. Onhan nimittäin täysin mahdollista, että olet väärässä, ja välejänne kåhiertää jokin MUU asia, jota et vain tiedä. Siksi kannattaa kysyä, ennen kuin moittii...

Mutta jos hän on sinulle kitkerä kateuden takia, se on tietystikovin ikävää. Raskautesi ei ole millään lailla häneltä pois. Itse kärsin vuosia lapsettomuudesta ja kävimme erilaisissa hoidoissa, enkä voi silti snoa olleeni tuolla lailla katkera. Surullinen kyllä, mutta se on eri asia. SILTI myös katkeruus on inhimillinen tunne ja ystäväsi varmasti kärjellä ajatellen kärsii siitä, ja ymmärtää, ettei ole oikein kiukutella sinulle.

Joka tapauksessa tuollaiset ristiriidat pitäisi kohdata ja puhua halki. Kohta olet älti, ja ystäväsi katkeruus tuskin vähenee. Totta kai riskinä on, että ottamalla asian puheeksi välinne rikkoutuvat, mutta niinhän näyttäksi joka tapauksessa käyvän! 

Joten ilmaise, että hän loukkaa sinua ja vaadi siihen selitystä. Voit sanoa, että arvostat ystävyyttänne, ja siksi haluaisit tietää, mistä hän on sinulle nykyään kiukkuinen...?

[/quote]

On niin loppuunkulutettu juttu tuo "ei ole keneltäkään pois" -ilmaisu.

Juu, ei ole, mutta toisen raskaus muistuttaa jatkuvasti siitä, mitä itse todennäköisesti ei tule koskaan kokemaan. Tätähän ei saa palstamammojen mukaan tuntea erittäin pahana tunteena, vaan pitäisi hihkua ja hahkua riemusta toisen puolesta.

Juu, ei ole reilua olla ilkeä raskaana olevaa kohtaan, mutta ei myöskään ole reilua vaatia lapsettomuudesta kärsivää olemaan iloinen raskaana olevan puolesta. Siihen hän todennäköisesti ei pysty, ei ainakaan kuten raskaana olevat yleensä itse toivovat, eli sormia napsauttamalla.

[/quote]

Mutta sitten jos tämä lapsettomuudesta kärsivä tulee raskaaksi ja saa lapsen kaikkien pitäisi olla hehkuttamassa ja hihkumassa vaikka heidän piti olla hienovaraisesti hiljaa omista raskauksistaan ja lapsistaan? Ei sekään ole reilua.

Mitään ilkeilyä ei tarvitse sietää, oli sitten mikä tausta tahansa. Sen sijaan etäisyyden otto puolin ja toisin olisi mielestäni järkevää. Olethan nyt varma, että kyse on selvästä ilkeilystä eikä omasta tulkinnastasi? Raskaushormonitkin herkistävät. Jos on täysin selvää että tahallaan ilkeilee niin tällaisen ilkeän kommentin jälkeen voit todeta, että pahoitat mielesi hänen ilkeilystään ja voisi olla parasta, ettette olisi enää tekemisissä kuin vain minimin. Varmasti olisi helpotus kummallekin.

Kyllähän se toisen raskaus on vaikea pala lapsettomuudestä kärsivälle, vaikka kuinka yrittäisi olla onnellinen toisen puolesta. Ja tavallaan sitä ehkä onkin mutta enemmän surullinen omasta tilalnteestaan, josta se toisen raskaus koko ajan muistuttaa. Minulle oli vaikeinta se raskausaika ja sitten vauvan syntymä oli helpostus ja pystyin vauvaa ihailemaan ja rakastamaan, vaikka se ei oma ollutkaan. Ehkä se johtui siitä, että hoidoissa keskittyi koko ajan siihen raskautumiseen, joten se vauva oli vielä liian kaukainen haave eikä tehnyt samalla tavalla kipeää.

Eräs työkaverini katkaisi välinsä ystävään, joka oli saanut lapsen, kun hän itse kipuili lapsettomuutensa kanssa. Tuota en ymmärtänyt lainkaan. Ymmärrän, että etäisyyden otto voi olla paikallaan, mutta välien katkaiseminen on todella kypsymätön teko - aivan kuin joku olisi lapsen saamalla henkilökohtaisesti loukannut. Tämäkin lapseton sai myöhemmin lapsia (ja vieläpä aika nopeasti). Vieläkö tuntui oikealta ratkaisulta katkaista välit toisen lapsen saamisen myötä?

Surra saa mutta muita ei voi siitä syyllistää. Oma suru ei saisi olla niin suurta, että ihmissuhteitakin voidaan katkoa huoletta. Tuossa vaiheessa on pakko ottaa se pää pois omasta navasta ja todeta, että maailmassa on lapsia eikä niitä voi hävittää omasta elämästä vaikka kuinka haluaisi.

Kaksi pitkäaikaisinta ja rakkainta ystävääni kärsivät jo useamman vuoden lapsettomuudesta ja itselläni tärppäsi ekalla yrittämällä. Tuntui kamalalta kertoa ystävälle raskaudesta tietäen hänen käyvän läpi lapsettomuustutkimuksia. Tuntui kamalalta tietää, etten voi omaa iloani ja onneani jakaa ystävilleni vain koska he ovat kateellisia ja tiedän että heidän raskauduttuaan sitä tullaan varmasti hehkuttamaan mielinmäärin, mutta itselleni se ei nyt vain ole sovinnaista.
.
Ei ole kivaa odottaa esikoistaan ilman ystävien tukea ja mukana oloa. Ja on muuten äärettömän vaikeaa olla puhumatta raskaudesta, rattaiden valinnasta yms, koska niiden ympärillä elämäni nyt vain sattuu pyörimään. Vaihtoehtoisesti voisi ystävyyden laittaa hyllylle siihen astii, että lapsettomatkin saavat lapsen, mutta...ei ne ystävyyssuhteet ihan niinkään toimi.

[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 13:16"]

[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 12:46"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 22:07"]

Mjaa-a. Mitäpä, jos sanoisit hänelle suoraan, jos hän sinua loukkaa, että "miksi sanoit noin, tuo oli aika epäreilua..." Ota siis asia suoraan puheeksi, mutta tietysti niin, että annat hänen itsensä kertoa, miksi hänen asenteensa on muuttunut tuolla tavalla. Onhan nimittäin täysin mahdollista, että olet väärässä, ja välejänne kåhiertää jokin MUU asia, jota et vain tiedä. Siksi kannattaa kysyä, ennen kuin moittii...

Mutta jos hän on sinulle kitkerä kateuden takia, se on tietystikovin ikävää. Raskautesi ei ole millään lailla häneltä pois. Itse kärsin vuosia lapsettomuudesta ja kävimme erilaisissa hoidoissa, enkä voi silti snoa olleeni tuolla lailla katkera. Surullinen kyllä, mutta se on eri asia. SILTI myös katkeruus on inhimillinen tunne ja ystäväsi varmasti kärjellä ajatellen kärsii siitä, ja ymmärtää, ettei ole oikein kiukutella sinulle.

Joka tapauksessa tuollaiset ristiriidat pitäisi kohdata ja puhua halki. Kohta olet älti, ja ystäväsi katkeruus tuskin vähenee. Totta kai riskinä on, että ottamalla asian puheeksi välinne rikkoutuvat, mutta niinhän näyttäksi joka tapauksessa käyvän! 

Joten ilmaise, että hän loukkaa sinua ja vaadi siihen selitystä. Voit sanoa, että arvostat ystävyyttänne, ja siksi haluaisit tietää, mistä hän on sinulle nykyään kiukkuinen...?

[/quote]

On niin loppuunkulutettu juttu tuo "ei ole keneltäkään pois" -ilmaisu.

Juu, ei ole, mutta toisen raskaus muistuttaa jatkuvasti siitä, mitä itse todennäköisesti ei tule koskaan kokemaan. Tätähän ei saa palstamammojen mukaan tuntea erittäin pahana tunteena, vaan pitäisi hihkua ja hahkua riemusta toisen puolesta.

Juu, ei ole reilua olla ilkeä raskaana olevaa kohtaan, mutta ei myöskään ole reilua vaatia lapsettomuudesta kärsivää olemaan iloinen raskaana olevan puolesta. Siihen hän todennäköisesti ei pysty, ei ainakaan kuten raskaana olevat yleensä itse toivovat, eli sormia napsauttamalla.

[/quote]

Mutta sitten jos tämä lapsettomuudesta kärsivä tulee raskaaksi ja saa lapsen kaikkien pitäisi olla hehkuttamassa ja hihkumassa vaikka heidän piti olla hienovaraisesti hiljaa omista raskauksistaan ja lapsistaan? Ei sekään ole reilua.

[/quote]

No kuka sellaista on vaatinut?

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 18:55"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 18:35"]

No miten itse käyttäydyt? Paasaatko tapaamisillanne vain ja ainoastaan vauvajutuista ja raskauden etenemisistä, höystettynä lauseilla "Voi että sitten ku ite oot raskaana ni huomaat miten paljon raskaana väsyttää-kuvottaa-turvottaa tjs"?

On nimittäin sitäkin tullut nähneeksi, että raskaana oleva ei ota pätkääkään enää lähipiirinsä tilannetta huomioon ja eräskin tuli työpaikalleni kesken päivän iloitsemaan, että hänpä sai juuri tietää olevansa raskaana. Ja henkilö tiesi täsmälleen, että itselläni oli kipeä lapsettomuustilanne meneillään. Oli todella kammottava loppupäivä, kun piti yrittää pitää itseään kasassa, puhua asiakkaille normaalisti ja olla näyttämättä sitä että teki mieli vain valahtaa lattialle itkemään.

Ja tämä henkilö ei koskaan tajunnut, että miksi hänen tekonsa oli todella loukkaavaa minua kohtaan.

[/quote]

En todellakaan puhu asiasta sanallakaan, jos vain mahdollista. Hän itse ottaa asiaa esillee melko aktiivisesti. Ap.

[/quote]

kun hän asiaa ottaa jatkuvasti esille ja jos hän loukkaa, sano että se loukkaa ja kysy, kokeeko hän jotenkin raskaaksi sen, että sinä olet raskaana mutta hän ei. voi puhdistaa ilmaa kun puhutte.

[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 13:29"]

Eräs työkaverini katkaisi välinsä ystävään, joka oli saanut lapsen, kun hän itse kipuili lapsettomuutensa kanssa. Tuota en ymmärtänyt lainkaan. Ymmärrän, että etäisyyden otto voi olla paikallaan, mutta välien katkaiseminen on todella kypsymätön teko - aivan kuin joku olisi lapsen saamalla henkilökohtaisesti loukannut. Tämäkin lapseton sai myöhemmin lapsia (ja vieläpä aika nopeasti). Vieläkö tuntui oikealta ratkaisulta katkaista välit toisen lapsen saamisen myötä?

Surra saa mutta muita ei voi siitä syyllistää. Oma suru ei saisi olla niin suurta, että ihmissuhteitakin voidaan katkoa huoletta. Tuossa vaiheessa on pakko ottaa se pää pois omasta navasta ja todeta, että maailmassa on lapsia eikä niitä voi hävittää omasta elämästä vaikka kuinka haluaisi.

[/quote]

Oletkos varma, että välienkatkaisu ylipäätään edes liittyi raskaus-lapsettomuusasiaan? Usko tai älä: ihmiset voivat myös kasvaa erilleen tai tulla muutakin erimiellisyyttä kuin raskauteen liittyviä asioita.

Tai sitten, että ymmärsikö tämä raskautunut toisen tilannetta, eikä vaatinut järjestämään megabileitä raskautuneen kunniaksi ja olla turpa tukossa omasta pahasta tunteesta?

Lapsettomuus voi antaa lähipiiristä ihan uusia puolia esiin. Minä lapsettomuudesta kärsivänä olin todella loppu kaikkiin kujeileviin  "NOOH, KOSKAS TEILLE TULEE LAPSI ;) ;) ;)" -uteluihin sukutapaamisissa ja sanoinkin ajoissa sisarelleni, että tulevassa sukujuhlassa sanon jo ensimmäiseen tällaiseen uteluun, että "Juu oikein kiitoksia kysymästä. Pari vuotta tässä on jo menty eikä tule, ei varmaan tulla koskaan saamaan.". No minuahan kiellettiin sanomasta tätä, koska "ihmisille voi tulla paha mieli!".

Voi vittu. Että ihan paha mieli. En mennyt koko tapaamiseen, sillä ratkesi sitten sekin pulma.

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 17:06"]

Elinpiirissäni on nainen, joka on avoimesti puhunut keskenmenoistaan ja lapsettomuudestaan. Kohtaamme päivittäin, ja oman raskauteni edetessä hän on muuttunut kireäksi ja ilkeäksi minua kohtaan. Ainoa syy mitä keksin muuttuneeseen käyttäytymiseen, on kasvava vauvamahani. En tiedä miten suhtautuisin häneen: olen pahoillani hänen tilanteestaan, mutta kauaa en enää voi kuormittaa itseäni ottamalla vastaan kiukuttelua, johon en ole syyllinen. Raskasta :(

[/quote]

Älä ota häneen yhteyttä, anna hänen ottaa yhteyttä sinuun, voit vaikka sanoa että aiot tehdä niin, voit sanoa ystävällisesti että olet huomannut että hänellä on rankkaa kun olet raskaana eikä hän ole. Jos sinulla on raskasta niin kyllä on hänelläkin, muista se.

Mäkin suosittelen etäisyyden ottoa. Itsekin olen ollut pitkään lapseton ja raskaana oleviin työkavereihin yms. on vaikea suhtautua kovin lämpimästi, en nyt tietenkään halua vihaakaan näyttää, mutta ei tee mieli tuppautua lähellekään.

Nyt olen itse raskaana, yksi keskenmeno takana. Nykyään ärsyttää kaikkein eniten sellainen asenne, missä oletetaan että ihmiset tekevät lapsia silloin kun haluavat ja sellaisia kuin haluavat. Yksikin työkaveri päivitteli, miten hirveän työläältä hänen ystävänsä sikiäminen kuulostaa, kun ihan ovulaatiotestejä käyttävät. Pidin turpani kiinni ja annoin hänen ihmetellä ihan rauhassa.

[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 13:47"]

Mäkin suosittelen etäisyyden ottoa. Itsekin olen ollut pitkään lapseton ja raskaana oleviin työkavereihin yms. on vaikea suhtautua kovin lämpimästi, en nyt tietenkään halua vihaakaan näyttää, mutta ei tee mieli tuppautua lähellekään.

Nyt olen itse raskaana, yksi keskenmeno takana. Nykyään ärsyttää kaikkein eniten sellainen asenne, missä oletetaan että ihmiset tekevät lapsia silloin kun haluavat ja sellaisia kuin haluavat. Yksikin työkaveri päivitteli, miten hirveän työläältä hänen ystävänsä sikiäminen kuulostaa, kun ihan ovulaatiotestejä käyttävät. Pidin turpani kiinni ja annoin hänen ihmetellä ihan rauhassa.

[/quote]

Kyllä noihin voisi minun mielestäni vaikka vaan todeta, ettei se kaikilla käy sormia napsauttamalla.

Olen tosin itsekin törmännyt sellaiseen asenteeseen näiltä "katsonkin mieheen niin tulen raskaaksi" -tyypeiltä, että jos ei vauvaa vahingosta tule, niin ei ole mitään järkeä "väkisin yrittää". JUUH... Eivätpä VARMASTI itse tekisi kaikkensa saadakseen lasta, eivätpä. Tai en tiedä, ehkä ovat niin pettyneet lapsiinsa ja perhe-elämään, että toivoisivatkin olleensa lapsettomia.

Me ei kerrottu kenellekään useista keskenmenoista. Mutta olin lähellä räjähdys pistettäni kun miehen veli tuli hehkuttamaan kaks tuntia sitten syntyneestä pojastaan. Sain hillittyä kuitenkin itseni mutta sillä hetkellä en pystynyt onnittelemaan. Olin edellisenä päivänä saanut keskenmenon ja istuin sohvalla helvetin kipeänä verta valuen. Yritin lukea lehteä ja kun veli poistui, lähdin ulos ja itkin raskaasti.

[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 13:40"]

[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 13:29"]

Eräs työkaverini katkaisi välinsä ystävään, joka oli saanut lapsen, kun hän itse kipuili lapsettomuutensa kanssa. Tuota en ymmärtänyt lainkaan. Ymmärrän, että etäisyyden otto voi olla paikallaan, mutta välien katkaiseminen on todella kypsymätön teko - aivan kuin joku olisi lapsen saamalla henkilökohtaisesti loukannut. Tämäkin lapseton sai myöhemmin lapsia (ja vieläpä aika nopeasti). Vieläkö tuntui oikealta ratkaisulta katkaista välit toisen lapsen saamisen myötä?

Surra saa mutta muita ei voi siitä syyllistää. Oma suru ei saisi olla niin suurta, että ihmissuhteitakin voidaan katkoa huoletta. Tuossa vaiheessa on pakko ottaa se pää pois omasta navasta ja todeta, että maailmassa on lapsia eikä niitä voi hävittää omasta elämästä vaikka kuinka haluaisi.

[/quote]

Oletkos varma, että välienkatkaisu ylipäätään edes liittyi raskaus-lapsettomuusasiaan? Usko tai älä: ihmiset voivat myös kasvaa erilleen tai tulla muutakin erimiellisyyttä kuin raskauteen liittyviä asioita.

Tai sitten, että ymmärsikö tämä raskautunut toisen tilannetta, eikä vaatinut järjestämään megabileitä raskautuneen kunniaksi ja olla turpa tukossa omasta pahasta tunteesta?

Lapsettomuus voi antaa lähipiiristä ihan uusia puolia esiin. Minä lapsettomuudesta kärsivänä olin todella loppu kaikkiin kujeileviin  "NOOH, KOSKAS TEILLE TULEE LAPSI ;) ;) ;)" -uteluihin sukutapaamisissa ja sanoinkin ajoissa sisarelleni, että tulevassa sukujuhlassa sanon jo ensimmäiseen tällaiseen uteluun, että "Juu oikein kiitoksia kysymästä. Pari vuotta tässä on jo menty eikä tule, ei varmaan tulla koskaan saamaan.". No minuahan kiellettiin sanomasta tätä, koska "ihmisille voi tulla paha mieli!".

Voi vittu. Että ihan paha mieli. En mennyt koko tapaamiseen, sillä ratkesi sitten sekin pulma.

[/quote]

Olin itsekin lapseton ja tämä välienkatkaisija kertoi minulle suoraan, että ei aio enää olla missään tekemisissä tämän ystävänsä kanssa, koska tämä kehtasi pyytää useita kertoja kolmen kuukauden aikana, että tulisi käymään katsomaan vauvaa. Ehdotin hänelle että kertoo ystävälleen rehellisesti, ettei nyt pysty, kun on niin vaikeaa, mutta työkaverini oli sitä mieltä että hänen ystävänsä olisi pitänyt tajuta tämä itse ja että kun on noin epäempaattinen häntä kohtaan, niin ei aio enää ikinä olla yhteyksissä.

Ymmärrän kyllä että ihmisillä on tunteet pinnassa, mutta noin katkeraksi en itse koskaan tullut enkä oikein ymmärrä, miksi se oma paha olo pitää oksentaa muille. Tämä työkaverini puhui todella rumasti vauvasta, sanoi toivovansa, että se kuolee ja olisi oikein, kun ystävänsä on niin vauvamaailmassa eikä tajua muiden ihmisten tunteita. Tätä työkaveriani loukkasi siis se että hänen ystävänsä oli pyydellyt useamman kerran häntä käymään.

Olen itsekin saanut osani loukkaavista kommenteista mutta en laittanut pahaa kiertämään enkä yrittänyt satuttaa muita vain siksi, että he olivat onnistuneet raskautumisessa ja minä en. Myönnän, että vieläkin olen vähän katkera muutamasta satuttavasta kommentista (esim. haistele nyt tuota vauvaa, jotta tarttuisi siitä vähän teillekin vauvalykkyä) - mekin puhuimme avoimesti lapsettomuudestamme ja jaksan vieläkin hämmästellä ihmisten ikäviä kommentteja.

On kuitenkin aivan eri asia loukkaantua ikävästä kommentoinnista kuin siitä, että pyydetään kylään katsomaan vauvaa. Jos ei pysty siihen voi sen sanoa asiallisesti eikä vetäistä välejä poikki.

[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 17:14"]

[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 13:40"]

[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 13:29"]

Eräs työkaverini katkaisi välinsä ystävään, joka oli saanut lapsen, kun hän itse kipuili lapsettomuutensa kanssa. Tuota en ymmärtänyt lainkaan. Ymmärrän, että etäisyyden otto voi olla paikallaan, mutta välien katkaiseminen on todella kypsymätön teko - aivan kuin joku olisi lapsen saamalla henkilökohtaisesti loukannut. Tämäkin lapseton sai myöhemmin lapsia (ja vieläpä aika nopeasti). Vieläkö tuntui oikealta ratkaisulta katkaista välit toisen lapsen saamisen myötä?

Surra saa mutta muita ei voi siitä syyllistää. Oma suru ei saisi olla niin suurta, että ihmissuhteitakin voidaan katkoa huoletta. Tuossa vaiheessa on pakko ottaa se pää pois omasta navasta ja todeta, että maailmassa on lapsia eikä niitä voi hävittää omasta elämästä vaikka kuinka haluaisi.

[/quote]

Oletkos varma, että välienkatkaisu ylipäätään edes liittyi raskaus-lapsettomuusasiaan? Usko tai älä: ihmiset voivat myös kasvaa erilleen tai tulla muutakin erimiellisyyttä kuin raskauteen liittyviä asioita.

Tai sitten, että ymmärsikö tämä raskautunut toisen tilannetta, eikä vaatinut järjestämään megabileitä raskautuneen kunniaksi ja olla turpa tukossa omasta pahasta tunteesta?

Lapsettomuus voi antaa lähipiiristä ihan uusia puolia esiin. Minä lapsettomuudesta kärsivänä olin todella loppu kaikkiin kujeileviin  "NOOH, KOSKAS TEILLE TULEE LAPSI ;) ;) ;)" -uteluihin sukutapaamisissa ja sanoinkin ajoissa sisarelleni, että tulevassa sukujuhlassa sanon jo ensimmäiseen tällaiseen uteluun, että "Juu oikein kiitoksia kysymästä. Pari vuotta tässä on jo menty eikä tule, ei varmaan tulla koskaan saamaan.". No minuahan kiellettiin sanomasta tätä, koska "ihmisille voi tulla paha mieli!".

Voi vittu. Että ihan paha mieli. En mennyt koko tapaamiseen, sillä ratkesi sitten sekin pulma.

[/quote]

Olin itsekin lapseton ja tämä välienkatkaisija kertoi minulle suoraan, että ei aio enää olla missään tekemisissä tämän ystävänsä kanssa, koska tämä kehtasi pyytää useita kertoja kolmen kuukauden aikana, että tulisi käymään katsomaan vauvaa. Ehdotin hänelle että kertoo ystävälleen rehellisesti, ettei nyt pysty, kun on niin vaikeaa, mutta työkaverini oli sitä mieltä että hänen ystävänsä olisi pitänyt tajuta tämä itse ja että kun on noin epäempaattinen häntä kohtaan, niin ei aio enää ikinä olla yhteyksissä.

Ymmärrän kyllä että ihmisillä on tunteet pinnassa, mutta noin katkeraksi en itse koskaan tullut enkä oikein ymmärrä, miksi se oma paha olo pitää oksentaa muille. Tämä työkaverini puhui todella rumasti vauvasta, sanoi toivovansa, että se kuolee ja olisi oikein, kun ystävänsä on niin vauvamaailmassa eikä tajua muiden ihmisten tunteita. Tätä työkaveriani loukkasi siis se että hänen ystävänsä oli pyydellyt useamman kerran häntä käymään.

Olen itsekin saanut osani loukkaavista kommenteista mutta en laittanut pahaa kiertämään enkä yrittänyt satuttaa muita vain siksi, että he olivat onnistuneet raskautumisessa ja minä en. Myönnän, että vieläkin olen vähän katkera muutamasta satuttavasta kommentista (esim. haistele nyt tuota vauvaa, jotta tarttuisi siitä vähän teillekin vauvalykkyä) - mekin puhuimme avoimesti lapsettomuudestamme ja jaksan vieläkin hämmästellä ihmisten ikäviä kommentteja.

On kuitenkin aivan eri asia loukkaantua ikävästä kommentoinnista kuin siitä, että pyydetään kylään katsomaan vauvaa. Jos ei pysty siihen voi sen sanoa asiallisesti eikä vetäistä välejä poikki.

[/quote]

Toisen kuoleman toivominen on tietysti aina väärin ja siinä ylitetään kaikki rajat.

Mutta muutoin taas, ethän sinä voi tietää että onko tämä ystävä sitten tosiaan käyttäytynyt epäempaattisesti lapsetonta ystäväänsä kohtaan. Ehkä on hehkuttanut raskaudestaan koko ajan ja vauvan syntymän myötä tahti vaan kiihtynyt, eikä ole otettu huomioon enää muita kuin minä ja vauva.

Tuokin on yksi teoria.

Up

Tilanne on hänelle varmaan todella raskas. Pysy kaukana hänestä. Sitten kun lapsi on syntynyt, tilanne varmaankin raukeaa. Itse en kestänyt lapsettomuushoitojeni aikana ollenkaan sitä, että viidelle (!) ystävälleni tuli lapsi ja minulla ei koskaan alkio kiinnittynyt. En ollut juurikaan tekemisissä muutoin kuin puhelimitse ystävieni kanssa, ja he myös ymmärsivät pysytellä kaukana minusta, onneksi. Tunsin tietysti iloa siitä, että he olivat raskaana, mutta oma paha olo oli sitä iloa suurempi. Sitten oli jo paljon helpompaa, kun lapset olivat syntyneet. Ja nyt kun minullakin on lapsi, tilanne on täysin normaali.

Mjaa-a. Mitäpä, jos sanoisit hänelle suoraan, jos hän sinua loukkaa, että "miksi sanoit noin, tuo oli aika epäreilua..." Ota siis asia suoraan puheeksi, mutta tietysti niin, että annat hänen itsensä kertoa, miksi hänen asenteensa on muuttunut tuolla tavalla. Onhan nimittäin täysin mahdollista, että olet väärässä, ja välejänne kåhiertää jokin MUU asia, jota et vain tiedä. Siksi kannattaa kysyä, ennen kuin moittii...

Mutta jos hän on sinulle kitkerä kateuden takia, se on tietystikovin ikävää. Raskautesi ei ole millään lailla häneltä pois. Itse kärsin vuosia lapsettomuudesta ja kävimme erilaisissa hoidoissa, enkä voi silti snoa olleeni tuolla lailla katkera. Surullinen kyllä, mutta se on eri asia. SILTI myös katkeruus on inhimillinen tunne ja ystäväsi varmasti kärjellä ajatellen kärsii siitä, ja ymmärtää, ettei ole oikein kiukutella sinulle.

Joka tapauksessa tuollaiset ristiriidat pitäisi kohdata ja puhua halki. Kohta olet älti, ja ystäväsi katkeruus tuskin vähenee. Totta kai riskinä on, että ottamalla asian puheeksi välinne rikkoutuvat, mutta niinhän näyttäksi joka tapauksessa käyvän! 

Joten ilmaise, että hän loukkaa sinua ja vaadi siihen selitystä. Voit sanoa, että arvostat ystävyyttänne, ja siksi haluaisit tietää, mistä hän on sinulle nykyään kiukkuinen...?

Ota ihmeessä etäisyyttä häneen, jos hän on avoimen ilkeä ja piikittelevä. Voit vaikka kirjoittaa hänelle, että vaikka koet myötätuntoa häntä kohtaan, on hänen seuransa juuri nyt liian raskasta.

Ei sinun tarvitse sietää tuollaista käytöstä. Välttele häntä tai pudota elämästäsi kokonaan. Jos hän on työ- tai harrastuskaveri jota on pakko nähdä, pidä pää kylmänä ja ignooraa aina kun mahdollista.

Up