Koleeriset ihmiset on kamalia
Luonnetyypeistä koleerikko on se, joka kanssa mä en tule toimeen, en sitten millään. Selvityksenä niille, jotka ei tiedä, koleerikko on persoonallisuudeltaan ekstrovertti, joka käyttää voimaa ottamalla tilanteen haltuun. Hän on kunnianhimoinen, energinen ja intohimoinen. Haluaa vaikuttaa muihin, dominoi mielellään toisia, varsinkin flegmaatikkoja. Pahimmillaan hän on manipuloija. Vahvuus heillä on se, että he osaavat ja haluavat kantaa vastuuta.
Koleerikot on usein koulu- ja työpaikkakiusaajia, jyrääviä manipuloijia, jotka vihaavat itseään heikompia ihmisiä. He mainitsevat inhoavansa kynnysmatto-tyyppisiä henkilöitä sekä niitä, joiden on vaikea tehdä päätöksiä. Koleerikko valitsee mielellään puolensa ja kerää ympärilleen samanhenkisiä, vahvoja kannattajatyyppejä, joiden avulla syrjii muita.
Kommentit (7)
Luulin, että koleerikko = sairastaa koleraa. Käyhän se näinkin.
Noi jaottelut on hyvin epätarkkoja ja ne perustuu antiikin kreikan klassisten filosofien ryhmittelyihin, ja uskon että yhtäkään meistä ihmisistä ei voi tarkkaan laittaa koleerikoksi/flegmaatikoksi/sangviinikoksi/melankolikoksi. Jokainen meistä putoaa jokaiseen noista kategorioista, toisiin vähän enemmän kuin toisiin. Itse jos nyt näitä ihmistyyppejä mietitään niin inhoan ehdottomasti eniten flegmaatikkoja.
Samalla kategorisoinnilla voisin sanoa että flegmaatikot on laiskoja ja aikaansaamattomia. Koleerikot joutuu tekemään töissä niidenkin työt, kun flegut istuu vaan kahvilla ja unelmoi.
Ja kallonmuodosta voi tosiaan tunnistaa psykopaatit, niillä on lattana takaraivo. Av-mamman tunnistaa taasen lattaperseestä. Olen maisteri, siksi tiedän tämän asian.
Minä olen flegmaatikko, exäni koleerikko. Hän vieläkin yrittää käyttää valtaa minuun ja puuttuu asioihini. Olen kuitnåenkin sitä mieltä, että jos ihmisellä on hyvä yhteys itseensä ja on empaattinen, niin koleerikkokin osaa olla fiksu eikä hyväksikäyttäjä. Hyväsydäminen koleerikko menee elämässä pitkälle.
Tämä hippokrateen jaottelu on vanha, mutta kaikki nelikenttäjaottelut on aika lähellä toisiaan, esim disc, integron peili tai dunderfeltin värijaottelu. Ja on niitä muitakin.
nuo jaottelut ei perustu mihinkään tutkittuun tieteelliseen tietoon, tiedoksi.