Mitkä asiat mielestäsi kertovat onko ihmisellä selkärankaa?
Omasta mielestäni se, jos on mokannut ja kykenee sen tunnustamaan. Yleensäkin kykeneväisyys omien virheidensä ja epätäydellisyytensä kohtaamiseen.
En esimerkiksi arvosta pettämistä, mutta mielestäni on silti arvostettavampaa, jos ihmisellä on selkärankaa myöntää kyseinen asia ja kantaa seuraukset.
Jokainen varmaankin tietää ihmisiä, jotka mielummin valehtelevat päästäkseen helpommalla. Harvalla meillä on myöskään tarpeeksi "munaa" myöntää oma epätäydellisyytemme. Jokainen lienee kohdannut myös niitä, jotka eivät vain koskaan voi näyttää olevansa väärässä tai tietävänsä asiasta x vähemmän, myöntää toisen olevan oikeassa. Aina on painettava toista alas tai päästävä ikään kuin niskan päälle, kun ei kyetä toimimaan ihmisten kanssa samalla tasolla ilman kilpailuasetelmaa ja juonittelua.
Kiteytettynä, mielestäni ihmisestä itsestään lähtevä aitous ja rehellisyys on mielestäni selkärankaisuuden mitta. Toisaalta myös hyväsydämisyys ja kunnioitus viitaten tuohon tasa-arvoiseen kanssakäymiseen.
Mitkä asiat teistä kertovat selkärangasta tai sen puuttumisesta?
Kommentit (27)
Omien vierheiden myöntäminen.
Voi helvetti että vihaan ihmisiä, jotka eivät koskaan tee virheitä vaan syyttävät aina epäonnistumisistaan jotain muuta. Varsinkin vituttaa kun joutuu tekemään töitä tuollaisten kanssa, koko ajan saa olla varpaillaan että koska itseä syytetään siitä että yksi saatanan selittelijä ei ole hoitanut omia töitään.
Selkärangaton rikkoo sääntöjä kun ei voi jäädä kiinni.
Ajaa yöllä päin punaisia, pettää puolisoon matkoilla jne.
[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 07:02"]
[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 06:59"]
Usko ja arvot eivät ole sama asia. ateistillakin voi olla arvot kohdallaan.
[/quote]
Mutta uskoohan ateistikin näkemäänsä ja kokemaansa, vai mitä?
[/quote]
Olen ateisti ja jos olen jotain oppinut, niin sen että asiat eivät ole useinkaan niin kuten ne näyttävät olevan. Edes omiin silmiinsä ei voi luottaa, aika monesti sitä on tullut nähtyä väärin. Aivot kun luovat näkyjä, niin ei niihin voi täysin luottaa.
[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 05:50"]
Omasta mielestäni se, jos on mokannut ja kykenee sen tunnustamaan. Yleensäkin kykeneväisyys omien virheidensä ja epätäydellisyytensä kohtaamiseen.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 08:27"]
Selkärangaton rikkoo sääntöjä kun ei voi jäädä kiinni.
Ajaa yöllä päin punaisia, pettää puolisoon matkoilla jne.
[/quote]
Näissä kiteytyy aika hyvin ja sitten se luopuuko paineen alla arvoistaan vai ei.
Minusta se että sanoo mitä tarkoittaa. Jos yhtäkkiä yhdistettäisiin kaikki internetissä olevat anonyymit kommentit ihmisiin, jotka ne ovat sanoneet, niin iso osa putoaisi heti kelkasta pois. Esimerkiksi jos joku netissä haukkuu että joku pitäisi tappaa ja oikeassa elämässä tälle henkilölle annettaisiin ase ja sanottaisiin että "no käypä tappamassa" niin veikkaan että tämä ei tee sitä.
Ja se että seisoo tekojensa takana. Sama teoria.
[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 06:59"]Usko ja arvot eivät ole sama asia. ateistillakin voi olla arvot kohdallaan.
[/quote]
Ja jos omat arvot sattuu poikkeamaan yleisesti hyväksytyistä arvoista ja pitää kiinni niistä omistaan, leimataan selkärangattomaksi lapamadoksi
Ap:n linjoilla. Kiva aloitus. Tyhjentävä, eipä tuohon ole paljoa lisättävää. Selkärankainen ihminen ei koe tarvetta tuomita toisia.
[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 06:30"]
[quote author=" Vierailija " time="01.02.2015 klo 06:27"]
Pettämisen tunnustamista huomattavasti selkärankaisempaa on se, että ei petä vaikka tilaisuus tulisi ja olisi ihastunutkin vastapuoleen. Vielä sitäkin enemmän selkärankaa on henkilöllä, joka ei vehtaa varatuksi tietämänsä kanssa, vaikka olisi ihastunut tähän.
[/quote]
Tuo on täysin totta, mutta pointti olikin, että vaikka pettäminen on selkärangatonta toimintaa niin on silti selkärankaisempaa myöntää mokanneensa ja kantaa seuraukset. Pettäminen oli kuitenkin vain esimerkki mokaamisesta, kun täälläkin tuo aihe on usein esillä. AP
[/quote]
Mun ex oli tyyppiä tunnustaa kaiken lopulta ihan pohjamutia myöten. Silti ei ottanut mitään vastuuta teoistaan, syytti pettämisistään minua ja oli sitä mieltä, että tunnustamalla kaiken olisi pitänyt aina saada kaikki anteeksi yhä uudelleen ja uudelleen. Ero tuli hänelle kuulemma ihan puun takaa, vaikka olin jo puoli vuotta kertonut suusanallisesti, että sinne suuntaan ollaan menossa (parinkymmenen vuoden suhteen aikana en ollut koskaan uhkaillut häntä erolla).
Siis tunnustamisen ja vastuunottamisen välille ei voi vetää yhtäläisyysmerkkejä. Vastuunottaminen vaatii teon hyvittämisen, muuten se on vaan oman omatunnon keventämistä toisen niskaan.
[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 08:25"]Omien vierheiden myöntäminen.
Voi helvetti että vihaan ihmisiä, jotka eivät koskaan tee virheitä vaan syyttävät aina epäonnistumisistaan jotain muuta. Varsinkin vituttaa kun joutuu tekemään töitä tuollaisten kanssa, koko ajan saa olla varpaillaan että koska itseä syytetään siitä että yksi saatanan selittelijä ei ole hoitanut omia töitään.
[/quote]
Esimieheksi nimitettiin juuri tuollainen lisättynä seläntakana puhuminen. Kyseessä on mieshenkilö, ruotsinkielinen.
Jos se pystyy seisomaan niin sillä on todennäköisesti selkäranka.
Opetettu ihan peruskoulun biologiassa.
[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 09:51"]
Ap:n linjoilla. Kiva aloitus. Tyhjentävä, eipä tuohon ole paljoa lisättävää. Selkärankainen ihminen ei koe tarvetta tuomita toisia.
[/quote]
Kyllä minusta juuri sellainen ihminen voi tuomita muita, joka itse seisoo sanojensa takana.
[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 10:03"]
[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 08:25"]Omien vierheiden myöntäminen. Voi helvetti että vihaan ihmisiä, jotka eivät koskaan tee virheitä vaan syyttävät aina epäonnistumisistaan jotain muuta. Varsinkin vituttaa kun joutuu tekemään töitä tuollaisten kanssa, koko ajan saa olla varpaillaan että koska itseä syytetään siitä että yksi saatanan selittelijä ei ole hoitanut omia töitään. [/quote] Esimieheksi nimitettiin juuri tuollainen lisättynä seläntakana puhuminen. Kyseessä on mieshenkilö, ruotsinkielinen.
[/quote]
Monestihan nämä paskanpuhujat pääsee hyvään asemaan, koska pelaavat aina asiat siten että saavat muut näyttämään huonoilta ja itse hyviltä. Toisaalta, ei pomoa välttmättä edes kiinnosta se että onko puheet totta vai ei, pääasia on se että on vakuuttva ja asiakkaat uskoo.
Selkärankainen ihminen ei ole kaksinaamainen selän takana puhuja ainakaan.
Jos ihmisellä on selkärankaa, hän tekee itse omaa elämäänsä koskevat päätökset eikä alistu ympäristön painostukseen. Selkärankainen ihminen on usein muiden mielensä hankala, eikä häntä ole helppo manipuloida.
Verojen maksaminen on selkärankaa. Selkärangattomat piilottavat tulonsa holding-yhtiöihin eivätkä maksa veroja juuri mitään. He ovat kuitenkin saaneet korkeakoulutuksensa suomalaisten veronmaksajien rahoilla. Kunnioitan suuresti Jorma Ollila -tyyppisiä suurituloisia, joilla on selkärankaa maksaa 50 % veroa tuloistaan.
[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 10:39"]Verojen maksaminen on selkärankaa. Selkärangattomat piilottavat tulonsa holding-yhtiöihin eivätkä maksa veroja juuri mitään. He ovat kuitenkin saaneet korkeakoulutuksensa suomalaisten veronmaksajien rahoilla. Kunnioitan suuresti Jorma Ollila -tyyppisiä suurituloisia, joilla on selkärankaa maksaa 50 % veroa tuloistaan.
[/quote] Olen samaa mieltä, ihmisten ei saisi vihata suurimpia veronmaksajia vaan veronkiertäjiä. Miksi monet veroja maksavia haukkuvat palvovat "suomalaisia" urheilijoita, jotka ovat verotussyistä muuttaneet ulkomaille?
Mistäkö sen tietää:
- Osaako kantaa vastuuta vai ei
- Moraalinen jämäkkyys, kuinka toimii paineen alla tai silmän välttäessä
- Pitääkö huolta heikommista
- Ulkoinen moraali on usein selkärangan puutetta, sisäinen taas päinvastoin
Pettämisen tunnustamista huomattavasti selkärankaisempaa on se, että ei petä vaikka tilaisuus tulisi ja olisi ihastunutkin vastapuoleen. Vielä sitäkin enemmän selkärankaa on henkilöllä, joka ei vehtaa varatuksi tietämänsä kanssa, vaikka olisi ihastunut tähän.
Tuo nimenomaan, että ihmisestä löytyy itsestään sitä omaa selkärankaa ja moraalia. Olen ollut suhteessa ihmisen kanssa, jonka sanaan ei voinut luottaa. Olen itse sellainen, että valehtelu tuottaa suuria tunnontuskia ja sisäinen pakko laittaa tunnustamaan toiselle salatut asiat, joten sellainen sai aikaan minulle todella paljon hämmennystä ja pahaa oloa.