Mikä herätti sinut tajuamaan, että läheisesi/tuttavasi on alkoholisti?
Tämä kysymys koskee tietysti niitä, jotka alkoholistin tuntevat.
Mikä oli se kuuluisa viimeinen pisara? Olitko epäillyt asiaa jo aiemmin, vai valkeniko totuus yhtäkkiä?
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tajusin vasta kun vanhempi pyysi minua heittämään Alkoon. Eli olin jo 18 v.
Siinä silmänräpäyksessä tajusin kyllä aika monta merkkiä, joista olisi pitänyt tajuta.
Eniten tajuamista oli haitannut se, että alkoholia käytetään niin valtaisia määriä joka paikassa, hyvin arkisiinkin juhliin kuuluu alkoholi. Kaikki sitä käyttivät, meillä toinen vanhemmista vain vähän enemmän kuin muut. Mutta ei mitään övereitä moniin vuosiin, vuosikymmeniinkään.
Paljon on paljon? Eli paljon on ”valtaisat määrät”?
Useampana päivänä joka viikko on tosi paljon, ja sellaistahan se monella on. Juodaan lasten mentyä nukkumaan viiniä, saunassa kaljaa, ruuan kanssa viikonloppuna punkkua. Jouluna terästettyä glögiä sen ruokaviinin lisäksi. Mitä tahansa juttua juhlistetaan lasillisella kuohuvaa. Lasten sukulaissynttäreillä on tarjolla laatikkoviiniä. Jne.
Ja tällaista alkoholinhuuruista elämää ihannoidaan ja normalisoidaan. Tinderissä mainostetaan harrastukseksi viinit tai artesaanioluet. Se on juuri tuota, että viiniä tai artesaaniolutta lipitetään joka ilta. Ja se on olevinaan hienoa, mutta työttömät ne vaan juovat arkena kaljaa, hyi hyi!
Mieti itseäsi tai kuuntele joskus tarkemmin työkavereitasi.
Jep, on kyllä tullut selväksi, että tuollainen todella usein toistuva viinin juominen on sitä parempaa juomista. Samoin viskit ja konjakit. Ei siinä mitään, jos silloin tällöin haluaa maistella tai esimerkiksi lauantaisin menee yksi konjakkilasillinen, mutta monilla se ei jää yhteen ja sitä otetaan "rentoutumismielessä" eli humalahakuisesti. Mutta eihän tuollaista alkoholistina pidetä. Se pari kaljaa on paljon miedompaa, mutta se on sitä juoppoutta.
Kun se hilluu yökerhossa aamuneljään saakka.
Tapasimme baarissa n. klo 20. Minua oli jo puhelimessa hoputettu että pitäisi tavata aikaisemmin, kaveri oli jo baarissa. Illan aikana kävi ilmi, että juominen oli aloitettu jo klo 13 aikaan. Syynä oli uusien appivanhempien tapaaminen. Lisäksi kävi ilmi, että tilit oli tyhjänä, ja olisko mulla heittää muutamaa kymppiä.
Kaveri ei nähnyt mitään noloa siinä, että oli tavannut appivanhemmat umpihumalassa, ja että oli ryypännyt tilinsä tyhjäksi. No tämä uusi puoliso oli samanlainen juoppo, että löysipä kaltaisensa. Minä en ole enää tekemisissä.
Isäni naukkailee salaa väkeviä. Muiden nähden hän nauttii sivistyneesti vain saunaoluen ja lasin viiniä, mutta niiden välissä hän käy toisessa huoneessa juomassa salaa. Siinä sitten onkin ihmettelemistä, kun mukamas parin annoksen jälkeen puhe sammaltaa, silmät eivät pysy auki, jutut menee levottomaksi eikä mies meinaa pysyä pystyssä. Kiusallistahan tuota on seurata, ja olen alkanut vältellä vanhempieni luona kyläilyä tämän vuoksi.
Jonkinlaista ongelmakäyttöä on sekin, ettei millään kestetä sitä, etteivät muut juo. Puolisoni isä on tällainen henkilö. Asuimme heidän luonaan noin viikon remonttievakossa, ja joka ikinen ilta (arkenakin siis) olisi pitänyt illalla naukkailla yhdessä viiniä. Kun ihan asiallisesti kieltäydyin ja sanoin juovani mieluummin vettä, sain haukut, kun kuulemma luulen olevani muita parempi ihminen. Sitten jos ottaa yhdenkin lasin, niin pitää oikein tapella tulevan appiukon kanssa siitä, ettei tämä kaada lisää. Lääkäri on kuulemma kertonut maksa-arvojen olevan hälyttävät, mutta niille viitataan kintaalla – eihän heillä mitään alkoholismia ole, kun juodaan sivistyneesti viinejä, artesaanioluita, viskiä ja konjakkia.
Vierailija kirjoitti:
Kun eräänä aamuna puolisoni erehtyi pitämään kasvojani wc:n pönttönä ja laukoi känniripulinsa ahnaasti kuorsaavaan suuhuni. Jonkin verran on vaikuttanut keskinäiseen luottamukseemme ja aiheuttanut univaikeuksia.
Paino sanalla `ahnaasti `.
Soitteli humalassa kun kysyin oletko juonut väitti olevansa selvinpäin, solvasi/syytteli päättämyyksistä järkyttävillä viesteillä viikoittain mistä ei muistanu mitään. Reissuihin kuului juomingit, selvinpäin valitti tylsyyttä. Keksi riitoja että pääsi juomaan. Syytti juomisesta minua, väitti että minä olen juoppo vaikka otin max.2 kert kk. Kännissä töissä, pitkiä sairaslomia. Kun alkoi juomaan joi vähintään viikon. Mahdotonta oli elellä ko. Herran kanssa
Ei pääse etätöistä töihin omalla autolla, kun tulikin yllättävä syy olla paikalla. Valittaa töissä vaimon huomauttelevan alkoholin käytöstä. Aina pitää ottaa se kalja jossain. Silmät kiiluen puhuu alkoholin käytöstä. Muistaa kertoa jonkun toisenkin haisseen viinalta eli hakee puolustusta omalle käytölleen.
Toipuvana alkoholistina sanoisin, että omaa käyttäytymistä miettineenä sanoisin pullojen piilottelu, alkoholin juominen kaikissa tapahtumissa, vain on mahdollista se niihin liittää. Alkoholin ahnehtiminen, mielellään salaa.
Yhdellä tutulla alkoholi on osa perusarkea: keskiviikkona "pikkulauantain" kunniaksi yhdet viinilasilliset, perjantaina viikonlopun aloituksena muutamat saunaoluet ja lauantaina tyttöjen kanssa viinille, maanantaina lasi viiniä siivouspäivän kunniaksi jne. Kuvaa kaiken someen, mutta ei koskaan juo samasta pullosta. Kerralla yhdessä illassa menee siis paljon enemmän alkoholia kuin antaa ymmärtää. Yhteisissä illanvietoissa on selvinpäin olevan oloinen vaikka viiniä on mennyt pullollinen ja drinkkejä siinä sivussa. Yhteisiin tekemisiin pitää aina liittyä alkoholi - juurikin miten aiemmat kommentoijat sanoivat; omat eväät mukaan ja marttyrisointia, jos itse onkin vesilinjallaa. Hauskaa ei voi olla ilman viinaa.
Toinen tuttu kumosi miniviinapulloja kylppärissä salaa. Tuoksahti viinalle ja jäi kiinni kun jätti roskikseen tyhjiä pulloja. Ihmettelin siivotessa kilinää.
Kolmas tuttu ei voinut mennä oman kaupungin Alkoon eikä lähikauppoihin ostamaan alkoholia, ettei näytä myyjien silmissä juopolta. Vuorotteli kauppoja.
Hän soitti aamupäivällä ja tajusin jonkin ajan kuluttua, että hän on jo nyt humalassa. Jo ennen sitä näkyi alkoholistin katkeruus ja itsekeskeisyys, narsistisuus, ilkeys suhteessa omiin lapsiin. Silti hän on uhri ja puhuu itsestään kärsivänä alkoholistien lapsena. Oma lapsi huomautti alkoholismista jo alakoululaisena ennen kuin minä käsitin, että hän on alkoholisti (kun emme tavanneet niin usein). Tyhjiä pulloja oli talo täysi kun menin kerran yllättäen, lapsethan sen olivat tienneet aina, että äiti on aamusta iltaan viikonloput kännissä ja sairauseläkkeen saamisen jälkeen koko ajan. Sairaus ei ollut masennus, vaan alkoholismi. Onneksi heillä oli ihan normaali isä lapsuuden ajan kuitenkin, joka piti huolta, ero tuli myöhemmin.