Lue keskustelun säännöt.
Miten te "uskallatte" mennä anoppilaan pitemmälle vierailulle
Kommentit (31)
En ole koskaan ymmärtänyt miksi aikuisen ihmisen pitää mennä pyörimään puolinsa vanhempien nurkkiin, tai miksi miehen äiti soittelee miniälle? Meillä kumpikin hoitaa suhteet omiin vanhempiinsa kuten parhaaksi näkee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi naisilla on aina ongelmia anoppien kanssa?
Ei nyt sinänsä tähän keskusteluun liittyen, mutta monesti on niin että anopilla on miniän kanssa ongelma. Kun oma tyttö saa siipan ja perustaa perheen, niin siinä ei kuitenkaan tavallaan menetä sitä ainutlaatuista äiti-tytär suhdetta. Oma tytär saattaa jakaa herkkiä asioita esim. raskaudestaan, ja sen tyttären kanssa tavallaan pidetään suhdetta yllä vaikka tytär perustaa oman perheen. Poikien kanssa käy helpost eri tavalla kun itsenäistyvätkin äideistään nopeammin (eivät jaa henkkohtaisia asioita äidilleen useinkaan aikuisiällä). Kun poika sitten saa lapsia niin hän ei välttämättä jaakaan oman perheensä asioita vanhemmilleen, ja miniä nähdään helpommin uhkana. Sitten jos esim. se perheellistynyt nuori nainen kokee, että miehensä äiti yrittää vaikka omia lastenlastaan, niin totta kai siinä on kaikki riidan mahdollisuudet tarjolla. Esim. naisen oma äiti saattaa antaa sopivasti tilaa tuoreelle perheelle, koska tietää että suhde tyttäreen jatkuu edelleen ja ei ole pelkoa siitä että ei saisi osallistua heidän elämään kohtuudella. Miehen äidille lapsen syntymässä (tai naimisiin menossakin) saattaa jotenkin konkretisoitua se itsenäistyminen, ja herää hirveä pelko ettei saakaan enää osallistua esim. lapsenlapsensa elämään. Sitten siitä pelosta johtuen tungetaan itsensä liian lähelle, halutaan päteä ja kokea itsensä korvaamattomaksi, ja muututaan itseä toteuttavaksi ennusteeksi. Harva mamma nimittäin vain hymyilee, kun anoppi yrittää pyrkiä äidiksi äidin paikalle. Tajusikohan kukaan mitä yritän ajaa takaa. Että ei se pelkästään nuorten naisten vikaa mielestäni ole, vaikka toki meistäkin niitä anoppeja joskus tulee.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kolme kohta aikuista poikaa. Voin olla inhottu anoppi varmaan, mutta en todellakaan halua miniöitä lojumaan päiväkausiksi, vaan elää ihan rauhassa omaa elämääni ja levätä töiden jälkeen, että jaksan sinne 65 vuotiaaksi ja ehkä pitempäänkin työelämässä. En jaksa, jos kotiini tulee joku nainen marisemaan, että meidän tavat ei ole yhtä hyviä, kuin hänen kotinsa tavat.
Kun saan lapset maailmalle, haluan elää ihan rauhallista omaa elämää ja tehdä vihdoin miehen kanssa niitä juttuja, mihin ei ollut varaa, kun lapset asuu kotona. Vaikka kuinka miniät haukkuisi, etten ole palvelualtis ja passaa ja halua hoitaa lapsenlapsia jatkuvasti.
Siinä haukkukoot. Yksi keino olisi toki muuttaa miehen kanssa sitten yksiöön, niin sinne ei mahtuisi vierailijoita pitkäksi aikaa, eikä isoa lapsilaumaa hoidettavaksi jatkuvasti.
Toivottavasti puhut avoimesti lapsillesi toiveistasi, ettet toivo että sinua pyydetään lapsenlikaksi kovin usein ja että teille tullaan turhan usein kylään. Ihan ymmärrettävää se on, että omassa kotona haluaa levätä kun lapset ovat aikuisia ja perustaneet oman perheen. Mutta mikään ei ole kamalampaa, kuin marttyyri-mummo, joka suostuu kaikkeen mutta sitten selän takana jauhaa passiivis-aggressiivisesti kuinka "miniät" riistävät. Vai kaippa niillä pojillasikin oma tahto on? Sellaisella toiminnalla ei saa kuin välirikkoja aikaan, ja en kyllä halua uskoa että kukaan haluaa riitantua omien lastensa kanssa.
Meillä taas on ihan toisenlainen tilanne. Isovanhemmat eivät ymmärrä, ettemme halua antaa vauvaa hoitoon, eivätkä myöskään sitä että lapset eivät isompanakaan tule viikkotolkulla mummolaan hoitoon. Toki aina välillä lomilla, jos haluavat mennä ja isovanhemmille sopii. Minulle kuulostaa tosi absurdilta tilanne, että jotkut vanhemmat haluaisivat hoidattaa usein lapsiaan isovanhemmilla kohtuuttoman paljon, kun niin paljon nuorempiakin hoitajia löytyy useimmilla.Ei toki kaikilla. Meillä ainakaan ei tarvitse sitä miettiä, että mistä hoitaja jos tarvitsemme. Esim enot, sedät ja tädit osaavat sen suunsa aukaista kun eivät jaksa hoitaa, joten ei täydy sitten miettiä että jaksaako se toinen kuitenkaan. Siis isompien lasten kohdalla, alle vuoden ikäisen hoidamme itse, ja sitäkin isompi menee hoitoon vain tarpeen mukaan periaattella yö/ikävuosi. Teidän touhut kuulostavat kyllä ahdistavilta, jos lapsesi pitävät sinua jonain hoitoautomaattina. Vai perustuuko siis tuo avautuminen siihen, että kuvittelet että lapsesi haluaisivat sinun jatkuvasti hoitavan lapsenlapsia, ja et hoida? Koska ihan suoraan sydämestäni voin sanoa, että harva aikuinen haluaa oikeasti vanhemmillaan tai appivanhemmillaan hoidattaa jatkuvasti lapsiaan. Jos haluaa, niin perheessä on kyllä ongelmia sitten.
Vierailija kirjoitti:
En uskallakkaan enää. Riittävästi saanut kuunnella pään aukomista tässä vuosien saatossa. Menen jos on pakko mennä eli hyvin harvoin. Saunassa kävin aikoinaan ihan kaksinkin anoppini kanssa välillä, mutta enimmäkseen mieheni kanssa. Meillä on siellä ihan oma rakennus jossa saadaan majoittua, mutta appiukon sanan säilä sivaltaa sitten ruokapöydässä/illan vietossa kun vain saa tilaisuuden haukkua minua milloin mistäkin. Anoppi on mukava ja käydään välillä yhdessä harrastamassa, mutta anoppi on ihan tossun alla. Ja appi pahemman luokan sovinisti.
Ottaako Alko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyypä kysyä miniältä ja vävyiltä, taas ovat tulossa lomalle meidän luoksemme viikoksi kuten viimekesänäkin.
Vapaaehtoisesti
No en menisi kylään pitemmäksi aikaa, jos en tuntisi oloani mukavaksi siellä. Mun appivanhemmat asuvat ulkomailla ja heillä on tosi iso talo, jossa saa myös omaa rauhaa. Ei tarvitse käyttää yhteistä suihkua ja vessaa, kun meillä on oma kerros käytössä. Mukava lomareissu kohde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset yökyläilee mutta aikuisten ei ole pakko olla toisten nurkissa.
Vierailija kirjoitti:
Lapset yökyläilee mutta aikuisten ei ole pakko olla toisten nurkissa.
Mutta entäs kun puolison vanhemmat asuvat satojen kilometrien päässä ja lapset on vielä ihan pieniä? Käytännön syistä on mentävä mukaan, miten te muut oikein selviätte pahantuulisten ja oman perheen kasvatukseen puuttuvien lasten isovanhempien luona kylässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset yökyläilee mutta aikuisten ei ole pakko olla toisten nurkissa.
Mutta entäs kun puolison vanhemmat asuvat satojen kilometrien päässä ja lapset on vielä ihan pieniä? Käytännön syistä on mentävä mukaan, miten te muut oikein selviätte pahantuulisten ja oman perheen kasvatukseen puuttuvien lasten isovanhempien luona kylässä?
Olisi hyvä että voisi sopia puolison kanssa pelisääntöjä kyläilyreissulle, että puoliso sanoo omille vanhemmille jos yrittävät puuttua kasvatukseen esim. Ja jos mennään omille vanhemmille niin itse pitäisi pystyä sanomaan kyseenalaisista jutuista. Aina ei kyllä toimi asia
Viimeksi oltiin 2 viikkoa ja ensi kuussa viikko. Asuvat Keski-Euroopassa, joten hölmöä mennä vaan pariksi päiväksi. Ekalla kerralla pelotti, mutta ottivat hyvin vastaan. Olin oma itseni ja otin rennosti, en stressannut.