Minua ahdistaa jo päiväkodin arjesta lukeminen. Miten joku voi olla siellä töissä?

Ahdistushullu taas vauhdissa

Olen päiväkodin keittiössä töissä. Näen ja kuulen paljon asioita jotka ei mulle kuuluisi.  Ja samaa ihmettelen minäkin, miten hoitajat jaksavat. Vanhemmatkin ovat tosi vaativia ja kamalia suurin osa.

En ole mikään päiväkodin "täti". En ole sukua sinulle enkä päiväkodille. T: vakaope

Tykkään lapsista ja meno ei silloin aikanaan kun itse luin alalle ollut tämmöistä kuin nykypäivänä.

Lapset ovat edelleen ihania mutta haastavat lapset ovat lisääntyneet ja juuri tuo potkiminen,pureminen jne...

Olen kyllä monesti miettinyt että mitä sitä lähtisi muuta tekemään,vielä en ole keksinyt.

En mä jaksakaan, jäin saikulle ja haen muita töitä.

Vierailija kirjoitti:

En ole mikään päiväkodin "täti". En ole sukua sinulle enkä päiväkodille. T: vakaope

Tosikko

Ei sitä jaksakkaan. Liikaa töitä ja vastuuta (lapsiryhmät isot ja joukossa paljon haastavia lapsia), työpäivät on pitkiä ja ilman taukoja usein, ylhäältä tulee koko ajan uusia vaatimuksia; vaikka et ehdi suorittaa edes sitä perustyötä, vanhemmat on monet aika vaativia, raskaita ja outoja (joukossa on myös vanhempia jotka on itse ns. erityisiä; mielenterveyshäiriöisiä tms). Sit koko ajan pitäisi vielä pokkuroida niille ja vaalia jotain hyvää asiakaspalvelukokemusta, jolloin lapsen paras voikin äkkiä jäädä jalkoihin ja olla toissijainen seikka (suostutaan vanhempien vaatimuksiin lapsen edun kustannuksella).

Niin ja päälle paska palkka.

Vaihdoin alaa.

Vierailija kirjoitti:

haastavat lapset ovat lisääntyneet ja juuri tuo potkiminen,pureminen jne...

Ei voi pitää paikkaansa. Varhaiskasvatuksen asiantuntijat ovat kertoneet meille, että lasten ongelmat nimenomaan vähenevät, kun kasvatus muuttuu liberaalimmaksi, eivätkä siis suinkaan lisäänny.

Positiivinen kasvatus ja tunnekasvatus ovat vähentäneet lasten käytösongelmia valtavasti. Samaan aikaan, kun tukistuksista luopuminen on poistanut lapsilta väkivallan mallin, eli lapset eivät enää potki, pure ym. Jäähyistä luopuminen taas on tehnyt sen, että lapset eivät enää yritä kieltää keneltäkään leikkiin pääsyä, vaan leikkivät nätisti yhdessä tuottamatta kenellekään traumaattisia hylkäämiskokemuksia.

Vierailija kirjoitti:

En ole mikään päiväkodin "täti". En ole sukua sinulle enkä päiväkodille. T: vakaope

Yliopistossa ei opetettu sanakirjan käyttöä? Täti tarkoittaa muutakin kuin sukulaista.

Hyvin lyhyesti: Tykkään lapsista. Tykkään opettaa, nähdä oivalluksen tai uuden taidon oppimisen tuottaman suunnattoman ilon. Tykkään työstä, jossa on liikettä, ulkoilua (ei ihan joka säällä kuitenkaan tekisi mieli), saa käyttää luovuutta ja on sekä vaihtuvuutta että kuitenkin omat rutiininsa.

Olin aiemmin töissä isossa tehtaassa. Hoidin työni, tauot pidettiin porrastetusti (ja esimiehen puolesta valvotusti tagilla leimaten), työkavereille ei edes moikkailtu saati puhuttu, ellei asia koskenut työtä. Työ oli yksipuolista; saman liikesarjan toistoa monta sataa kertaa päivässä. Kukaan ei työstä ikinä kiitellyt, valituksia kyllä tuli jos jotain meni mönkään. Tilipussi kyllä oli suurempi, jo ihan aloituspalkaltaan vaikka vuorolisät jättäisikin huomiotta. Työ ei ollut erityisen fyysistä mutta pääni ei kestänyt olla 40h viikottain vain omissa ajatuksissani, sikäki kun sama jatkui sinkkuna vielä kotonakin 😅.

Nyt kun aamulla menen töihin, ryhmäni lapset saattavat juosta jo eteiseen vastaan halaamaan huutaen "_nimi_ tuli!". Työparini tervehtii iloisesti, samoin koko työyhteisö kun käytävillä tai taukotilassa nähdään. Vaihdetaan kuulumisia, keskustellaan työasioista, pohditaan ongelmatilanteita yhdessä, apua annetaan ja saadaan aina tarvittaessa. Lasten ilo ja riemu jo itsessään antaa palautetta hyvin tehdystä työstä mutta kiitosta saa myös vanhempien, työkavereiden ja esimiehen taholta. Minä haluan tehdä työni hyvin ja kiitokset kertovat, että olen siinä onnistunut.

Opin itsekin mielelläni uutta, testaan ja kokeilen. Suunnittelen ja valmistelen. Tykkään tehdä käsilläni. Tykkään laulaa ja vaikka en olekaan kaunis ääninen ja nuottikorvainen, eivät lapse ano vaikenemaan vaan laulavat mukana yhä uudestaan.

Työ antaa paljon. Joskaan en vielä osaa olla jättämättä töitä työpaikalle vaan kuljen antennit herkkänä miettien työasioita, etsien uusia ideoita ja materiaaleja keräillen myös vapaa-ajallani. (Hyvät lähtökohdat loppuun palamiselle, kun työaika ei tunnu riittävän perushoidon ja tuokioiden pitämisen lisäksi myös suunnitteluun ja paperitöihin).

-Varhaiskasvatuksen lastenhoitaja (kahden hoitajan pyörittämässä ryhmässä)

Vierailija kirjoitti:

En ole mikään päiväkodin "täti". En ole sukua sinulle enkä päiväkodille. T: vakaope

Säälittävän ennakoitavaa ja nirppanokkaista.

Hyvin jaksan. Puremiset ja potkimiset ei kuulu ainakaan meidän ryhmän tapoihin. Avoin yhteistyö vanhempien kanssa.

Hain alalle rakkaudesta lajiin eli lasten hoitoon ja kasvatukseen :)

Tuo tädittely on niin perseestä. Oikeesti. Ei yhtään edistä alan arvostusta.

Vierailija kirjoitti:

Hyvin jaksan. Puremiset ja potkimiset ei kuulu ainakaan meidän ryhmän tapoihin. Avoin yhteistyö vanhempien kanssa.

Hain alalle rakkaudesta lajiin eli lasten hoitoon ja kasvatukseen :)

Toivottavasti joku hoitaa opetuksen.

Ei mitään, sieltä saa hyvin pöllittyä päivittäistavarat.

Vierailija kirjoitti:

Tuo tädittely on niin perseestä. Oikeesti. Ei yhtään edistä alan arvostusta.

Se on palstan TROLLI.

Siis aloittaja.

Tekee säännöllisesti aloituksia tästä päiväkotia siasta ja käyttää mielellään juuri tuota nimitystä koska nauttii reaktioista joita on huomannut saavansa.

Provoaa joko jostain syystä juuri tästä aiheesta tai sitten tämä on vain hänen yksi aiheensa josta on huomannut saavansa kiistelyketjun aikaan.

Ei kannata tuhlata häneen

Vierailija kirjoitti:

Tuo tädittely on niin perseestä. Oikeesti. Ei yhtään edistä alan arvostusta.

Titteleistäkö se arvostus muodostuu? Siksikö lapsetkin opetetaan sanomaan "aikuinen" eikä "täti"?

Muistan sen ajan, kun lastentarhanopettajat itsekin sanoivat itseään tädeiksi. Siitä ei ole kuin 20 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo tädittely on niin perseestä. Oikeesti. Ei yhtään edistä alan arvostusta.

Titteleistäkö se arvostus muodostuu? Siksikö lapsetkin opetetaan sanomaan "aikuinen" eikä "täti"?

Varhaiskasvattaja ei todellakaan ole mikä tahansa aikuinen ja siksi inhoan myös tuota aikuinen-nimitystä.

Vierailija kirjoitti:

Muistan sen ajan, kun lastentarhanopettajat itsekin sanoivat itseään tädeiksi. Siitä ei ole kuin 20 vuotta.

Heitä on vielä jäljellä ja heitä arvostan.