Paras muistosi ukistasi, ja mummostasi?

Ei voi laittaa rankingia.

Mummoni taas ruokki aina hyvin,ja hoiti mua välillä kun olin pieni.



Pappani kuoli kun olin 4v, mutta mummoni elää vielä, sairaalassa kylläkin.

Paras muisto isänäidistä: Osti aina jaffaa ja Da Capoja, kun kylään hänelle menimme. Olimme tosi pieniä silloin ja se tuntui juhlalta.



Paras muisto äidinäidistä: Olin pienenä hänellä hoidossa 3 kuisesta asti.



Parasta hoitopäivissä oli se, että iltapäivisin istuin mummoni sylissä keinutuolissa ja lauloimme pienestä harmaasta kirjasta joululauluja. Ihan jokaisena vuodenaikana.



T: Nainen -72

mummo laittoi makaronilaatikkoa pelkistä makarooneista, keitti valkoiista mannaryyneistä mannapuuroa ja ompeli mun villasukkien reikiä kuntoon



ukki käytiin kalassa yhdessä

Toisesta muistona puuverstas ja siellä leijuva ihana puun tuoksu. Ja vaarissa ihaninta oli se, että hän näytti isälleni!



Toiseen mummoon (tämän verstasvaarin) en juurikaan saanut kontaktia.



Toinen mummo oli äärimmäisen läheinen minulle, soittelimme joka päivä ja näimme pari kolme kertaa viikossa. Kaunein muisto ehkä yhteiset kahvihetket illansuussa. Ja se, kun mummolle saattoi kertoa kaiken ja hän aina silitti ja sanoi kultapieni. No nyt tuli itku, kauhea ikävä mummoa edelleen.... Kuoli 5 vuotta sitten.

Toisen puolen isovanhemmat jo ennen syntymääni.



Täytyy myöntää, että olen kateellinen teille, kellä on isovanhemmista mukavia, turvallisia muistoja.

Molemmat äitini vanhemmat elävät yhä ja ovat meille hyvin läheisiä.

Useim kun olimme ihan pieniä asuimme pätkittäin heidän luonaan. Muistan hyvät letut, ja voileipä-tee-illalliset :)



Muistan myös kun vaari kerran tappoi pienen hämähäkin mökillä ollessamme minun nähteni. Järkytyin siitä kamalasti, kuinka hän saattoi tappaa eläimen ja olin surullinen pitkään ja itkin :). Se ei siis ole kovin hyvä muisto, mutta muisto kumminkin.

En tajua miten minulle on kehittynyt yliherkkyys eläimiä kohtaan, mutta en ole päässyt siitä eroon vieläkään.