Ihastuin lihavaan, mukavaan mieheen, jonka ylipaino piti olla väliaikaista - paino kuitenki häiritsee

Joko vähemmän ravintoa tai enemmän liikuntaa, ei siinä muu auta. Ala kontrolloimaan mitä hän syö esim. tuolla aiemmin ehdotetun yhteisen elämäntaparemontin varjolla.

häneltä tulee luultavasti myöhemmin harmaantumaan ja harvenemaan hiuksetkin

aiotko silloinkin jättää hänet?

Vierailija kirjoitti:

Mutta saa kai sitä ihminen olla pariutumisasioissa myös pinnallinen, jos haluaa? Kyllähän tässäkin oli jo tutustuttu muutenkin ja ihastuttu luonteeseen jne. Ihan normaalia, että toivoo kumppanilta myös viehättävää kehoa!

Miten ottaa asia puheeksi? Onko kellään kokemusta tästä?

Naisena voin sanoa, että ei minua loukkaisi, jos patistettaisiin vähän dieetille, kunhan ei vaan vertailtaisi ainakaan ääneen johonkin exään, joka oli kokoa 32/34.  Ei toki vielä muutamilla ekoilla treffeillä kannata puhua ehkä painosta, mutta tässähän oli jo jonkin aikaa tapailtu.

Itse olen miettiny, et voiko jotain muuta ku painoasiaa ottaa puheeksi. Voiko tapailukuppania pyytää menemään vaikka psykologille tai pyytää harkitsemaan tupakoinnin lopettamista tai alkoholin käytön vähentämistä sillon, jos se itseä oikeasti häiritsee ja on mahdollisesti este suhteen jatkumiselle? Mitäs olette tästä mieltä?

Painoa tai ulkonäköä ylipäänsä ei oteta puheeksi. Jos toista ei koe ihan omana itsenään haluttavaksi ja puoleensavetäväksi, niin silloin ei jatketa tutustumista. Jos se ihminen saa ihan sellaisena kuin nyt on, sukat pyörimään jaloissa ja sinut katsomaan häntä ihaillen, arvostavasti, rakastavasti ja haluavasti, niin silloin on oikein jatkaa tutustumista (olettaen, että tunne on tietysti molemminpuolinen). Jos toinen kelpaa vain joillakin ehdoilla ja muuttamalla itseään, on aika toivottaa hyvää jatkoa puolin ja toisin.

Vierailija kirjoitti:

En voi kuin ihmetellä, että mikä järki on alkaa seurustelemaan ihmisen kanssa, joka ei sellaisenaan kelpaa. Jos toista haluaa jo lähtökohtaisesti muuttaa, ei se minusta hyvää lupaa. Mitäs sitten kun se alkuihastus lakkaa ja arki astuu suhteeseen? Millä voimalla sitten ajattelit jaksaa katsoa lihavaa miestä, jos hänen läskinsä häiritsevät jo ensihuuman aikanakin?

Tämä. Minä olen laiha ja mieheni on ylipainoinen, on aina ollutkin. Hän on saanut vähän painoa pois suhteemme aikana ihan terveyden takia mutta ei hänestä laihaa tule varmaan ikinä. Miehen kilot eivät ole haitanneet minua missään vaiheessa, rakastan tätä sellaisena kun hän on.

Minä tiedän miksi häiritsee. Se voi olla yhtälailla naisenkin geeneissä sellainen tutina, että liika rasvaisuus ei ole miehessä seksikästä. Naisella pitäisi periaattessa hyväksyä suurempi rasvaprosentti kuin miehellä, jo hormonitoiminnan, raskauden ja imetyksen sujumisen vuoksi, mutta kaikki miehet eivät ole tästäkään samaa mieltä.

Samanlainen tilanne kuin sinulla ap muuten, mutta mieheni ei lupauksistaan huolimatta ole laihtunut noin 15 kg:a, joka olisi tarpeen normaalipainon ylärajan saavuttamiseksi. 20 kg laihtumisestakaan ei olisi haittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minullakin hieman sama tilanne. Miehen luonne on täyttä kultaa ja hän on myös komea. Mutta on ylipainoinen ja puhuu myös että pitäisi laihduttaa. Itsekin lihoin pikkulapsiaikana ja olen nyt laihtunut takaisin normaalipainoon. Tiedän siis mitä se laihdutus vaatii.

Eniten minua tilanteessa häiritsee se että mies sanoo että pitäisi laihduttaa, mutta tekoja ei näy. Kertooko se myös muuten hänen tavoistaan hoitaa asioita? Siis että paljon puhetta ja vähän tekoja?

Toisekseen pelkään hänen terveyden suhteen. Hän tuntuu sairastuvan helposti ja pelkään myös että hän vielä joskus saa sydänkohtauksen kun harrastamme seksiä.

No voi että, ihan terveyssyistä taas tätä uikutusta, ja lopuksi pieni vihjaus että lihava on yhtä kuin laiska. 

Etsi sopiva mies itsellesi ja anna sen inhoamasi läskin jatkaa matkaa.

Aika outoa, ettei muka tunne miehensä luonnetta tai ole tietoinen kuinka hoitaa asioitaan. Ette varmaan ole eilen tavanneet, koska kerrot, ettei mitään tapahdu vaikka lupaa laihtua. Kaipa on ollut riittävästi aikaa kuitenkin siirtyä sanoista tekoihin, eli aikaa oppia tuntemaan miehen aktiivisuus normaalielämän suhteen..

Jotenkin kauhean vihamielisiä vastauksia. Miksi?

Otsikossa puhuttiin ihastumisesta ja itsekin vastasin siis siihen liittyen. Meillä ei ole siis mikään pitkä parisuhde vaan on tapailtu.

Miksi tapailisin ja olisin huolissani miehestä jota inhoaisin?

Oletko miettinyt että joku saattaisi rakastaa ja välittää ja olla siksi huolissaan toisesta?

1) "Pyhpyh" jo kertoo sun asenteen :D

2)  Taidat tietää miten yleensä laihduttamisen kanssa saattaa käydä, eli sanoista ei vaan päästä tekoihin?

Tämä on asia, johon ei missään palstalla saada apua tai ketään laihtumaan. Haluat vaan saada aikaan läskivihaa, ja siinäpä se. Pakko vaan kysyä muka ihmetellen miksi näin vihamielisiä vastauksia, koska jos paljastaisit sen todellisen ylipainoisia nälvivän luonteesi, paljastuisit myös provoksi, mikä siis olet.

3) Asia on monille hyvin vakava, on törkeää leikitellä tällaisella, koko ajan kasvavalla, ongelmalla ja teeskennellä jotain empaattista.

4) Mukavaa päivää sinulle, provo! :)

Vierailija kirjoitti:

Tämä on nyt näin sivustakin hieman turhauttavaa luettavaa kun tuntuu, että nykyään ei enää saisi edes toivoa normaalipainoista puolisoa ja ns. täydellistä pakettia jossa natsaa kaikki.

Etenkin kun 35 kilon ylipaino ei ole enää ihan vaan pientä pyöreyttä vaan jo kilojen kantajallekin terveysriski ja asia jolle olisi syytä tehdä jotain ja pian.

Sekin sitten alkaa jossain vaiheessa olemaan aika rasittavaa, jos/kun toinen vaan jatkaa kilojensa selittelyä ja suunnittelee elämäntaparemonttia aina ensi maanantaiksi.. Olisi sitten edes sinut oman ulkomuotonsa kanssa ja tyytyväinen itseensä, koska tuollainen marttyyrimainen uhriutuminen asiasta, joka tasan on vain omissa käsissä on todella raskasta kanssaeläjille. Etenkin kun jossain vaiheessa mennään jo siihen, ettei oikein mihinkään kehtaisi mennä eikä ainakaan ottaa paitaa pois edes rannalla.

Totta kai saa toivoa ja vaatiakin. Mutta silloin ei aleta seurustelemaan ihmisen kanssa, joka ei täytä noita toiveita ja vaatimuksia. Se ei ole reilua kummallekaan.

Rakastatko miestä?

Alkaa näköjään arki tulla vastaan tai on

Lihavuus on hyvä peruste erota. Jos toisesta tulee vastwnmielisen näköinen, niin miksi jatkaa seurustelua.

Mikään ei ole pysyvää. "Väliaikaista kaikki on vaan"

Lähdit suhteeseen sillä mielialalla, että toinen muuttuu mieluisaksi.

Vika on sinussa. Ei miehessä, vaikka tuollainen mihinkään johtamaton selittely on myös tosi ärsyttävää ja raskasta.

sovi että 5 kg kuussa laihtuu, vuodessa se on jo 60 kg

Saattaa motivoitua muutokseen vasta eron myötä. Silloin seuraava korjaa sadon.

Käyttekö yhdessä lenkillä tms?

Vierailija kirjoitti:

Lihavuus on hyvä peruste erota. Jos toisesta tulee vastwnmielisen näköinen, niin miksi jatkaa seurustelua.

olet lukenut väärin

hän on ollut koko ajan ylipainoinen

ei hänen ulkonäkönsä ole muuttunut

Tulre kuolemaan koronaan, niin kuin muutkin läskit!

Tee vähemmän ruokaa.

Ujuta ruokaan enemmän kasviksia.

Jos ongelma on vain syöminen, voit tehdä ruuasta terveellisempää.

Minusta rakentava tapa ottaa asiaa puheeksi on se, että kysyy, voiko jotenkin olla itse apuna tai tukena toisen laihdutuspyrkimyksessä ja ehdottaa juuri aiemmin mainittuja (lihavuusleikkaus, ravitsemusterapia, ozempic, ene...) laihdutusta tukevia ratkaisuja, joista toinen ei ole välttämättä lainkaan tietoinen. Esim. toi Ozempic on vielä niin uusi lääke Suomessa, on ollut noin vuoden, että siitä ei ole ehkä kuullutkaan, jos ei ole itse terveydenhuoltoalan ammattilainen tai kukaan tuttu ei ole sitä käyttänyt. Ja se lääke on oikeasti tehokas!

Pelkkä se, että toivoo toisen laihtuvan ja ottaa asiaa itsepäisesti puheeksi, ei ole minusta hedelmällistä. Minusta rakkauden tekoja on olla jollain tavolla tukemassa niitä toisen oikeita valintoja valita terveellistä epäterveellisen sijaan! Ei sillä laihduttamisesta puhumisella kukaan laihdu. Ei omalla puhumisella eikä oikein sillä puolisonkaan puhumisella!

Minusta rakentavaa on myös ehdottaa yhteisiä kävelylenkkejä, uintia yms ylipainoiselle sopivaa liikuntaa. Ja ei ehkä kannata ehdoin tahdoin haluta mennä yhdessä Mäkkäriin, jos toinen koittaa opettaa itseään syömään terveellisemmin. Tai syödä hampurilaista toisen nenän alla, vaikka itse on normaalipainoinen ja voi, mutta toinen ei juuri nyt voi, kun laihduttaa. Voi ostaa vaikka puolisolle pari kiloa omenoita. Siis auttaa konkreettisesti niissä valinnoissa. Jos asutaan saman katon alla, se hoikempi voi tehdä niitä kauppareissuja alussa, jotta se pulleampi/"heikompi" osapuoli ei joudu alttiiksi houkutuksille kaupassa jne.

Rakentavaa on suunnitella vaikka yhteistä kivaa lomamatkaa, minne voidaan mennä, kun joku tavoitepaino on saavutettu. Voi olla rantaloma, mutta toki muukin. Voi olla mukana vaateostoksilla makutuomarina, kun toinen on kutistunut ja on aika ostaa selvästi pienempiä vaatteita. Jos se laihduttaja haluaisi vaikka ottaa koiranpennun itselleen lenkkikaveriksi, niin voi opetella sietämään koiria, jos ei ole niistä aiemmin välittänyt. 

Rakentavaa on myös ymmärtää, että jos on paljon ylipainoa, niin vaikka oikeasti saa painon laskusuuntaan niin se 35 kg tai enemmän ylipainoa ei lähde todennäköisesti ainakaan alle puolessa vuodessa. Vuosi voi hyvinkin mennä. Jos näkee, että se homma oikeasti teoissa ja vaa'assa edistyy oikeaan suuntaan, niin ei sitten jäkätä, että miksi ei tapahdu nopeammin. Kuhan näkee, että toinen kuitenkin oikeasti tekee asialle jotain eikä vaan selittele, miksi ei koskaan aloita ennen ku ensi maanantaina/vuoden alusta jne.

Kannattaa nähdä tällainen projekti parisuhteen kannalta niin, että se voi myös sitä hyvinkin vahvistaa. Jos toinen kokee, että puoliso oikeasti välittää hänestä, vaikka onkin ylipainoinen ja siinä (toki muussakin) epätäydellinen. Voi olla vaikeaa puhua ja käsitellä tällaista, mutta on niitä paljon vaikeampia puheenaiheita: Mielenterveysongelmat, joskus lasten kasvattaminen, suhde alkoholiin, suhde uskonasioihin... keksitte varmaan itse lisää.

Kyllä jotkut kuitenkin myös onnistuvat laihduttamaan kymmeniä kiloja pysyvästi. Googlaamalla kyllä löytyy mahtavia onnistumistarinoita.

Ylipaino väliaikaista? Just..

Et voi muuttaa ketää, muutoksen pitää lähtee itsestä.

Voit puhua terveellisistä elämäntavoista ja siitä mitä kaikkea ylipaino voi aiheuttaa ja kannustaa muutokseen. Mutta et käskeä laihduttaa etkä muuttaa toista.