Kiusoittelua vai kiusaamista?Ongelmia miehen sukulaisten kanssa.
Milloin on kyse kiusaamisesta?
Mun tilanne on aika tukala.
Kyse on miehen isästä. Yleensä se on se anoppi, jonka kanssa ei tule toimeen. Mulla se on appi.
Olen alkanut pahasti ahdistumaan appiukon käytöksestä. Miehellekin olen jo maininnut, mutta hän ei usko minua(?) Eikä kukaan mukaan.
Koska appiukko tunnetaan seurallisena ja pidettynä oikeen kunnon herrasmiehenä. Molemmat anoppi ja appi on sellaisia hienoja.
Ja alussa pidinkin heistä. Mutta he ovat erittäin hyviä teeskentelemään.
Tämä on alkanut mulle vähitellen selviämään, mitä paremmin olen oppinut heidät tuntemaan. Siis anopin kanssa mulla ei ole mitään ongelmia. Anoppi on ihan alistettuna suhteessa. Mies pitää ihan palvelijanaan ja komentelee ja ärsyyntyy helposti ja alkaa syyttelemään muiden läsnäollessa.
Mulle on ollut järkytys tämän appiukon todellisen luonteen paljastuminen.
Oma mieheni ei näe isässään mitään vikaa, muutakuin että se on aika tempperamenttinen ja riidanhakuinen.
Nyt appi on ottanut myös minut silmätikukseen. On vissiin huomannut etten ole niin " alistuvaa" sorttia.
Hänellä on tyyli piilov*tuilla ja kiusoitella. Silleen että se on mukamas huumoria ja nauraa itekseen. Tulee sellaisia sutkautuksia, joissa on piilotettuina loukkaus. Ja nämä koskee mun henkilökohtaisia asioita ja tekemisiä, ulkonäköä jopa mun sairauksia.
Mua on alkanu ihan sairaasti ahdistamaan. Ja ahdistaa juuri se tunne, että hän haluaa kontrolloida mun elämää.
Mitä mä teen?!
Kommentit (34)
on se että saa muitten empatian puolelleen ja " tukijoukkoja" .
Ettei alentuis vihoissaan ja loukkaantuneena sanomaan jotain vielä pahempaa takaisin. Koska sitten narsisti kääntää asian edukseen ja hänellä on jotain konkreettista sinua vastaan.
Pysyis vaan tyynenä ja ois ihmeissään ja pöyristynyt hänen sanomisestaan. Niin saa toiset puolelleen.
Koska narsisti on erittäin sosiaalisesti taitava ja osaa " luikerrella" ulos ja hurmata muut, ettei hänestä uskota mitään pahaa.
Jos on kuitenkin elänyt hänen kanssaan? EI kai vaan miehesi ole samanlainen? Kuinka kauan olette olleet yhdessä?
Hänet on jotenkin alistettu, eikä itse huomaa sitä.
Luulen että hän kieltää koko asian itseltään.
Olen yrittänyt puhua hänelle tästä. Ei usko minua, mutta myöntää kyllä " että se isäni on vaan sellainen."
Sitä paitsi mieheni veljeä ukko suosii. Vaikka hän asuu kaukana.
Me asumme lähellä ja olemme aina auttamassa, kun tarvii.
Laita sinä rajat huonolle käytökselle. Älä mene appiukon luokse tuollaista nielemään.
Mieheni on todella kiltti ihminen, eikä ikinä loukkaa ketään.
Minulle ei ikinä sano mitään pahaa, vaikka olisi millainen riita.
Olen huomannut, että hän aistii jotenkin ukon tunnetilat ja toimii niiden mukaan.
tosin siitä on tosi kauan kuin kukaan tuntemani henkilö on mulle vittuillut (maine kiirinyt). mä en ole koskaan aloittanut saati kiusannut heikompia.
paraskeino on ns. total knock out, elikäs verbaalisesti potkasta " paskat pihalle" , eli jos joku näpäyttää mielestäsi pahasti, niin annat kylmän viileästi rauhallisella äänellä silmiin katsoen takaisin niin että tuntuu, jos ei kerrasta opi, niin toista uudelleen, jos menee välit niin itseppähän aloitti.
nimim. tex willerille ei vittuilla
Voitko antaa jotain konkreettisia esimerkkejä?
Vierailija:
paraskeino on ns. total knock out, elikäs verbaalisesti potkasta " paskat pihalle" , eli jos joku näpäyttää mielestäsi pahasti, niin annat kylmän viileästi rauhallisella äänellä silmiin katsoen takaisin niin että tuntuu, jos ei kerrasta opi, niin toista uudelleen, jos menee välit niin itseppähän aloitti.
tietenkin. Voi ruveta pottuilemaan takaisin joko rivien välistä tai suoraan sanomalla tai voi räyhätä tai mitä vaan. Voi kylläkin olla niin, että ukkoa et saa muutettua vaikka mitä tekisit. Omasta itsestä on kiinni, jaksatko yrittää. Itse olen niin asioista, erityisesti ihmissuhdeongelmista, stressaantuvaa sorttia, että todnäk vaan yksinkertaisesti lakkaisin käymästä siellä ja yrittäisin unohtaa koko hoopon. En siis jaksaisi " taistella oikeuksistani" ... ei maksaisi kai vaivaa eikä lopputuloksesta olisi tietoa.
Huono puoli tuossa on se, että anoppiparkasi varmaankin kärsisi tilanteesta (jos siis lakkaisit käymästä siellä), joten tärkeää tosiaankin olisi selittää, ettei hänessä ole mitään syytä. Ja koittaa tavata anoppia ilman appea.
Ihmettelen kyllä miehesi välinpitämättömyyttä asian suhteen.
Tsemppiä!
minä en ikinä pysty tekehen niin koska jos joku on mua loukannu, ja joudun siitä sanomaan niin kyllä mulla pääsee itku.
Sulla ei ole mitään velvollisuutta rampata anoppilassa joka viikko, minusta ei edes joka kuukausi. KÄyköön miehesi yksinään.
Ihmisen täytyy valita, mihin haaskaa vähiä voimiaan ja joku 60:n ja kuoleman välillä heiluva ventovieras ja vittumainen mies kuulostaan justiinsa ihan omaan arvoonsa jätettävältä.
Voithan kertoa hänelle, että vittuilut on ymmärretty, etkä niitä enempää kuuntele. Kehota etsimään muita vittuilun kohteita.
Ja sen jälkeen unohda koko kääkkä. Onhan sinulla varmaan muitakin tuttavia, joiden kanssa tavata ja jutella.
Anopin ja appiukon parisuhde ei taas sinulle kuulu täkän vertaa. JOkainen saakoon elää omaa elämäänsä.
hankalista sukulaisista/ kavereista/ työpaikalla ?
Kirjoittakaa kokemuksianne!
Voit minusta oikein hyvin myös sanoa rauhallisesti, että " Minua loukkaa tuo, mitä sanoit (sairaudestani/koulutuksestani/lastenkasvatuksestani jnejne.), miksi sinusta on hauskaa vähätellä minua?"
Eli ei ole häpeä paljastaa loukkaantumistaan, koska MUUT tulkitsevat se apen viaksi, ei sinun - jos osaa reagoida rauhallisesti ja selittää, mikä hänen puheessaan oli loukkaavaa.
Vierailija:
mutta koetapas paljastaa piilovittuilu muille!
Kun appesi vaikkapa otta jonkun terveyteen liittyvän asian kohteekseen, voi rauhallisesti vain kysyä: " tarkoititko siis että masennukseni/verenpaineeni/kasvaimeni on jotenkin mukava asia?" tai " tarkoititko, että kouluteuksessani on jotain vikaa?" tarkoitiko, että tekemiseni on sinusta väärin/outoa hauskaa?" .
Pakotat siis appesi ottamaan julkisesti kantaa vittuiluun. Hän tietysti joka kerta kieltää tai sanoo sinun ymmärtäneen väärin tai sinulla ei ole huumorintajua(silloin kerrotrauhallisesti, ettet ymmärrä tuollaista huumoria). Mutta pikkuhiljaa hän huomaa, että tuot kaikki vihjailut julkisiski asioiksi, joten hänen on pakko lopettaa.Tämä on ainakin pariin henkilöön tepsinyt, mutta kärsivällisyyttä ja rauhallisuutta sekä pitkää pinnaa se vaatii.
jonkun harrastuksen, mielellään työtä edistävän (täydennysopinnot, voi olla sunnuntaisin kyllä hankalaa) tai terveyteen liittyvän (jotain liikuntaa)
ja sitten iloisesti selität appivanhemmille, että on niin ihanaa kun perhe pääsee heille syömään kun sinun on *pakko* sunnuntaisin harrastaa mitä harrastat (esim. selkä pamahtaa muuten etkä voi käydä töissä)
miehellesi voit sanoa oikean syyn. ja jos haluat nähädä anoppia, näe kahdestaan ostoksilla tms. ja sano ettei appi voi tulla mukaan, kun ovat tyttöjen juttuja (tai vaikka uimahallissa)
sitten joudut näkemään appea vain jouluisin ja pääsiäisenä ja syntymäpäivillä... ja kun näet häntä kuvittelet että hänen ympärillään on paksu lasikupu. hymyilet vain ja nyökkäilet hajamielisesti sanoo hän mitä tahansa. itse asiassa piilovittuilijaa se saattaa ärsyttää tooosi paljon.
niin minä tekisin.