Kadehdin ihmisiä, joiden vanhemmat auttavat heitä taloudellisesti
Moni kaveri on saanut esim. vanhemmiltaan auton, vanhemmat on taannut asuntolainan, vanhemmat on maksaneet autokoulun, vanhemmat ostaneet asunnon ja vuokraavat sitä lapselleen minimaalisella hinnalla jne. Omilla vanhemmilla on kyllä rahaa, mutta koskaan eivät ole auttaneet. Onko tyhmää olla kateellinen?
Kommentit (26)
En ole saanut minäkään taloudellista tukea. 15v pois kotoa ja siitä asti olen omillani pärjännyt. Tänä päivänä rahoitan vanhempieni elämistä, sillä en voi olla auttamatta.
Sinullakin on varmaan jotain, mitä heillä taas ei ole?
Lisäksi, kun itse tienaamillasi rahoilla olet hankkinut jotain, se voi tuntua arvokkaammalta kuin jos olisit saanut sen ilman omaa vaivannäköä.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Minä taas kadehdin niitä, jotka saavat vanhemmiltaan lämpöä, tukea ja rakkautta.
Itse saan lähinnä pahaa mieltä. Ja sitä rahaa, jota en edes tarvitsisi.
Olen ikuisesti kiitollinen vanhemmilleni, että ovat tukeneet läpi varhaisaikuisuuden. Nyt vihdoin voin seistä omilla jaloillani, kiitos tähän mennessä saadun tuen.
Vierailija kirjoitti:
Kun itse muutin kotoa pois, sain mukaani lakanat, pyyhkeet, keittiötarvikkeet ym. Isän kanssa käytiin Askossa ostamassa huonekalut ja se monesti maksoi mun vuokran ja antoi myös käyttörahaa. En käynyt töissä opintojen ohella enkä nostanut opintolainaa. En elänyt leveästi mutta ei ollut tarvetta pihistelläkään. Myöhemmin ostin oman asunnon vanhemmilta saatujen osakkeiden tuotolla. Valmistujaislahjaksi sain auton.
Nyt säästän 4999e/3v omille lapsilleni, jotta niilläkin ois hyvä startti kun pian muuttavat omilleen. Osakesalkut niillä on myös, toki jää nähtäväksi mikä on tilanne viiden vuoden päästä, kun esikoisen muutto ehkä on ajankohtainen.
Samoin säästetään lapsille, totta kai kun kerran pystyy. En saanut mitään isoja rahoja omilta vanhemmiltani, mutta eipä ole missään vaiheessa elämää ollut stressiä rahan takia. Samaa toivon omillekin lapsille, enkä ymmärrä miksei omia lapsia auttaisi alkuun parhaan kykynsä mukaan.
Niin minäkin.
Ei ole kiva vierestä katsoa kuinka toisia autetaan runsaskätisesti mutta itse joutuu omin avuin ponnistelemaan, eikä sittenkään onnistu.
En olisi niin kateellinen jos pärjäisin omin avuin yhtä hyvin mutta kun en pärjää vaikka kuinka yritän.
Tasan ei tosiaan mene!
Äitini ihmettele ja halveksi kuinka siskonsa keräsi marjoja lapsilleen. Nyt ihmettelee miten siskon lapset huolehtivat äidistään mutta hän istuu kotona yksin.