Milloin introverttiyttä lakataan pitämästä sairautena?

Ap tietää itsekin, ettei sitä pidetä sairautena. Ongelma on sinussa.

En minä ainakaan pidä. T. Johtaja jolla noin 100 alaista

Ei introverttiys ole mikään sairaus, jos lääkäriä ehdotetaan, niin kyseessä on henk.koht. ongelmasi. Normaalit introvertit pärjäävät hyvin työ- ja muussa elämässä.

Ei kukaan normaaliälyinen ihminen pidä introverttiyttä sairautena. Monille vain introverttiys sekoittuu sosiaalisten tilanteiden pelkoon, koska termiä introvertti käytetään väärin. Työelämässä ei ole mikään ongelma, jos on introvertti. Eihän kukaan edes tiedä sinun sellainen olevan ellet sitä itse mainosta. 

Mistä olet saanut päähäsi, että introvertit ovat vähemmistö? Tai että olisi ongelmia työllistyä jos on introvertti? 

Taas yksi, joka luulee, että introvertti on automaattisesti sama kuin epäsosiaalinen. Niinhän ei ole, vaan introvertti voi olla hyvinkin sosiaalinen. Ei meistä kaikki halua lukittautua kotiin, vaikka sosiaaliset tilanteet kuormittavatkin erilailla kuin ekstrovertteja, jotka saavat sosiaalisista tilanteista voimaa.  

Minä olen introvertti mutta en koe olevani sairas eikä kukaan koskaan ole sellaista esittänytkään.

Olen ammatiltani sairaanhoitaja joten ihmisten parissa teen työni hyvinkin intiimeissä tilanteissa välillä.

Minun on osattava kommunikoida kaikenlasiten ihmisten kanssa, ja pystyttävä yhteityöhön kollegoitten kanssa. 

Minulla on ystäviä joiden kanssa viihdyn, en ole tippaakaan ujo enkä pelkää ihmisiä.

Mutta kuormittavien tilanteitten esim. työpäivän jälkeen minun täytyy saada rauhaa ja hiljaisuutta. On päästävä lataamaan akkuni. 

Olen myös ihminen joka viihtyy hyvin yksin ja siksi olen sinkku. En jaksaisi toisen ihmisen jatkuvaa läsnäoloa kodissani.

En pidä metelistä ja kovista äänistä, en viihdy kovaäänisissä juhlissa joissa meno on levotonta. Tykkään kuitenkin tavata ystäviä ja käydä ulkona ja kaikkea sitä normaalia mitä ihmiset nyt tekevät.

Mikä tässä on sairasta? 

Ei introverttiyttä pidetä sinällään sairautena, mutta jonkinlaisena poikkeavuutena sitä monet pitää. Tai vähintäänkin negatiivisena ominaisuutena. Ja kyllä se valitettavasti voi haitata työnsaantiakin. Kuulin sivusta, kun firmaan oltiin palkkaamassa uutta koodaria, että tiimin esimies sanoi toiselle henkilölle, ettei sitten mitään introverttiä tyyppiä, vaan sellainen, joka osaa kommunikoida ja tulee kaikkien kanssa toimeen. Niinpä niin.

Erikoista, koska valtaosa ihmisistä on introverttejä.

Ehkä puhut aiheesta niin paljon, että tilateeseesi kiinnitetään huomiota?

Vierailija kirjoitti:

Ei introverttiyttä pidetä sinällään sairautena, mutta jonkinlaisena poikkeavuutena sitä monet pitää. Tai vähintäänkin negatiivisena ominaisuutena. Ja kyllä se valitettavasti voi haitata työnsaantiakin. Kuulin sivusta, kun firmaan oltiin palkkaamassa uutta koodaria, että tiimin esimies sanoi toiselle henkilölle, ettei sitten mitään introverttiä tyyppiä, vaan sellainen, joka osaa kommunikoida ja tulee kaikkien kanssa toimeen. Niinpä niin.

Introverttikin osaa kommunikoida ja tulla kaikkien kanssa toimeen. Valitettavasti ap:n kaltaiset introvertit ovat hankkineet sanalle huonon maineen ja jotkut yhdistävät sen nykyisin epäsosiaalisuuteen, jurouteen, sosiaalisten tilanteiden pelkoon ja ujouteen.

Taisit itse keksiä tuon että introverttiä pidetään sairaana. Ja en usko alkuunkaan jotta sulle on kukaan tuon perusteella mitään lääkäriä tai terapeuttia ehdottanut, jos on niin siihen on sitten muita syitä. Eikä työpaikoille aina haluta puheliaita ja yltiösosiaalisia ihmisiä, mistä sä tuonkin repäisit. Nyt tulee kyllä mieleen että olet itse tehnyt itsestäsi jonkin erikoisen ja uniikin ihmisen. Kyllä introverttejä on varmaan maailmassa ihan yhtä lailla kuin muitakin ihmistyyppejä.

Nykypäivänä taitaa olla trendi, että kaikki kutsuvat itseään vähän introverteiksi. Ajatellaan, että jos kokee tarvetta olla myös yksin, eikä erityisemmin nauti ihmisjoukoissa pyörimisestä, niin kappas olenkin introvertti. No, en minä ole mikään introverttiyttä määrittelemään, ehkäpä me lähes kaikki ollaan sellaisia. Ja hyvähän se vain olisikin, koska sitten se olisi normaalia. Tuntuu vain vähän oudolta, kun juuri kenelläkään tässäkään keskustelussa ei tunnu olevan negatiivisia kokemuksia omasta introverttiydestään, kun taas itse olen koko ikäni saanut enemmän tai vähemmän kokea olevani poikkeava ja oletusarvoisesti muita huonompi. Vähintäänkin joutunut todistelemaan hyvyyttäni enemmän, kuin ekstrovertimmat kanssaihmiseni. Ei nyt sentään lääkäriä tai terapiaa ole suositeltu, mutta alkaa jo pikkuhiljaa ottaa pannuun jatkuva huomauttelu siitä, että olen niin rauhallinen tai hiljaisempi, kuin muut. No joo, ei tästä avautumisesta kannata kenekään provosoitua, kunhan horisen. Ja sitä paitsi mulla on jo tän päivän paskakiintiö täynnä.

Usein introvertiyteen saatetaan sekoittaa mukana henkilön sosiaaliset taidot. Omaa persoonallisuutta eli sisään- tai ulospäin suuntautuneisuutta ei voi muuttaa, mutta sosiaalisia taitojaan voi kehittää.

Jopa introvertit itse perustelevat toimintaansa sillä, että he ovat introverttejä ja heitä ei siksi ymmärretä.

Intoverttiytä on palautua yksin, hakeutua pois isoista seurueista ja valokeilasta. Usein myös kahdenkeskiset keskustelut ovat intorverteille niitä antoisimpia jne.

Sosiaalisia taitoja on mm. tervehtiminen, ystävyyssuhteiden luominen, ryhmässä toimimine ja keskustelutaidot (eli myös kuunteleminen). Sekä introvertit että ekstrovertit voivat omana huonot sosiaaliset taidot, jolloin se näkyy joko agressiivispassiivisena murahteluna tai muiden ihmisten päälle puhumisena.

Ja hei, kommentin kirjoittajalla itselläänkin on tekemistä sosiaalisten taitojen kanssa. Siksi olen ottanut niistä selvää ja kyllä, introvertiksikin voisi minua sanoa. Koen kuitenkin välttää itseni lokeroimista, koska se usein on esteenä muulle - en uskaltaisi/pystyisi/voisi kuitenkaan, koska olen..

Vierailija kirjoitti:

Usein introvertiyteen saatetaan sekoittaa mukana henkilön sosiaaliset taidot. Omaa persoonallisuutta eli sisään- tai ulospäin suuntautuneisuutta ei voi muuttaa, mutta sosiaalisia taitojaan voi kehittää.

Jopa introvertit itse perustelevat toimintaansa sillä, että he ovat introverttejä ja heitä ei siksi ymmärretä.

Intoverttiytä on palautua yksin, hakeutua pois isoista seurueista ja valokeilasta. Usein myös kahdenkeskiset keskustelut ovat intorverteille niitä antoisimpia jne.

Sosiaalisia taitoja on mm. tervehtiminen, ystävyyssuhteiden luominen, ryhmässä toimimine ja keskustelutaidot (eli myös kuunteleminen). Sekä introvertit että ekstrovertit voivat omana huonot sosiaaliset taidot, jolloin se näkyy joko agressiivispassiivisena murahteluna tai muiden ihmisten päälle puhumisena.

Ja hei, kommentin kirjoittajalla itselläänkin on tekemistä sosiaalisten taitojen kanssa. Siksi olen ottanut niistä selvää ja kyllä, introvertiksikin voisi minua sanoa. Koen kuitenkin välttää itseni lokeroimista, koska se usein on esteenä muulle - en uskaltaisi/pystyisi/voisi kuitenkaan, koska olen..

Niin ja siksi se ei ole sairaus - enkä ole koskaan kuullut niin itselleni väitettävänkään. Huono käytös taas on huonoa käytöstä, jonka vuoksi henkilö saatetaan karsastaa ja osa hänen mahdollisuuksistaan saattaa olla siksi estynyt. On kyse sitten urasta, parisuhteen muodostamisesta tai ystävyyssuhteen saamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei introverttiyttä pidetä sinällään sairautena, mutta jonkinlaisena poikkeavuutena sitä monet pitää. Tai vähintäänkin negatiivisena ominaisuutena. Ja kyllä se valitettavasti voi haitata työnsaantiakin. Kuulin sivusta, kun firmaan oltiin palkkaamassa uutta koodaria, että tiimin esimies sanoi toiselle henkilölle, ettei sitten mitään introverttiä tyyppiä, vaan sellainen, joka osaa kommunikoida ja tulee kaikkien kanssa toimeen. Niinpä niin.

Introverttikin osaa kommunikoida ja tulla kaikkien kanssa toimeen. Valitettavasti ap:n kaltaiset introvertit ovat hankkineet sanalle huonon maineen ja jotkut yhdistävät sen nykyisin epäsosiaalisuuteen, jurouteen, sosiaalisten tilanteiden pelkoon ja ujouteen.

Ekasta kohdasta täysin samaa mieltä (että osaamme todellakin kommunikoida ja tulla kaikkien kanssa toimeen). Toisesta kohdasta joudun kohteliaasti olemaan eri mieltä. En osaa sanoa mitään ap:stä, mutta omien kokemusteni mukaan introverttien ei mitenkään ole tarvinnut hankkia tälle persoonallisuuden piirteelle huonoa mainetta, vaan se on ollut olemassa "maailman alusta" asti. No ainakin koko oman olemassaoloni ajan (mikä ei harmikseni ole enää ihan lyhykäinen aika). Eli nähdäkseni se on pikemminkin niin, että perinteisesti meitä on pidetty epäsosiaalisina, juroina, ujoina ja sosiaalisesti kömpelöinä ihmisinä, mutta nykypäivänä sentään vähän vähemmän.

Sehän on muotia nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Ap tietää itsekin, ettei sitä pidetä sairautena. Ongelma on sinussa.

Kun introvertti alkaa ystävystymään ja luomaan suhteita, näitä "auttajia" kuitenkin riittää vaikka kuinka on sinut itsensä kanssa. Sen takia moni ei sitten lopulta seuraa haekkaan edes sitä vähää, kun mitäpä tuommoisia energiasyöppöjä rahtaamaan mukana kun parempaakin tekemistä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei introverttiyttä pidetä sinällään sairautena, mutta jonkinlaisena poikkeavuutena sitä monet pitää. Tai vähintäänkin negatiivisena ominaisuutena. Ja kyllä se valitettavasti voi haitata työnsaantiakin. Kuulin sivusta, kun firmaan oltiin palkkaamassa uutta koodaria, että tiimin esimies sanoi toiselle henkilölle, ettei sitten mitään introverttiä tyyppiä, vaan sellainen, joka osaa kommunikoida ja tulee kaikkien kanssa toimeen. Niinpä niin.

Introverttikin osaa kommunikoida ja tulla kaikkien kanssa toimeen. Valitettavasti ap:n kaltaiset introvertit ovat hankkineet sanalle huonon maineen ja jotkut yhdistävät sen nykyisin epäsosiaalisuuteen, jurouteen, sosiaalisten tilanteiden pelkoon ja ujouteen.

Ekasta kohdasta täysin samaa mieltä (että osaamme todellakin kommunikoida ja tulla kaikkien kanssa toimeen). Toisesta kohdasta joudun kohteliaasti olemaan eri mieltä. En osaa sanoa mitään ap:stä, mutta omien kokemusteni mukaan introverttien ei mitenkään ole tarvinnut hankkia tälle persoonallisuuden piirteelle huonoa mainetta, vaan se on ollut olemassa "maailman alusta" asti. No ainakin koko oman olemassaoloni ajan (mikä ei harmikseni ole enää ihan lyhykäinen aika). Eli nähdäkseni se on pikemminkin niin, että perinteisesti meitä on pidetty epäsosiaalisina, juroina, ujoina ja sosiaalisesti kömpelöinä ihmisinä, mutta nykypäivänä sentään vähän vähemmän.

Ainakaan minusta kukaan työkaverini, työyhteisön sidosryhmiin/verkostoihin/asiakkaisiin tms kuuluva ihminen ei edes tiedä, että olen introvertti. Lähimmät kollegani tietävät, että sosiaalisen päivän jälkeen kaadun sohvalle ja olen umpipoikki (vaikka työni ei ole fyysistä).

Miksi sinä koet tarpeelliseksi toitottaa ympäriinsä olevasi introvertti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei introverttiyttä pidetä sinällään sairautena, mutta jonkinlaisena poikkeavuutena sitä monet pitää. Tai vähintäänkin negatiivisena ominaisuutena. Ja kyllä se valitettavasti voi haitata työnsaantiakin. Kuulin sivusta, kun firmaan oltiin palkkaamassa uutta koodaria, että tiimin esimies sanoi toiselle henkilölle, ettei sitten mitään introverttiä tyyppiä, vaan sellainen, joka osaa kommunikoida ja tulee kaikkien kanssa toimeen. Niinpä niin.

Introverttikin osaa kommunikoida ja tulla kaikkien kanssa toimeen. Valitettavasti ap:n kaltaiset introvertit ovat hankkineet sanalle huonon maineen ja jotkut yhdistävät sen nykyisin epäsosiaalisuuteen, jurouteen, sosiaalisten tilanteiden pelkoon ja ujouteen.

Ekasta kohdasta täysin samaa mieltä (että osaamme todellakin kommunikoida ja tulla kaikkien kanssa toimeen). Toisesta kohdasta joudun kohteliaasti olemaan eri mieltä. En osaa sanoa mitään ap:stä, mutta omien kokemusteni mukaan introverttien ei mitenkään ole tarvinnut hankkia tälle persoonallisuuden piirteelle huonoa mainetta, vaan se on ollut olemassa "maailman alusta" asti. No ainakin koko oman olemassaoloni ajan (mikä ei harmikseni ole enää ihan lyhykäinen aika). Eli nähdäkseni se on pikemminkin niin, että perinteisesti meitä on pidetty epäsosiaalisina, juroina, ujoina ja sosiaalisesti kömpelöinä ihmisinä, mutta nykypäivänä sentään vähän vähemmän.

Ainakaan minusta kukaan työkaverini, työyhteisön sidosryhmiin/verkostoihin/asiakkaisiin tms kuuluva ihminen ei edes tiedä, että olen introvertti. Lähimmät kollegani tietävät, että sosiaalisen päivän jälkeen kaadun sohvalle ja olen umpipoikki (vaikka työni ei ole fyysistä).

Miksi sinä koet tarpeelliseksi toitottaa ympäriinsä olevasi introvertti?

Mistä ihmeestä sinä tuollaisen käsityksen vetäisit? Minähän nimenomaan en toitottele itsestäni yhtään mitään, kaikista vähiten sitä, että olen introvertti (tai millä hiton nimellä kaltaisiani nyt sitten halutaankin "haukkua").

Minä olen Milla ja tottakai me tytöt haukutaan ja juoruillaan näistä hiljaisista kun ne on erilaisia, vaikka ne tekee työnsä. Mutta pitää olla niinkuin me.