Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Milloin introverttiyttä lakataan pitämästä sairautena?
12.11.2021 |
Pidän itseäni introverttinä, koska en viihdy ihmisjoukon seassa, en kaupungeissa, en tapahtumissa. Saan voimaa omasta rauhasta ja luonnosta. Tulen silti toimeen ihmisten kanssa ja pystyn ylläpitämään sosiaalisia suhteita. Tämä ei kuitenkaan tunnu joillekin riittävän, vaan pitäisi kuulemma olla ylisosiaalinen. Minulle on ehdotettu terapiahoitoa, lääkäriä, kursseja, milloin mitäkin. Tuntuu että tässä maailmassa ei vain saa olla introvertti. Työpaikkoilekin halutaan aina joku ylisosiaalinen paasaaja joka sitten etenee urallaan rivakammin. Toiset vähemmistöryhmät ovat jo saaneet oikeutensa kuuluviin. Milloin introverttien aika koittaa?
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Erikoista, koska valtaosa ihmisistä on introverttejä.
Ehkä puhut aiheesta niin paljon, että tilateeseesi kiinnitetään huomiota?
Ei kyllä valtaosa ihmisistä ole introverttejä. Valtaosa on niitä, jotka tapaa mielellään toisiaan, käy kahvilla, teatterissa, salilla, pikkujouluissa. Niitä, jotka lähtevät lenkille ja jumppaan aina kaverin kanssa.
En voi vastalsusettani ääneen edes sanoa, kun työpaikan kymmenet työtoverit valittavat kärsivänsä yksintyöskentelystä, jota meidän ammatissa tehdään. Itse nautin siitä joka päivä. En voisi kuvitellakaan, että tekisin työtäni parityönä (mitä siis on ehdotettu) minulle se olisi ehdoton ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onalta osaltani voin sanoa että mitä järjestäytyneempiä ja selkeämpiä ajatukset ovat, sitä vähemmän tekee mieli kailottaa niistä muille, eli silloin olen introvertti. Sitten kun on vähän sekaisin esim. viikonlopun jälkeen jolloin on tullut otettua alkoa, niin tekee mieli hölistä enemmän eli olla ekstrovertti. Jännä.
Vierailija kirjoitti:
Ei introverttiyttä pidetä sinällään sairautena, mutta jonkinlaisena poikkeavuutena sitä monet pitää. Tai vähintäänkin negatiivisena ominaisuutena. Ja kyllä se valitettavasti voi haitata työnsaantiakin. Kuulin sivusta, kun firmaan oltiin palkkaamassa uutta koodaria, että tiimin esimies sanoi toiselle henkilölle, ettei sitten mitään introverttiä tyyppiä, vaan sellainen, joka osaa kommunikoida ja tulee kaikkien kanssa toimeen. Niinpä niin.
Onpa erikoista kun esim. autismin kirjolla olevat ihmiset ovat haluttuja koodareiksi?
Esim:
"Unicus on laadukkaita koodaus, ohjelmistotestaus ja laadunvarmistus palveluja tarjoava yritys. Kaikilla yrityksemme konsulteilla on autismikirjon diagnoosi, joka vahvistaa niitä ominaisuuksia joita hyviltä ohjelmistotyön tekijöiltä vaaditaan."
Introverttiys ja autismi ei ole sama asia, mutta se mitä kuvitellaan introvertista on tuo sama, kommmunikointivaikeudet ja kaikkien kanssa toimeen tulemisen vaikeus. Jota ei siis voi yleistää eikä sekoittaa ujouteen ja sosiaalisen kanssakäymisen vaikeuksiin ja pelkoon jne. Ne ovat ongelma, introverttiys ei.
Tässä muutama tunnettu introvertti:
Barack Obama - Clint Eastwood -Cristina Aguillera -Drew Barrymore - Harrison Ford - Lady Gaga -Julia Roberts - Meryl Streep - Tina Turner.
Vierailija kirjoitti:
Erikoista, koska valtaosa ihmisistä on introverttejä.
Ehkä puhut aiheesta niin paljon, että tilateeseesi kiinnitetään huomiota?
Valtaosa ei suinkaan, olisiko jotain 20-30%, mitään poikkeavaa ei itse kanssakäymistyylissä katsota olevan.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen introvertti mutta en koe olevani sairas eikä kukaan koskaan ole sellaista esittänytkään.
Olen ammatiltani sairaanhoitaja joten ihmisten parissa teen työni hyvinkin intiimeissä tilanteissa välillä.
Minun on osattava kommunikoida kaikenlasiten ihmisten kanssa, ja pystyttävä yhteityöhön kollegoitten kanssa.
Minulla on ystäviä joiden kanssa viihdyn, en ole tippaakaan ujo enkä pelkää ihmisiä.
Mutta kuormittavien tilanteitten esim. työpäivän jälkeen minun täytyy saada rauhaa ja hiljaisuutta. On päästävä lataamaan akkuni.
Olen myös ihminen joka viihtyy hyvin yksin ja siksi olen sinkku. En jaksaisi toisen ihmisen jatkuvaa läsnäoloa kodissani.
En pidä metelistä ja kovista äänistä, en viihdy kovaäänisissä juhlissa joissa meno on levotonta. Tykkään kuitenkin tavata ystäviä ja käydä ulkona ja kaikkea sitä normaalia mitä ihmiset nyt tekevät.
Mikä tässä on sairasta?
Allekirjoitan. Olin lto ja aina kun työpäivä loppui,oli hiljaisuuden vuoro. Joo ja erehdyin hetkeksi naimisiin,ei ollut mun juttu ollenkaan!
Enkä ole sairas. AP,sulla on jotain muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen Milla ja tottakai me tytöt haukutaan ja juoruillaan näistä hiljaisista kun ne on erilaisia, vaikka ne tekee työnsä. Mutta pitää olla niinkuin me.
Nyt sekoitat johonkin muuhun, introvertit eivät ole silmiinpistävän erilaisia, ystäviä niillä on yhtälailla kuin muillakin, mutta ehkä tavallista enemmän sellaisia syvempiä ystävyyssuhteita kuin pinnallisia, ja ryhmässä käyttäytyvät kuten kuka tahansa. Että niinkuin loppujen lopuksi ei ole laisinkaan helppoa tunnistaa jonkun kanssakäymistyyliä äkkiseltään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen Milla ja tottakai me tytöt haukutaan ja juoruillaan näistä hiljaisista kun ne on erilaisia, vaikka ne tekee työnsä. Mutta pitää olla niinkuin me.
Nyt sekoitat johonkin muuhun, introvertit eivät ole silmiinpistävän erilaisia, ystäviä niillä on yhtälailla kuin muillakin, mutta ehkä tavallista enemmän sellaisia syvempiä ystävyyssuhteita kuin pinnallisia, ja ryhmässä käyttäytyvät kuten kuka tahansa. Että niinkuin loppujen lopuksi ei ole laisinkaan helppoa tunnistaa jonkun kanssakäymistyyliä äkkiseltään.
Introverttejäkin on monen "asteisia". Itse olen ääri-introvertti, ja joudun todellakin taistelemaan, jotta selviäisin esim. ryhmätilanteista. Väsyn hyvin nopeasti ryhmässä, mutta kahden kesken pystyn vielä jotenkin ylläpitämään normaalia keskustelua, en kuitenkaan kovin pitkään. Minulla on sinänsä ihan normaalit sosiaaliset taidot, mutta niiden harjoittaminen vie voimia, joten lipsun niistä helposti. Huomaan itsekin, etten enää jaksa olla täysillä mukana tilanteessa tai keskustelussa. Väsyttää, enkä pysty enää keskittymään tai kuuntelemaan.
Ystäviä minulla on kaksi, joita tapaan kerran-pari vuodessa. Muita kavereita ei ole. Vietän suuren osan ajastani yksin ja silloin voin hyvin. Teen osa-aikatyötä, joka vaatii sosiaalisia taitoja. Työ on helppoa, mutta minulle hyvin raskasta, enkä pystyisi sitä täyttä päivää tekemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen Milla ja tottakai me tytöt haukutaan ja juoruillaan näistä hiljaisista kun ne on erilaisia, vaikka ne tekee työnsä. Mutta pitää olla niinkuin me.
Nyt sekoitat johonkin muuhun, introvertit eivät ole silmiinpistävän erilaisia, ystäviä niillä on yhtälailla kuin muillakin, mutta ehkä tavallista enemmän sellaisia syvempiä ystävyyssuhteita kuin pinnallisia, ja ryhmässä käyttäytyvät kuten kuka tahansa. Että niinkuin loppujen lopuksi ei ole laisinkaan helppoa tunnistaa jonkun kanssakäymistyyliä äkkiseltään.
Introverttejäkin on monen "asteisia". Itse olen ääri-introvertti, ja joudun todellakin taistelemaan, jotta selviäisin esim. ryhmätilanteista. Väsyn hyvin nopeasti ryhmässä, mutta kahden kesken pystyn vielä jotenkin ylläpitämään normaalia keskustelua, en kuitenkaan kovin pitkään. Minulla on sinänsä ihan normaalit sosiaaliset taidot, mutta niiden harjoittaminen vie voimia, joten lipsun niistä helposti. Huomaan itsekin, etten enää jaksa olla täysillä mukana tilanteessa tai keskustelussa. Väsyttää, enkä pysty enää keskittymään tai kuuntelemaan.
Ystäviä minulla on kaksi, joita tapaan kerran-pari vuodessa. Muita kavereita ei ole. Vietän suuren osan ajastani yksin ja silloin voin hyvin. Teen osa-aikatyötä, joka vaatii sosiaalisia taitoja. Työ on helppoa, mutta minulle hyvin raskasta, enkä pystyisi sitä täyttä päivää tekemään.
Kukas sen on sanonut, että nuo luettelemasi ominaisuudet ovat introverttiyttä, jotain muuta taitaa olla ja ongelmaakin taustalla.
Vierailija kirjoitti:
Ei introverttiyttä pidetä sinällään sairautena, mutta jonkinlaisena poikkeavuutena sitä monet pitää. Tai vähintäänkin negatiivisena ominaisuutena. Ja kyllä se valitettavasti voi haitata työnsaantiakin. Kuulin sivusta, kun firmaan oltiin palkkaamassa uutta koodaria, että tiimin esimies sanoi toiselle henkilölle, ettei sitten mitään introverttiä tyyppiä, vaan sellainen, joka osaa kommunikoida ja tulee kaikkien kanssa toimeen. Niinpä niin.
Olen introvertti, mutta osaan kommunikoida ja tulen työkavereiden kanssa erittäin hyvin toimeen. Olen pidetty työkaveri vaikka en osallistu työpaikan pippaloihin enkä käy edes kahvitauolla. Juttelen kuitenkin työkavereiden kanssa ja nyt koronan aikana ollaan myös lähetelty myös yksityisviestejä, kun ei olla muuten nähty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai milloin ekstroverteiltä aletaan vaatia enemmän introvertiksi muuttumista. Ei koko työpäivä voi olla loputonta palaveria ja muuta sosiaalista pöhinää vaan kyllä ne työtkin pitäisi saada tehtyä. Itsenäisesti.
Vierailija kirjoitti:
Tai milloin ekstroverteiltä aletaan vaatia enemmän introvertiksi muuttumista. Ei koko työpäivä voi olla loputonta palaveria ja muuta sosiaalista pöhinää vaan kyllä ne työtkin pitäisi saada tehtyä. Itsenäisesti.
Työpaikkojen systeemit on vähän huono mittari, niissä on omat kuvionsa, paljon myös ryhmäkiusaamista. Monet firmat suorastaan sairaita henkilöstöjohtamisessaan, taloudellisen hyödyn tavoittelu vääristää ja tietty johtajistoon valitaan sellaisia joilla keinot piiskata alaisistaan tehot irti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, tiedät kyllä, ettei introverttiyttä kukaan pidä sairautena. Ihan turhaa liioittelua tuo, kun olisit voinut vaan sanoa totuutenmukaisesti: milloin introverttiyttä lakataan pitämästä huonona ominaisuutena?
On aivan totta, että nykyään ylikorostetaan sosiaalisuuden merkitystä.
Kumninkin JOTTA tuohon voisi vaikuttaa ja vastakkainasettelua introverttien ja ekstroverttien välillä vähentää, sinun ap kannattaisi luopua omista negatiivisista ennakkoasenteistasi. Niihin sinun on helpompi vaikuttaa kuin muiden asenteisiin.
Vedät aloituksessasi yhtäläisyysmerkit ekstroverttien ja ylisosiaalisten paasaajien välille. Noin se ei ole. Paasaaja voi olla myös introvertti, joka ylisuorittaa sosiaalisia tilanteita höpöttämällä, vaikka kukaan ei ole kiinnostunut kuuntelemaan.
Ekstroverttius tarkoittaa sitä, että ihminen nauttii olla yhteydessä muihin ja saa voimaa sosiaalisista tilanteista. Se ei tarkoita tauotonta puheripulia yhtään sen enempää kuin (tämä on introvertteihin yhdistetty väärä ennakkoluulo) introverttiys tarkoittaa autismia, sosiaalisten taitojen puuttumista.
Jos ei kyetä pääsenään eroon ennakkoluuloista, tilanne ei muutu. Ja kyllä, ainaiin av-palstalla kaikkein isointa negatiivisten ennakkoluulojen myllytystä harjoittavat introvertit!
Minä olen media-alalla esimiesasemassa noin 40 hengen porukalle. Minusta on hienoa, että sakissa on erilaisia ihmisiä, joilla on erilaisia vahvuuksia. Kaikille on käyttöä.
Se kyllä tosin ainakin omassa ammatissani selviö, että tiimityöhön pitää kyetä, koska se on tuotannon edellyttämä taito. Jos siihen ei kykene tai jos se uuvuttaa ihmistä liikaa, kannattaa miettiä alan vaihtoa. Tämä ei ole sama asia kuin että leimaisin ko. tyypin sairaaksi. Toisaalta pitää voida esimiehen ja alaisen kanssa keskustella työssä viihtymisestä ja kehittymisestä - ja joskus (onneksi harvoin) myös siitä, olisiko kyseiselle työntekijälle mahdollista löytää työtehtäviä jostain muualta niin, että hänen avunsa pääsevät kukoistamaan ja hän itse kokisi työn sopivaksi ja viihtyisi paremmin.
Kaikista kun ei ole samoihin hommiin kuin kaikista muista.
Ja ei, edelleenkään en sano lainkaan, että kaikkien pitäisi olla ekstroverttejä. Ei todellakaan tarvitse, introvertit ovat oman kokemukseni mukaan erinomaisia toimittajia, kunhan eivät kuormitu työstä itse liikaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen Milla ja tottakai me tytöt haukutaan ja juoruillaan näistä hiljaisista kun ne on erilaisia, vaikka ne tekee työnsä. Mutta pitää olla niinkuin me.
Nyt sekoitat johonkin muuhun, introvertit eivät ole silmiinpistävän erilaisia, ystäviä niillä on yhtälailla kuin muillakin, mutta ehkä tavallista enemmän sellaisia syvempiä ystävyyssuhteita kuin pinnallisia, ja ryhmässä käyttäytyvät kuten kuka tahansa. Että niinkuin loppujen lopuksi ei ole laisinkaan helppoa tunnistaa jonkun kanssakäymistyyliä äkkiseltään.
Introverttejäkin on monen "asteisia". Itse olen ääri-introvertti, ja joudun todellakin taistelemaan, jotta selviäisin esim. ryhmätilanteista. Väsyn hyvin nopeasti ryhmässä, mutta kahden kesken pystyn vielä jotenkin ylläpitämään normaalia keskustelua, en kuitenkaan kovin pitkään. Minulla on sinänsä ihan normaalit sosiaaliset taidot, mutta niiden harjoittaminen vie voimia, joten lipsun niistä helposti. Huomaan itsekin, etten enää jaksa olla täysillä mukana tilanteessa tai keskustelussa. Väsyttää, enkä pysty enää keskittymään tai kuuntelemaan.
Ystäviä minulla on kaksi, joita tapaan kerran-pari vuodessa. Muita kavereita ei ole. Vietän suuren osan ajastani yksin ja silloin voin hyvin. Teen osa-aikatyötä, joka vaatii sosiaalisia taitoja. Työ on helppoa, mutta minulle hyvin raskasta, enkä pystyisi sitä täyttä päivää tekemään.
Kukas sen on sanonut, että nuo luettelemasi ominaisuudet ovat introverttiyttä, jotain muuta taitaa olla ja ongelmaakin taustalla.
Kuten esimerkiksi mitä ongelmaa? Syntymästäni asti olen tällainen ollut, mitään muutoksia asiassa ei ainakaan ole tapahtunut. Mitään diagnoosejakaan ei ole, eikä syytä epäillä mitään sairautta tai ongelmaa taustalla. Tuntuu, että minulla vaan on "viallinen sosiaalinen akku", joka tyhjenee aivan liian nopeasti. Eikös se silloin introverttiyttä ole?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taas yksi, joka luulee, että introvertti on automaattisesti sama kuin epäsosiaalinen. Niinhän ei ole, vaan introvertti voi olla hyvinkin sosiaalinen. Ei meistä kaikki halua lukittautua kotiin, vaikka sosiaaliset tilanteet kuormittavatkin erilailla kuin ekstrovertteja, jotka saavat sosiaalisista tilanteista voimaa.
Totta kai introvertti on sama asia kuin epäsosiaalinen! Mitä ihmettä kuvittelet sen sitten tarkoittavan?
Se EI sen sijaan ole sama asia kuin sosiaalisesti taitamaton. Sinä tuossa nyt itse sekoitat termejä. Sosiaalinen ei ole sama asia kuin sosiaalisesti TAITAVA, vaan se tarkoittaa ihmiskontakteista nauttivaa. Ei niissä taitavaa.
Sosiaalisuudessa ja epäsosiaalisuudessa on siten kyse juuri samasta kuin ekstroverttiudessa ja introverttiudessa eli sosiaaliswn olemisen innosta, motivaatiosta. Ei siinä arvostella siinä olemisen kykyä.
Jos et usko, katso suomen kielen ylimmän auktoriteetin eli Kielitoimiston sanakirjasta.
Introvertti = psyk. ihmisestä: luonteeltaan sisäänpäin kääntynyt.
Ekstrovertti = psyk. luonteeltaan ulospäin suuntautunut, ekstravertti.
Sosiaalinen = yhteiskuntaan, yhteisöihin sopeutuva; seurallinen.
Epäsosiaalinen = yhteiskuntaan sopeutumaton, asosiaalinen; ei seurallinen, eristäytyvä.
Seurallinen = seurasta pitävä, seurassa viihtyvä.
Toisin sanoen: sosiaalisuus on juuri seurasta PITÄMISTÄ. Ei siis siinä hyvin menestymistä. Ja epäsosiaalisuus on juuri sitä ei pidä seurassa olemisesta, vaan nauttii enemmän omissa oloissaan olemisesta - eikä tässäkään siis puhuta siitä, osaako henkilö keskustella ja ylläpitää halutessaan ihmissuhteita.
33
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen Milla ja tottakai me tytöt haukutaan ja juoruillaan näistä hiljaisista kun ne on erilaisia, vaikka ne tekee työnsä. Mutta pitää olla niinkuin me.
Nyt sekoitat johonkin muuhun, introvertit eivät ole silmiinpistävän erilaisia, ystäviä niillä on yhtälailla kuin muillakin, mutta ehkä tavallista enemmän sellaisia syvempiä ystävyyssuhteita kuin pinnallisia, ja ryhmässä käyttäytyvät kuten kuka tahansa. Että niinkuin loppujen lopuksi ei ole laisinkaan helppoa tunnistaa jonkun kanssakäymistyyliä äkkiseltään.
Introverttejäkin on monen "asteisia". Itse olen ääri-introvertti, ja joudun todellakin taistelemaan, jotta selviäisin esim. ryhmätilanteista. Väsyn hyvin nopeasti ryhmässä, mutta kahden kesken pystyn vielä jotenkin ylläpitämään normaalia keskustelua, en kuitenkaan kovin pitkään. Minulla on sinänsä ihan normaalit sosiaaliset taidot, mutta niiden harjoittaminen vie voimia, joten lipsun niistä helposti. Huomaan itsekin, etten enää jaksa olla täysillä mukana tilanteessa tai keskustelussa. Väsyttää, enkä pysty enää keskittymään tai kuuntelemaan.
Ystäviä minulla on kaksi, joita tapaan kerran-pari vuodessa. Muita kavereita ei ole. Vietän suuren osan ajastani yksin ja silloin voin hyvin. Teen osa-aikatyötä, joka vaatii sosiaalisia taitoja. Työ on helppoa, mutta minulle hyvin raskasta, enkä pystyisi sitä täyttä päivää tekemään.
Kukas sen on sanonut, että nuo luettelemasi ominaisuudet ovat introverttiyttä, jotain muuta taitaa olla ja ongelmaakin taustalla.
Kuten esimerkiksi mitä ongelmaa? Syntymästäni asti olen tällainen ollut, mitään muutoksia asiassa ei ainakaan ole tapahtunut. Mitään diagnoosejakaan ei ole, eikä syytä epäillä mitään sairautta tai ongelmaa taustalla. Tuntuu, että minulla vaan on "viallinen sosiaalinen akku", joka tyhjenee aivan liian nopeasti. Eikös se silloin introverttiyttä ole?
Oletko siis ap? Minä olen umpi-introvertti, eikä minulle ole kukaan 48 vuoden aikana ehdottanut lääkärinhoitoa. En epäile, ettet olisi introvertti, mutta epäilen, että sen lisäksi sosiaalisissa taidoissasi on jotain isompaa häikkää, koska jos toistuvasti eri ihmisten kohdalla saat tuollasta tyrmistystä osaksesi, sitä ei enää voi laskea introverttiyden tiliin. Tottahan se voi olla merkki sen sanojan omista ongelmista, siksi sanoiniin että jos toi on MONEN ihmisen reaktio, ei sun käytös taida olla aivan normihajonnan piiriin mahtuvaa.
Ohis
Minulla on esiintymishaluinen esimies, jonka mielestä minun pitäisi "parantua" ja hän siis aidosti luulee, että olen sairaana, flunssassa, väsynyt, en ole kunnossa jne. jos en jatkuvasti jaksa olla hänen aktiivisena yleisönään ja papattamassa erilaisissa ryhmissä työpaikan kahvihuoneessa, avokonttorissa ja kokoushuoneissa sekä tietysti lounastauot täytyy viettää työpaikkaruokalassa näiden samojen paasaajien kanssa heidän hölinöitään kuunnellen ja kiinnostuneena kompaten. Yritän jaksaa, mutta naamastani varmasti näkyy, että en jaksaisi.
Tällaisten päivien jälkeen olen aivan puhki. Etätyöpäivän jälkeen taas jaksan vaikka mitä, kun olen saanut hoitaa työni rauhassa. En ole mikään pr-ihminen tai asiakaspalvelija, vaan työni tapahtuu tietokonetta näpytellen 8-16. Kaikki muu tuossa ympärillä tuntuu tarpeettomalta teatterilta. Ja valitettavasti pomoni haluaa olla teatterin tähti ja hän vaatii yleisöä ympärilleen. Siksi meillä loppui etätyöt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas yksi, joka luulee, että introvertti on automaattisesti sama kuin epäsosiaalinen. Niinhän ei ole, vaan introvertti voi olla hyvinkin sosiaalinen. Ei meistä kaikki halua lukittautua kotiin, vaikka sosiaaliset tilanteet kuormittavatkin erilailla kuin ekstrovertteja, jotka saavat sosiaalisista tilanteista voimaa.
Totta kai introvertti on sama asia kuin epäsosiaalinen! Mitä ihmettä kuvittelet sen sitten tarkoittavan?
Se EI sen sijaan ole sama asia kuin sosiaalisesti taitamaton. Sinä tuossa nyt itse sekoitat termejä. Sosiaalinen ei ole sama asia kuin sosiaalisesti TAITAVA, vaan se tarkoittaa ihmiskontakteista nauttivaa. Ei niissä taitavaa.
Sosiaalisuudessa ja epäsosiaalisuudessa on siten kyse juuri samasta kuin ekstroverttiudessa ja introverttiudessa eli sosiaaliswn olemisen innosta, motivaatiosta. Ei siinä arvostella siinä olemisen kykyä.
Jos et usko, katso suomen kielen ylimmän auktoriteetin eli Kielitoimiston sanakirjasta.
Introvertti = psyk. ihmisestä: luonteeltaan sisäänpäin kääntynyt.
Ekstrovertti = psyk. luonteeltaan ulospäin suuntautunut, ekstravertti.
Sosiaalinen = yhteiskuntaan, yhteisöihin sopeutuva; seurallinen.
Epäsosiaalinen = yhteiskuntaan sopeutumaton, asosiaalinen; ei seurallinen, eristäytyvä.
Seurallinen = seurasta pitävä, seurassa viihtyvä.
Toisin sanoen: sosiaalisuus on juuri seurasta PITÄMISTÄ. Ei siis siinä hyvin menestymistä. Ja epäsosiaalisuus on juuri sitä ei pidä seurassa olemisesta, vaan nauttii enemmän omissa oloissaan olemisesta - eikä tässäkään siis puhuta siitä, osaako henkilö keskustella ja ylläpitää halutessaan ihmissuhteita.
33
Mutta ihminen voi myös väsyä jostain mistä pitää. Voi väsyä seurasta ja samaan aikaan pitää siitä = sosiaalinen introvertti
Komppaan sua ap. Mua on haukuttu erakoksi, syrjäytyneeksi ym, vaikka ihan päivittäin tulee oltua ihmisten kanssa tekemisissä, vaikkakaan ei suurinta osaa päivästä. En tajua miten ei mene kaaliin, että HALUAN olla enimmäkseen rauhassa. Minulle riittää esim. kunnollinen puhelinkeskustelu kaverin kanssa 2 kertaa viikossa enkä jaksa höpötellä turhia monta kertaa päivässä. Se ei tee minusta ongelmaista, masentunutta tai syrjäytynyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen Milla ja tottakai me tytöt haukutaan ja juoruillaan näistä hiljaisista kun ne on erilaisia, vaikka ne tekee työnsä. Mutta pitää olla niinkuin me.
Nyt sekoitat johonkin muuhun, introvertit eivät ole silmiinpistävän erilaisia, ystäviä niillä on yhtälailla kuin muillakin, mutta ehkä tavallista enemmän sellaisia syvempiä ystävyyssuhteita kuin pinnallisia, ja ryhmässä käyttäytyvät kuten kuka tahansa. Että niinkuin loppujen lopuksi ei ole laisinkaan helppoa tunnistaa jonkun kanssakäymistyyliä äkkiseltään.
Introverttejäkin on monen "asteisia". Itse olen ääri-introvertti, ja joudun todellakin taistelemaan, jotta selviäisin esim. ryhmätilanteista. Väsyn hyvin nopeasti ryhmässä, mutta kahden kesken pystyn vielä jotenkin ylläpitämään normaalia keskustelua, en kuitenkaan kovin pitkään. Minulla on sinänsä ihan normaalit sosiaaliset taidot, mutta niiden harjoittaminen vie voimia, joten lipsun niistä helposti. Huomaan itsekin, etten enää jaksa olla täysillä mukana tilanteessa tai keskustelussa. Väsyttää, enkä pysty enää keskittymään tai kuuntelemaan.
Ystäviä minulla on kaksi, joita tapaan kerran-pari vuodessa. Muita kavereita ei ole. Vietän suuren osan ajastani yksin ja silloin voin hyvin. Teen osa-aikatyötä, joka vaatii sosiaalisia taitoja. Työ on helppoa, mutta minulle hyvin raskasta, enkä pystyisi sitä täyttä päivää tekemään.
Kukas sen on sanonut, että nuo luettelemasi ominaisuudet ovat introverttiyttä, jotain muuta taitaa olla ja ongelmaakin taustalla.
Kuten esimerkiksi mitä ongelmaa? Syntymästäni asti olen tällainen ollut, mitään muutoksia asiassa ei ainakaan ole tapahtunut. Mitään diagnoosejakaan ei ole, eikä syytä epäillä mitään sairautta tai ongelmaa taustalla. Tuntuu, että minulla vaan on "viallinen sosiaalinen akku", joka tyhjenee aivan liian nopeasti. Eikös se silloin introverttiyttä ole?
Oletko siis ap? Minä olen umpi-introvertti, eikä minulle ole kukaan 48 vuoden aikana ehdottanut lääkärinhoitoa. En epäile, ettet olisi introvertti, mutta epäilen, että sen lisäksi sosiaalisissa taidoissasi on jotain isompaa häikkää, koska jos toistuvasti eri ihmisten kohdalla saat tuollasta tyrmistystä osaksesi, sitä ei enää voi laskea introverttiyden tiliin. Tottahan se voi olla merkki sen sanojan omista ongelmista, siksi sanoiniin että jos toi on MONEN ihmisen reaktio, ei sun käytös taida olla aivan normihajonnan piiriin mahtuvaa.
Ohis
En ole ap, halusin vaan kommentoida tuohon "introvertit käyttäytyvät ryhmässä kuten kuka tahansa" jne, että ei suinkaan aina ole niin. Meitä on monenlaisia.
Alue: Aihe vapaa
Ei minua teidän haukkumiset haittaa, vaan tyhmyys. Liekö sitten meidän introverttiluuserien oma pikku erikoisuus, että tyhmät vadit saa aikaan näppylöitä. Kuten esim. vain lämpimikseen päätään aukovat trollit.