Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Milloin introverttiyttä lakataan pitämästä sairautena?
12.11.2021 |
Pidän itseäni introverttinä, koska en viihdy ihmisjoukon seassa, en kaupungeissa, en tapahtumissa. Saan voimaa omasta rauhasta ja luonnosta. Tulen silti toimeen ihmisten kanssa ja pystyn ylläpitämään sosiaalisia suhteita. Tämä ei kuitenkaan tunnu joillekin riittävän, vaan pitäisi kuulemma olla ylisosiaalinen. Minulle on ehdotettu terapiahoitoa, lääkäriä, kursseja, milloin mitäkin. Tuntuu että tässä maailmassa ei vain saa olla introvertti. Työpaikkoilekin halutaan aina joku ylisosiaalinen paasaaja joka sitten etenee urallaan rivakammin. Toiset vähemmistöryhmät ovat jo saaneet oikeutensa kuuluviin. Milloin introverttien aika koittaa?
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas yksi, joka luulee, että introvertti on automaattisesti sama kuin epäsosiaalinen. Niinhän ei ole, vaan introvertti voi olla hyvinkin sosiaalinen. Ei meistä kaikki halua lukittautua kotiin, vaikka sosiaaliset tilanteet kuormittavatkin erilailla kuin ekstrovertteja, jotka saavat sosiaalisista tilanteista voimaa.
Totta kai introvertti on sama asia kuin epäsosiaalinen! Mitä ihmettä kuvittelet sen sitten tarkoittavan?
Se EI sen sijaan ole sama asia kuin sosiaalisesti taitamaton. Sinä tuossa nyt itse sekoitat termejä. Sosiaalinen ei ole sama asia kuin sosiaalisesti TAITAVA, vaan se tarkoittaa ihmiskontakteista nauttivaa. Ei niissä taitavaa.
Sosiaalisuudessa ja epäsosiaalisuudessa on siten kyse juuri samasta kuin ekstroverttiudessa ja introverttiudessa eli sosiaaliswn olemisen innosta, motivaatiosta. Ei siinä arvostella siinä olemisen kykyä.
Jos et usko, katso suomen kielen ylimmän auktoriteetin eli Kielitoimiston sanakirjasta.
Introvertti = psyk. ihmisestä: luonteeltaan sisäänpäin kääntynyt.
Ekstrovertti = psyk. luonteeltaan ulospäin suuntautunut, ekstravertti.
Sosiaalinen = yhteiskuntaan, yhteisöihin sopeutuva; seurallinen.
Epäsosiaalinen = yhteiskuntaan sopeutumaton, asosiaalinen; ei seurallinen, eristäytyvä.
Seurallinen = seurasta pitävä, seurassa viihtyvä.
Toisin sanoen: sosiaalisuus on juuri seurasta PITÄMISTÄ. Ei siis siinä hyvin menestymistä. Ja epäsosiaalisuus on juuri sitä ei pidä seurassa olemisesta, vaan nauttii enemmän omissa oloissaan olemisesta - eikä tässäkään siis puhuta siitä, osaako henkilö keskustella ja ylläpitää halutessaan ihmissuhteita.
33
Mutta ihminen voi myös väsyä jostain mistä pitää. Voi väsyä seurasta ja samaan aikaan pitää siitä = sosiaalinen introvertti
Tai sitten et ole edes introvertti. Mistä ylipäätään on tullut kuvitelma, että kaikki ovat joko tai? Kyllä minä luokittelen itseni enemmän ekstrovertiksi ja silti viihdyn mainiosti omissa oloissani ja uuvun väkijoukoista ja tilanteista, joissa joudun puhumaan vieraille ihmisille. Ei se uudesta roolista ja tilanteesta uupuminen ole introverttiutta, ei edes tutussa porukassa olemisesta uupuminen SINÄNSÄ.
Sosiaalinen oleminen isossa porukassa - jos sen osaa hoitaa niin, ettei keskity tosiaan vain höpisemään omiaan ja observoimaan vain itseään (joita pidän sosiaalisen taitamattomuuden merkkeinä ja mitä voi olla sekä intro- että ekstroverteillä) - on aina aika haastavaa siksi, että siinä joutuu reagoimaan nopeasti hyvin isoon tulvaan aistihavaintoja. Pitäisi seurata monen ihmisen viestintää eri kanavilla: eleitä, ilmeitä, asentoja, äänensävyä, katseen suuntaa, sanoja, sanojen yhdistelmiä, puheen taukoja - kaikilla näillä on omia viestejään, ja ne voivat muuttaa sanallisen ilmaisun merkitystä olennaisesti. Kyllä tuollaisen kuuluukin uuvuttaa ja ekstroverttiä myös.
Mutta totta, enemmän introverttiä.
Ja koska harva ihminen on luonteeltaan masokisti, mitä enemmän sosiaalinen oleminen uuvuttaa ja stressaa, sitä vähemmän siitä YLEENSÄ pitää. Eli on epäsosiaalinen.
33
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas yksi, joka luulee, että introvertti on automaattisesti sama kuin epäsosiaalinen. Niinhän ei ole, vaan introvertti voi olla hyvinkin sosiaalinen. Ei meistä kaikki halua lukittautua kotiin, vaikka sosiaaliset tilanteet kuormittavatkin erilailla kuin ekstrovertteja, jotka saavat sosiaalisista tilanteista voimaa.
Totta kai introvertti on sama asia kuin epäsosiaalinen! Mitä ihmettä kuvittelet sen sitten tarkoittavan?
Se EI sen sijaan ole sama asia kuin sosiaalisesti taitamaton. Sinä tuossa nyt itse sekoitat termejä. Sosiaalinen ei ole sama asia kuin sosiaalisesti TAITAVA, vaan se tarkoittaa ihmiskontakteista nauttivaa. Ei niissä taitavaa.
Sosiaalisuudessa ja epäsosiaalisuudessa on siten kyse juuri samasta kuin ekstroverttiudessa ja introverttiudessa eli sosiaaliswn olemisen innosta, motivaatiosta. Ei siinä arvostella siinä olemisen kykyä.
Jos et usko, katso suomen kielen ylimmän auktoriteetin eli Kielitoimiston sanakirjasta.
Introvertti = psyk. ihmisestä: luonteeltaan sisäänpäin kääntynyt.
Ekstrovertti = psyk. luonteeltaan ulospäin suuntautunut, ekstravertti.
Sosiaalinen = yhteiskuntaan, yhteisöihin sopeutuva; seurallinen.
Epäsosiaalinen = yhteiskuntaan sopeutumaton, asosiaalinen; ei seurallinen, eristäytyvä.
Seurallinen = seurasta pitävä, seurassa viihtyvä.
Toisin sanoen: sosiaalisuus on juuri seurasta PITÄMISTÄ. Ei siis siinä hyvin menestymistä. Ja epäsosiaalisuus on juuri sitä ei pidä seurassa olemisesta, vaan nauttii enemmän omissa oloissaan olemisesta - eikä tässäkään siis puhuta siitä, osaako henkilö keskustella ja ylläpitää halutessaan ihmissuhteita.
33
Mutta ihminen voi myös väsyä jostain mistä pitää. Voi väsyä seurasta ja samaan aikaan pitää siitä = sosiaalinen introvertti
Tai sitten et ole edes introvertti. Mistä ylipäätään on tullut kuvitelma, että kaikki ovat joko tai? Kyllä minä luokittelen itseni enemmän ekstrovertiksi ja silti viihdyn mainiosti omissa oloissani ja uuvun väkijoukoista ja tilanteista, joissa joudun puhumaan vieraille ihmisille. Ei se uudesta roolista ja tilanteesta uupuminen ole introverttiutta, ei edes tutussa porukassa olemisesta uupuminen SINÄNSÄ.
Sosiaalinen oleminen isossa porukassa - jos sen osaa hoitaa niin, ettei keskity tosiaan vain höpisemään omiaan ja observoimaan vain itseään (joita pidän sosiaalisen taitamattomuuden merkkeinä ja mitä voi olla sekä intro- että ekstroverteillä) - on aina aika haastavaa siksi, että siinä joutuu reagoimaan nopeasti hyvin isoon tulvaan aistihavaintoja. Pitäisi seurata monen ihmisen viestintää eri kanavilla: eleitä, ilmeitä, asentoja, äänensävyä, katseen suuntaa, sanoja, sanojen yhdistelmiä, puheen taukoja - kaikilla näillä on omia viestejään, ja ne voivat muuttaa sanallisen ilmaisun merkitystä olennaisesti. Kyllä tuollaisen kuuluukin uuvuttaa ja ekstroverttiä myös.
Mutta totta, enemmän introverttiä.
Ja koska harva ihminen on luonteeltaan masokisti, mitä enemmän sosiaalinen oleminen uuvuttaa ja stressaa, sitä vähemmän siitä YLEENSÄ pitää. Eli on epäsosiaalinen.
33
En sanonut olevani itse sosiaalinen introvertti, vaan että ihminen voi olla sellainen, kuten tuo edellinen kommentoija sanoi olevansa.
Ihmisillä menee nämä termit niin sekaisin, että on vaikea käydä järkevää keskustelua aiheesta. Introvertin määritelmiäkin on varmaan useita. Itse tarkoitan sillä mm. sitä, että sosiaalinen kanssakäyminen vie enemmän voimia kuin antaa. Mutta se ei välttämättä tarkoita epäsosiaalisuutta, eikä myöskään huonoja sosiaalisia taitoja tai ujoutta. Ne ovat mielestäni kaikki ihan eri asioita. Harva ihminen edustaa ääripäätä missään näissä, mutta yleensä pystyy sanomaan, kumpaan päähän kirjoa enemmän kuuluu.
Sosiaalinen introvertti voi esim. nauttia yhden hyvän ystävän tai perheen seurasta, mutta ei kaipaa suurta verkostoa ja jatkuvasti uusia kavereita. Tai hän voi viihtyä ihmisten seassa, tapahtumissa ja kaupungilla, muttei jaksa pitää yllä syvempiä ihmissuhteita. Tai hän voi pitää sosiaalisesta kanssakäymisestä työpaikalla, mutta joutuu viettämään vapaa-aikansa yksin ladatakseen akut. Helppo yhdistelmä tuo ei varmastikaan ole, olla sosiaalinen introvertti, varmasti uuvuttavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas yksi, joka luulee, että introvertti on automaattisesti sama kuin epäsosiaalinen. Niinhän ei ole, vaan introvertti voi olla hyvinkin sosiaalinen. Ei meistä kaikki halua lukittautua kotiin, vaikka sosiaaliset tilanteet kuormittavatkin erilailla kuin ekstrovertteja, jotka saavat sosiaalisista tilanteista voimaa.
Totta kai introvertti on sama asia kuin epäsosiaalinen! Mitä ihmettä kuvittelet sen sitten tarkoittavan?
Se EI sen sijaan ole sama asia kuin sosiaalisesti taitamaton. Sinä tuossa nyt itse sekoitat termejä. Sosiaalinen ei ole sama asia kuin sosiaalisesti TAITAVA, vaan se tarkoittaa ihmiskontakteista nauttivaa. Ei niissä taitavaa.
Sosiaalisuudessa ja epäsosiaalisuudessa on siten kyse juuri samasta kuin ekstroverttiudessa ja introverttiudessa eli sosiaaliswn olemisen innosta, motivaatiosta. Ei siinä arvostella siinä olemisen kykyä.
Jos et usko, katso suomen kielen ylimmän auktoriteetin eli Kielitoimiston sanakirjasta.
Introvertti = psyk. ihmisestä: luonteeltaan sisäänpäin kääntynyt.
Ekstrovertti = psyk. luonteeltaan ulospäin suuntautunut, ekstravertti.
Sosiaalinen = yhteiskuntaan, yhteisöihin sopeutuva; seurallinen.
Epäsosiaalinen = yhteiskuntaan sopeutumaton, asosiaalinen; ei seurallinen, eristäytyvä.
Seurallinen = seurasta pitävä, seurassa viihtyvä.
Toisin sanoen: sosiaalisuus on juuri seurasta PITÄMISTÄ. Ei siis siinä hyvin menestymistä. Ja epäsosiaalisuus on juuri sitä ei pidä seurassa olemisesta, vaan nauttii enemmän omissa oloissaan olemisesta - eikä tässäkään siis puhuta siitä, osaako henkilö keskustella ja ylläpitää halutessaan ihmissuhteita.
33
Mutta ihminen voi myös väsyä jostain mistä pitää. Voi väsyä seurasta ja samaan aikaan pitää siitä = sosiaalinen introvertti
Tai sitten et ole edes introvertti. Mistä ylipäätään on tullut kuvitelma, että kaikki ovat joko tai? Kyllä minä luokittelen itseni enemmän ekstrovertiksi ja silti viihdyn mainiosti omissa oloissani ja uuvun väkijoukoista ja tilanteista, joissa joudun puhumaan vieraille ihmisille. Ei se uudesta roolista ja tilanteesta uupuminen ole introverttiutta, ei edes tutussa porukassa olemisesta uupuminen SINÄNSÄ.
Sosiaalinen oleminen isossa porukassa - jos sen osaa hoitaa niin, ettei keskity tosiaan vain höpisemään omiaan ja observoimaan vain itseään (joita pidän sosiaalisen taitamattomuuden merkkeinä ja mitä voi olla sekä intro- että ekstroverteillä) - on aina aika haastavaa siksi, että siinä joutuu reagoimaan nopeasti hyvin isoon tulvaan aistihavaintoja. Pitäisi seurata monen ihmisen viestintää eri kanavilla: eleitä, ilmeitä, asentoja, äänensävyä, katseen suuntaa, sanoja, sanojen yhdistelmiä, puheen taukoja - kaikilla näillä on omia viestejään, ja ne voivat muuttaa sanallisen ilmaisun merkitystä olennaisesti. Kyllä tuollaisen kuuluukin uuvuttaa ja ekstroverttiä myös.
Mutta totta, enemmän introverttiä.
Ja koska harva ihminen on luonteeltaan masokisti, mitä enemmän sosiaalinen oleminen uuvuttaa ja stressaa, sitä vähemmän siitä YLEENSÄ pitää. Eli on epäsosiaalinen.
33
En sanonut olevani itse sosiaalinen introvertti, vaan että ihminen voi olla sellainen, kuten tuo edellinen kommentoija sanoi olevansa.
Ihmisillä menee nämä termit niin sekaisin, että on vaikea käydä järkevää keskustelua aiheesta. Introvertin määritelmiäkin on varmaan useita. Itse tarkoitan sillä mm. sitä, että sosiaalinen kanssakäyminen vie enemmän voimia kuin antaa. Mutta se ei välttämättä tarkoita epäsosiaalisuutta, eikä myöskään huonoja sosiaalisia taitoja tai ujoutta. Ne ovat mielestäni kaikki ihan eri asioita. Harva ihminen edustaa ääripäätä missään näissä, mutta yleensä pystyy sanomaan, kumpaan päähän kirjoa enemmän kuuluu.
Sosiaalinen introvertti voi esim. nauttia yhden hyvän ystävän tai perheen seurasta, mutta ei kaipaa suurta verkostoa ja jatkuvasti uusia kavereita. Tai hän voi viihtyä ihmisten seassa, tapahtumissa ja kaupungilla, muttei jaksa pitää yllä syvempiä ihmissuhteita. Tai hän voi pitää sosiaalisesta kanssakäymisestä työpaikalla, mutta joutuu viettämään vapaa-aikansa yksin ladatakseen akut. Helppo yhdistelmä tuo ei varmastikaan ole, olla sosiaalinen introvertti, varmasti uuvuttavaa.
Mistä alkaen tämä on määritelty oman itsekokemuksen kautta, että esimerkiksi nauttiiko ko. henkilö tai uupuuko, alunperin on kyse ollut kanssakäymistyylistä, siis että millätavoin yksilö kommunikoi toisten kanssa.
Introverttiys sairaus, sitten ekstroverttiys on ahdh.
Eli, en yleistäisi, itse olen ex-ekstrovertti nyk introvertti.
Ei huvita terapia, eikä yhteiskunta.
Pudotin yatäviäni jotka vei energiaa antamatta sitä mulle.
Diagnoosi on vaikea masennus, se oli ensin lievä, mutta muuttui.
Minä en jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei introverttiyttä pidetä sinällään sairautena, mutta jonkinlaisena poikkeavuutena sitä monet pitää. Tai vähintäänkin negatiivisena ominaisuutena. Ja kyllä se valitettavasti voi haitata työnsaantiakin. Kuulin sivusta, kun firmaan oltiin palkkaamassa uutta koodaria, että tiimin esimies sanoi toiselle henkilölle, ettei sitten mitään introverttiä tyyppiä, vaan sellainen, joka osaa kommunikoida ja tulee kaikkien kanssa toimeen. Niinpä niin.
Onpa erikoista kun esim. autismin kirjolla olevat ihmiset ovat haluttuja koodareiksi?
Esim:
"Unicus on laadukkaita koodaus, ohjelmistotestaus ja laadunvarmistus palveluja tarjoava yritys. Kaikilla yrityksemme konsulteilla on autismikirjon diagnoosi, joka vahvistaa niitä ominaisuuksia joita hyviltä ohjelmistotyön tekijöiltä vaaditaan."
Introverttiys ja autismi ei ole sama asia, mutta se mitä kuvitellaan introvertista on tuo sama, kommmunikointivaikeudet ja kaikkien kanssa toimeen tulemisen vaikeus. Jota ei siis voi yleistää eikä sekoittaa ujouteen ja sosiaalisen kanssakäymisen vaikeuksiin ja pelkoon jne. Ne ovat ongelma, introverttiys ei.
Tässä muutama tunnettu introvertti:
Barack Obama - Clint Eastwood -Cristina Aguillera -Drew Barrymore - Harrison Ford - Lady Gaga -Julia Roberts - Meryl Streep - Tina Turner.
Heh heh, yksikään noista henkilöistä ei ole introvertti. Ei ainoakaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas yksi, joka luulee, että introvertti on automaattisesti sama kuin epäsosiaalinen. Niinhän ei ole, vaan introvertti voi olla hyvinkin sosiaalinen. Ei meistä kaikki halua lukittautua kotiin, vaikka sosiaaliset tilanteet kuormittavatkin erilailla kuin ekstrovertteja, jotka saavat sosiaalisista tilanteista voimaa.
Totta kai introvertti on sama asia kuin epäsosiaalinen! Mitä ihmettä kuvittelet sen sitten tarkoittavan?
Se EI sen sijaan ole sama asia kuin sosiaalisesti taitamaton. Sinä tuossa nyt itse sekoitat termejä. Sosiaalinen ei ole sama asia kuin sosiaalisesti TAITAVA, vaan se tarkoittaa ihmiskontakteista nauttivaa. Ei niissä taitavaa.
Sosiaalisuudessa ja epäsosiaalisuudessa on siten kyse juuri samasta kuin ekstroverttiudessa ja introverttiudessa eli sosiaaliswn olemisen innosta, motivaatiosta. Ei siinä arvostella siinä olemisen kykyä.
Jos et usko, katso suomen kielen ylimmän auktoriteetin eli Kielitoimiston sanakirjasta.
Introvertti = psyk. ihmisestä: luonteeltaan sisäänpäin kääntynyt.
Ekstrovertti = psyk. luonteeltaan ulospäin suuntautunut, ekstravertti.
Sosiaalinen = yhteiskuntaan, yhteisöihin sopeutuva; seurallinen.
Epäsosiaalinen = yhteiskuntaan sopeutumaton, asosiaalinen; ei seurallinen, eristäytyvä.
Seurallinen = seurasta pitävä, seurassa viihtyvä.
Toisin sanoen: sosiaalisuus on juuri seurasta PITÄMISTÄ. Ei siis siinä hyvin menestymistä. Ja epäsosiaalisuus on juuri sitä ei pidä seurassa olemisesta, vaan nauttii enemmän omissa oloissaan olemisesta - eikä tässäkään siis puhuta siitä, osaako henkilö keskustella ja ylläpitää halutessaan ihmissuhteita.
33
Mutta ihminen voi myös väsyä jostain mistä pitää. Voi väsyä seurasta ja samaan aikaan pitää siitä = sosiaalinen introvertti
Tai sitten et ole edes introvertti. Mistä ylipäätään on tullut kuvitelma, että kaikki ovat joko tai? Kyllä minä luokittelen itseni enemmän ekstrovertiksi ja silti viihdyn mainiosti omissa oloissani ja uuvun väkijoukoista ja tilanteista, joissa joudun puhumaan vieraille ihmisille. Ei se uudesta roolista ja tilanteesta uupuminen ole introverttiutta, ei edes tutussa porukassa olemisesta uupuminen SINÄNSÄ.
Sosiaalinen oleminen isossa porukassa - jos sen osaa hoitaa niin, ettei keskity tosiaan vain höpisemään omiaan ja observoimaan vain itseään (joita pidän sosiaalisen taitamattomuuden merkkeinä ja mitä voi olla sekä intro- että ekstroverteillä) - on aina aika haastavaa siksi, että siinä joutuu reagoimaan nopeasti hyvin isoon tulvaan aistihavaintoja. Pitäisi seurata monen ihmisen viestintää eri kanavilla: eleitä, ilmeitä, asentoja, äänensävyä, katseen suuntaa, sanoja, sanojen yhdistelmiä, puheen taukoja - kaikilla näillä on omia viestejään, ja ne voivat muuttaa sanallisen ilmaisun merkitystä olennaisesti. Kyllä tuollaisen kuuluukin uuvuttaa ja ekstroverttiä myös.
Mutta totta, enemmän introverttiä.
Ja koska harva ihminen on luonteeltaan masokisti, mitä enemmän sosiaalinen oleminen uuvuttaa ja stressaa, sitä vähemmän siitä YLEENSÄ pitää. Eli on epäsosiaalinen.
33
En sanonut olevani itse sosiaalinen introvertti, vaan että ihminen voi olla sellainen, kuten tuo edellinen kommentoija sanoi olevansa.
Ihmisillä menee nämä termit niin sekaisin, että on vaikea käydä järkevää keskustelua aiheesta. Introvertin määritelmiäkin on varmaan useita. Itse tarkoitan sillä mm. sitä, että sosiaalinen kanssakäyminen vie enemmän voimia kuin antaa. Mutta se ei välttämättä tarkoita epäsosiaalisuutta, eikä myöskään huonoja sosiaalisia taitoja tai ujoutta. Ne ovat mielestäni kaikki ihan eri asioita. Harva ihminen edustaa ääripäätä missään näissä, mutta yleensä pystyy sanomaan, kumpaan päähän kirjoa enemmän kuuluu.
Sosiaalinen introvertti voi esim. nauttia yhden hyvän ystävän tai perheen seurasta, mutta ei kaipaa suurta verkostoa ja jatkuvasti uusia kavereita. Tai hän voi viihtyä ihmisten seassa, tapahtumissa ja kaupungilla, muttei jaksa pitää yllä syvempiä ihmissuhteita. Tai hän voi pitää sosiaalisesta kanssakäymisestä työpaikalla, mutta joutuu viettämään vapaa-aikansa yksin ladatakseen akut. Helppo yhdistelmä tuo ei varmastikaan ole, olla sosiaalinen introvertti, varmasti uuvuttavaa.
Minä taas katson, että ihmiset ovat janalla ekstrovertin ja introvertin välillä eri kohdissa.
Harva on ääriekstrovertti tai ääri-introvertti. Siksi introverttiuteen kallistuva voi viihtyä lähimmän kaverin seurassa. Hänen reagointitapansa on tuttu ja helposti tulkittava, eikä samalla tavalla stressaa ja vaadi jatkuvaa analysointia.
Se ei poissulje epäsosiaalisuutta eli sitä, että kyseinen ihminen ei kauheasti viihdy seurassa "paitsi..."
Epäsosiaalisuus tulkitaan tässä ketjussa nyt ihan syyttä arvosteluksi tai sosiaalisten taitojen arvosteluksi. Edelleen kyse on kumminkin vain motivaatiosta ja suuntautuneisuudesta. Viihtyykö paremman yksin kuin seurassa.
Ja kyllä, introvertti viihtyy paremmin yksin.
33
Olen itse introvertti ja ei minusta introverteista aina kuvitella jotain negatiivista. Itseasiassa vähän hiljaisempaan ihmiseen liitetään helposti sellaista syvämietteisyyttä ja viisautta, kun ei hölötä ihan mitä sattuu.
Monelle on tullut jopa pettymyksenä, etten olekaan niin fiksu kuin he minusta olettivat 😆.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedättekö, fiksut aiheet menettää luottamuksen ihmisten oletuksien ja niistä vedettyjen omien johtopäätösten vuoksi, ilman minkäänlaista halua ottaa selville termien oikeista merkityksistä.
Tää vauva av ei ole minua varten. Turhauttaa. Ei ole ihme, että yleisestikin asiantuntijoiden ja vuosia asioita tutkivien auktoriteettia tunnutaan aiheessa kuin aiheessa vastustettava, koska kyllähän kuka tahansa voi toimia toisen alan asiantuntijana, koska mutu.
Jos aihe teitä oikeasti kiinnostaa, napatkaa jotakin kiva alan kirjallisuutta, elkääkä uskoko kaikkea, mitä tässä ketjussa väitetään.
Ei mulla muuta.
Ps. En aio tulla katsomaan sekoiluja tähän viestiin liittyen, joten säästä ne toki itsellesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas yksi, joka luulee, että introvertti on automaattisesti sama kuin epäsosiaalinen. Niinhän ei ole, vaan introvertti voi olla hyvinkin sosiaalinen. Ei meistä kaikki halua lukittautua kotiin, vaikka sosiaaliset tilanteet kuormittavatkin erilailla kuin ekstrovertteja, jotka saavat sosiaalisista tilanteista voimaa.
Totta kai introvertti on sama asia kuin epäsosiaalinen! Mitä ihmettä kuvittelet sen sitten tarkoittavan?
Se EI sen sijaan ole sama asia kuin sosiaalisesti taitamaton. Sinä tuossa nyt itse sekoitat termejä. Sosiaalinen ei ole sama asia kuin sosiaalisesti TAITAVA, vaan se tarkoittaa ihmiskontakteista nauttivaa. Ei niissä taitavaa.
Sosiaalisuudessa ja epäsosiaalisuudessa on siten kyse juuri samasta kuin ekstroverttiudessa ja introverttiudessa eli sosiaaliswn olemisen innosta, motivaatiosta. Ei siinä arvostella siinä olemisen kykyä.
Jos et usko, katso suomen kielen ylimmän auktoriteetin eli Kielitoimiston sanakirjasta.
Introvertti = psyk. ihmisestä: luonteeltaan sisäänpäin kääntynyt.
Ekstrovertti = psyk. luonteeltaan ulospäin suuntautunut, ekstravertti.
Sosiaalinen = yhteiskuntaan, yhteisöihin sopeutuva; seurallinen.
Epäsosiaalinen = yhteiskuntaan sopeutumaton, asosiaalinen; ei seurallinen, eristäytyvä.
Seurallinen = seurasta pitävä, seurassa viihtyvä.
Toisin sanoen: sosiaalisuus on juuri seurasta PITÄMISTÄ. Ei siis siinä hyvin menestymistä. Ja epäsosiaalisuus on juuri sitä ei pidä seurassa olemisesta, vaan nauttii enemmän omissa oloissaan olemisesta - eikä tässäkään siis puhuta siitä, osaako henkilö keskustella ja ylläpitää halutessaan ihmissuhteita.
33
Mutta ihminen voi myös väsyä jostain mistä pitää. Voi väsyä seurasta ja samaan aikaan pitää siitä = sosiaalinen introvertti
Tai sitten et ole edes introvertti. Mistä ylipäätään on tullut kuvitelma, että kaikki ovat joko tai? Kyllä minä luokittelen itseni enemmän ekstrovertiksi ja silti viihdyn mainiosti omissa oloissani ja uuvun väkijoukoista ja tilanteista, joissa joudun puhumaan vieraille ihmisille. Ei se uudesta roolista ja tilanteesta uupuminen ole introverttiutta, ei edes tutussa porukassa olemisesta uupuminen SINÄNSÄ.
Sosiaalinen oleminen isossa porukassa - jos sen osaa hoitaa niin, ettei keskity tosiaan vain höpisemään omiaan ja observoimaan vain itseään (joita pidän sosiaalisen taitamattomuuden merkkeinä ja mitä voi olla sekä intro- että ekstroverteillä) - on aina aika haastavaa siksi, että siinä joutuu reagoimaan nopeasti hyvin isoon tulvaan aistihavaintoja. Pitäisi seurata monen ihmisen viestintää eri kanavilla: eleitä, ilmeitä, asentoja, äänensävyä, katseen suuntaa, sanoja, sanojen yhdistelmiä, puheen taukoja - kaikilla näillä on omia viestejään, ja ne voivat muuttaa sanallisen ilmaisun merkitystä olennaisesti. Kyllä tuollaisen kuuluukin uuvuttaa ja ekstroverttiä myös.
Mutta totta, enemmän introverttiä.
Ja koska harva ihminen on luonteeltaan masokisti, mitä enemmän sosiaalinen oleminen uuvuttaa ja stressaa, sitä vähemmän siitä YLEENSÄ pitää. Eli on epäsosiaalinen.
33
En sanonut olevani itse sosiaalinen introvertti, vaan että ihminen voi olla sellainen, kuten tuo edellinen kommentoija sanoi olevansa.
Ihmisillä menee nämä termit niin sekaisin, että on vaikea käydä järkevää keskustelua aiheesta. Introvertin määritelmiäkin on varmaan useita. Itse tarkoitan sillä mm. sitä, että sosiaalinen kanssakäyminen vie enemmän voimia kuin antaa. Mutta se ei välttämättä tarkoita epäsosiaalisuutta, eikä myöskään huonoja sosiaalisia taitoja tai ujoutta. Ne ovat mielestäni kaikki ihan eri asioita. Harva ihminen edustaa ääripäätä missään näissä, mutta yleensä pystyy sanomaan, kumpaan päähän kirjoa enemmän kuuluu.
Sosiaalinen introvertti voi esim. nauttia yhden hyvän ystävän tai perheen seurasta, mutta ei kaipaa suurta verkostoa ja jatkuvasti uusia kavereita. Tai hän voi viihtyä ihmisten seassa, tapahtumissa ja kaupungilla, muttei jaksa pitää yllä syvempiä ihmissuhteita. Tai hän voi pitää sosiaalisesta kanssakäymisestä työpaikalla, mutta joutuu viettämään vapaa-aikansa yksin ladatakseen akut. Helppo yhdistelmä tuo ei varmastikaan ole, olla sosiaalinen introvertti, varmasti uuvuttavaa.
Minä taas katson, että ihmiset ovat janalla ekstrovertin ja introvertin välillä eri kohdissa.
Harva on ääriekstrovertti tai ääri-introvertti. Siksi introverttiuteen kallistuva voi viihtyä lähimmän kaverin seurassa. Hänen reagointitapansa on tuttu ja helposti tulkittava, eikä samalla tavalla stressaa ja vaadi jatkuvaa analysointia.
Se ei poissulje epäsosiaalisuutta eli sitä, että kyseinen ihminen ei kauheasti viihdy seurassa "paitsi..."
Epäsosiaalisuus tulkitaan tässä ketjussa nyt ihan syyttä arvosteluksi tai sosiaalisten taitojen arvosteluksi. Edelleen kyse on kumminkin vain motivaatiosta ja suuntautuneisuudesta. Viihtyykö paremman yksin kuin seurassa.
Ja kyllä, introvertti viihtyy paremmin yksin.
33
Niinhän minäkin sanoin, että harva ihminen edustaa ääripäätä. Eikä tietenkään introverttius poissulje epäsosiaalisuutta, mutta ei myöskään sosiaalisuutta, koska kyse on kahdesta eri asiasta. Sosiaaliset taidot ovat sitten kolmas asia, joka ei myöskään suoraan liity introverttiyteen.
Introvertti usein viihtyy paremmin yksin, mutta ei välttämättä. Jotkut (sosiaaliset) introvertit oikeasti nauttivat ihmisten seurasta, mutta he tarvitsevat paljon yksinoloa ladatakseen akut, jotta voivat taas nauttia ihmisten seurasta. Tunnen yhden supersosiaalisen introvertin, joka aina olisi mieluummin ihmisten seurassa kuin yksin, mutta hänen on pakko tehdä kompromissi ja suorastaan pakottaa itsensä olemaan yksin, jotta jaksaa tehdä sitä mistä nauttii eli sosiaalista kanssakäymistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedättekö, fiksut aiheet menettää luottamuksen ihmisten oletuksien ja niistä vedettyjen omien johtopäätösten vuoksi, ilman minkäänlaista halua ottaa selville termien oikeista merkityksistä.
Tää vauva av ei ole minua varten. Turhauttaa. Ei ole ihme, että yleisestikin asiantuntijoiden ja vuosia asioita tutkivien auktoriteettia tunnutaan aiheessa kuin aiheessa vastustettava, koska kyllähän kuka tahansa voi toimia toisen alan asiantuntijana, koska mutu.Jos aihe teitä oikeasti kiinnostaa, napatkaa jotakin kiva alan kirjallisuutta, elkääkä uskoko kaikkea, mitä tässä ketjussa väitetään.
Ei mulla muuta.Ps. En aio tulla katsomaan sekoiluja tähän viestiin liittyen, joten säästä ne toki itsellesi.
Noh, tämän kirjoittaja ei tule (ainakaan olevinaan) lukemaan tätä vastausta, mutta jupisenpa nyt jotain vähän kuitenkin. Introverttiydelle on varmasti olemassa useampiakin oppikirjamääritelmiä, mutta kuten ihmistieteissä varsin usein, yksiselitteisten käsitteiden ja teorioiden muodostaminen on vähän haasteellista, saatika niiden viitekehyksessä keskusteleminen. Ja toisaalta mikäpä ongelma siinä on, jos tällaisilla keskustelupalstoilla vaihdetaan ihan vain rehellisesti kokemusperäistä informaatiota. Eihän nyt kukaan hirveästi edes olettane, että tämä olisi minkään muunlaisen, kuin mutu-tasoisen tiedon lähde ja hiekkalaatikko. Kyllähän jo siitäkin lähtöasetelmasta syntyy parhaillaan ihan ajatuksia herättävää ja oivaltavaa keskustelua. Pahimmillaan voi toki tuottaa vain entistä enemmän turhautuneisuutta ja ahdistuneisuutta itselle aran tai tärkeän aiheen ympärille. Oman haasteensa tai mausteensa (miten sen nyt kukin kokee) tuo vielä tämä anonyymi, kasvoton, non-verbaalinen ja varsin usein live-elämää kärkkäämpi kommunikointitapa. Myönnän, että itsellänikin joskus tuppaa vähän verenpaine nousemaan ja jää hetkeksi paskanmaku suuhun pyörimään, mutta täytyy vain muistuttaa itselleen, että kannattaa ottaa tällaisessa virtuaalimaailmassa vähän rennommin.
Alue: Aihe vapaa
Se ei ole introverttiyttä että uupuu sosiaalisesta kanssakäymisestä, mutta työn kuormittavuus ei sitä vielä kerro että johtuuko persoonallisuudesta, koska työssä tehtäväkuva määrittelee roolin rajat ja tavallaan rajaa persoonallisuuden että miten pitää olla ja mitä saa tehdä.