Lue keskustelun säännöt.
Kun ystävä selkeästi osoittaa, että olen 2. luokan ystävä :(
29.01.2015 |
Meillä on kolmen naisen ystäväporukka, olemme tunteneet toisemme jo kouluajoilta. Silti minusta aina tuntuu tässä kolmikossa, että olen se toisen luokan ystävä näille kahdelle muulle. He pyörivät enemmän yhdessä, käyvät esim. teatterissa jne kahdestaan ja järjestävät kekkereitä, joihin kutsuvat myös muita ystäviään. Minua ei koskaan kutsuta noihin tilaisuuksiin. Sitten, kun tapaamme kolmisin, he saattavat keskustella pitkät pätkät näistä ihmisistä, joita en tunne, mutta joihin he ovat toistensa luona tutustuneet.
Toinen heistä on töissä huonekaluliikkeessä ja saa hyvät henkilökunta-alennukset sieltä. Kun toinen näistä kavereista muutti, niin tämä huonekaluliikeystävä alkoi suu vaahdossa selittää, että ostat sitten hänen kautta uusia huonekaluja, jos aiot jotain hankkia. Hän oikein juurta jaksain selitti, mitä kaikkea hänen tuttavapiirissä ihmiset on hänen kauttaan tällä henkilökunta-alennuksella ostaneet.
Minä totesin siihen, että hei, kiva kuulla! Minäkin olen ajatellut ostaa sen, tämän ja tuon huonekalun. En tiennytkään, että sinun kauttasi voi ostaa henkilökunta-alennuksella. Voisinkin sitten hankkia nuo huonekalut tässä piakkoin.
Nämä molemmat ystävät vaan tuijotti minua eikä sanoneet mitään. Ei mitään. Sen jälkeen yhteisissä tapaamisissa ei ole huonekaluista keskusteltu.
Miksi ihmeessä, jos hän on lukuisille tuttavilleen myynyt niitä huonekaluja henkilökunta-alennuksella, niin minulle ei voi myydä? Mikä juttu tuo on?
Kommentit (47)
[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 13:33"]
Ihmisiltä löytyy mitä ihmeempiä tarinoita. Miten jotkut jaksaa satuilla! Piilarit kuivui niin ei löytänyt :D voi mikä "ystävä"
[/quote]
Niinpä :D. Olisi edes valehdellut että tuli huono olo tai tamponi petti tjtn muuta edes hieman uskottavampaa... Sitäpaitsi, on jo ihan tarpeeksi törkeää ensin pyytää toista kanssaan jonnekin, ja sitten puhua puhelimessa niin pitkään että akku loppuu! Mitä väliä sillä enää on mitä sen jälkeen tekee, jos yhteisestä illasta sen 1-1.5 tuntia viettää puhelimessa, se kyllä riittäisi jo mulle syyksi pistää homma jäähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 13:21"]
[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 12:46"]
"Ystäväsi" ovat jääneet 11-vuotiaan tasolle, ja heillä on 11-vuotiaan itsetunto. Syyt tuollaiselle käytökselle ovat edelleen samanlaisia, mitkä löytyvät lastenkin vastaavan käytöksen takaa.
Heidän keskinäinen suhteensa on hyvin selvästi pinnallisella ja lapsellisella tasolla. He haluavat kokea sielunkumppanuutta, mutta heillä joko ei ole juuri mitään yhteistä tai sitten he ovat kyvyttömiä ilmaisemaan itseään ja tunteitaan aikuisella tavalla ja luomaan syvää yhteyttä toiseen ihmiseen. Heillä voi olla alitajuinen menettämisen pelko toisistaan. Monet meistä muistavat varmaan lapsuudesta, kuinka "yhteinen vihollinen" lähensi sen oman bestiksen kanssa. Kolmatta pyörää oli hauska tavata, pyöritellä tämän jutuille silmiään ja sitten jälkikäteen yhdessä ivata tätä ja puida tämän tekemisiä. Argumentit tosiaan olivat äärettömän lapsellisia, juuri tyyliin "naurettavaa, kun se oli laittanut liilan paidan". Oma itsetunto ja identiteetti olivat heikkoja, ja niitä koitettiin määrittää mitä lapsellisimmilla tavoilla, esimerkiksi keinotekoisella erottautumisella "ei-coolista yhteisestä vihollisesta" ja etsimällä hataria yhteneväisyyksiä itsestä ja omasta "ryhmästään" eli bestiksestään. Monilla tytöillä on ollut ala-asteella sellainen vaihe, kun omassa tuttavapiirissä tätä on harrastettu ja "bestisten" ja "vihollisten" roolit ovat vaihtuneet miltei viikoittain. Tämä on suoranaista kiusaamista, jota kukin saa osakseen vuorollaan ja jota kukin on vuorollaan harjoittamassa. Normaalit aikuiset häpeävät silmät päästään ajatellessaan tätä elämänvaihetta, vaikkakin tätä pidetään ehkä hyväksyttävämpänä ja vähemmän haavoittavana kuin sitä, kun ryhmänä kiusataan yhtä ja samaa ihmistä. Joka tapauksessa, jokainen yli alakouluikäinen varmasti ymmärtää tämän olevan väärin, ja on käsittämätöntä, että "ystäväsi" ovat tälle tasolle taantuneet.
He ottavat sinuun siis säännöllisesti yhteyttä, koska kokevat saavansa noista sinun tapaamisistasi ja nöyryyttämisestäsi jotain. Vaikka toisin voisi heidän käytöksestään luulla, he tulevat harmistumaan, mikäli lopetat heidän tapaamisensa, sillä heidän ystävyytensä yhteenliimaava tekijä on pahansuopa juoruilu ja ivaaminen. He ovat kenties toisilleen ainoita, jolle voi purkaa sekavia traumojaan haukkumalla tuntikausia jotakuta. Suosittelen sinulle, että teet ammottavan aukon heidän elämiinsä poistumalla siitä ja jätät heidät nuolemaan näppejään. Joko heidän ystävyytensä ajautuu kriisiin, tai sitten he yrittävät löytää toisen "uhrin". Se voi vaan aikuisiällä olla hankalampaa, ellei ole jo "valmiina" jotakuta, joka heidän kanssaan tottumuksesta hengailee, kuten kouluaikainen ystävä.
[/quote]
Loistava kirjoitus, harvemmin av palstalla näin taitavaa analysointia saa lukea. Onneksi kuitenkin joskus. :)
Tosiaan kannattaa tehdä heidän elämiinsä aukko poistumalla siitä, kun teet sen lämpimän ystävällisesti ja lempeästi, mutta kuitenkin tehden selväksi että et halua olla heidän kanssaan tekemisissä sen vuoksi että he ovat sellaisia kuin ovat niin heidän koko valta-asemansa sinuun nähden romahtaa. Koska oletkin ottanut vallan heiltä päättämällä olla tapaamatta heitä. Se tulee tosiaan romahduttamaan heidän keskinäisen suhteensa ja pakottaa heidät tilanteeseen jossa uhrista onkin tullut se joka pitää valtaa.
Valitettavasti vain, todennäköisesti etsivät uuden uhrin, jos sellainen vaan on löydettävissä. Yleensä on, koska nämä tyypit osaa suhteen alussa olla hyvin ystävällisiä rakentaessaan lämpimiä välejä tulevaan uhriinsa.
[/quote]
Pelkään, että ovat jo löytäneet sen uuden uhrin. He ovat näet välillä tapaamisiin pyytäneet neljännen naisen, jonka minäkin etäisesti tunnen. Hän on työtön ja asuu yksin ja silloin, kun hän ei ole paikalla, nämä kaksi päivittelevät hänen tekemisiään ja sanomisiaan ja mielipiteitään. Olen itse sanonut näihin, että en ota kantaa, koska en tätä ihmistä oikeastaan tunne ja koska hänen elämänsä ei minulle varsinaisesti edes kuulu.
[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 11:55"]
No, nyt kun tarkemmin ajattelen. Niin olen kyllä sillä tavalla hienovaraisesti saanut heiltä aika paljon lokaa niskaan. Esim. kerran he olivat luonani kylässä ja paikalla oli myös yksi kolmas ystäväni. Tämä kolmas ystävä huokaisi, että tänne on aina niin kiva tulla, kun hänestä täällä on kodikkaasti ja nätisti sisustettu, eikö teistäkin täällä ole viihtyisää? (Hän on tosi kiva ihminen, aina sanoo kaikista jotain nättiä.)
Nämä kaksi ystävää vaan vilkaisivat toisiaan eivätkä sanoneet MITÄÄN. He on näitä valkoisen mukaromanttisen sisustamisen ystäviä ja mulla on sellainen kerroksellinen sisustus, missä on joukossa väriäkin, antiikkia, kotimaista designia, ihan normaaleja huonekaluja, jne.
Kerran, kun olimme kaupungilla näiden kahden ihmisen kanssa, he halusi mennä kiertelemään vaatekauppoihin. Mulla oli liila paita päällä, minusta liila sopii minulle hyvin. Toinen näistä naisista plarasi vaatetankoa, pysähtyi liilan vaatteen kohdalle ja tokaisi, yäk, liila, mä en ymmärrä, miten kukaan voi ostaa liiloja tai violetteja vaatteita, ne ei sovi KENELLEKÄÄN.
Toisen kerran vaatekaupoilla mulla oli yllä mustaa ja valkoista. Toinen näistä ystävistä pyysi mua katsomaan, olisiko rekissä ollut pienempänä hänen sovittamaansa vaatetta. Kävin katsomassa ja sanoin, että valkoisena ei enää ole, mustana olisi. Siihen hän kiukkuisesti, ettei IKINÄ voisi kuvitella laittavansa päälleen MITÄÄN mustaa. No joo, kun seuraavan kerran tavattiin, hän oli mustavalkoisissa vaatteissa...
Mä en ymmärrä.
[/quote]
Ovatko ystäväsi sulle kateellisia? Oletko laihempi, kauniimpi, nuorempi, paremmin koulutettu, paremmassa duunissa, rikkaampi ukko, hienompi okt, kalliimmat korut&laukut?
Jos joku jatkuvasti tökkii, mutta haluaa kuitenkin olla tekemisessä, on kyseessä usein kateus. Halutaan olla itseään paremmassa seurassa, mutta kateuden kyy pistää aina silloin tällöin.... Niin tuttua mulle. Älä välitä, on parempi aiheuttaa kateutta kuin sääliä. Tosin, norsunluutornissa on joskus yksinäistä.
Tällaisia koulukiusaajatyyppejä on omassakin tuttavapiirissä. Kartan heitä kuin ruttoa, koska on turhaa pahoittaa omaa mieltänsä tuollaisen takia. Tämäkin palsta on osoittanut, että löytyy viisaita ja ihania ihmisiä, ja sitten niitä vähemmän viisaita. Lapsellisen naiivisti voisi sanoa, että maailmassa on kyllä ihan puhdasta pahuutta ja ilkeyttä, mutta sellainen kannattaa karsia mahdollisuuksien mukaan pois omasta elinympäristöstään.
En oikein jaksa uskoa tuohon kateellisuuteen... Olemme lopulta niin erilaisissa elämäntilanteissa, niin eri aloilla, makumme on niin erilainen, että en usko, että heillä on mitään syytä kadehtia minua. Eikä minulla heitä. Olen itse tyytyväinen elämääni. Ja minulle kelpaa ne keltaisetkin kukkaset. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet homo joka ei ole tarpeeksi hyvä ja joka pitäisi teloittaa.
[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 13:24"][quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 13:02"]
[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 12:56"]
[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 12:37"]
Voisko olla noin? Haluavat vaan tavata saadakseen keskenään kauhisteltavaa mun mauttomista vaatteistani ja tyylittömästä kodistani.
[/quote]
Ihan mahdollista. On olemassa paljon ihmisiä jotka haluavat pitää piirissään "likasankoja". Nämä likasankot eivät ole heille oikeasti ystäviä vaan sellaisia tyyppejä, joiden seurassa voi tuntea itsensä paremmaksi ja/tai pitää heitä varakavereina.
Olen juuri häivyttämässä yhtä tällaista "ystävää", kun vihdoin hokasin että hän ei todellakaan ole minulle ystävä. Hän juuri heittää tuollaisia ihme heittoja, tyyliin "eri maalaisten parisuhteet ei ikinä kestä, on selvää että jossain välissä se ero tulee kun kulttuurierot on niin isoja" (puolisoni on eri maalainen), tai "aijaa et tiedä mikä xxx -kirja on, et sinä sitten ole oikea nnn-politiikan kannattaja", ja siihen malliin.
Tai olemme sopineet menevämme yhdessä musiikkitapahtumaan, johon hän tuleekin 3 tuntia myöhässä toisen kaverinsa kanssa, tai kun toiseen tapahtumaan menin edellä sisään hänen jäädessään juttelemaan tuttavilleen, hän olikin lähtenyt sitten toisen luokse katsomaan elokuvaa (eikä edes ilmoittanut minulle, itse jouduin kysymään tekstarilla että minnekä jäit, sun piti tulla heti perässä)...
Ihan vihaksi pistää miten pitkään siedin ja selittelin hänen käytöstään. Hänkin siis ottaa säännöllisesti itse yhteyttä ja ehdottelee menoja (joista siis iso osa peruuntuu), haluaa käydä kahvilla jne. Nyt kummasti minulla onkin aina ollut "kiire", tai olen "nukkunut huonosti" ja perun menon pari tuntia ennen ihan niinkuin hänelläkin on tapana. Mieluummin ilman, kuin huonon kaverin kanssa.
[/quote]
Hui. Kamalia "ystäviä" o.O
Oletteko kuulleet sanonnan, että ennemmin yksin kun huonossa seurassa.
[/quote]
Kyllä, ja sitä alan nimenomaan toteuttamaan. Nuo tilanteet on vain niin absurdeja, että siinä tilanteessa hämmentyy. Eihän kukaan voi noin tehdä tahallaan, ehkä ymmärsin väärin että oltiin sovittu menevämme yhdessä, ehkä ymmärsin väärin hänen sanomansa, ehkä hän ei vain ajatellut miltä esim. tuo mieskommentti kuulostaa (sitä hän on toistanut muutes varmaan kymmenen kertaa...). Kun on vaan käsittämätöntä ymmärtää miksi kukaan toimisi noin tarkoituksellisesti, tai edes että miten kukaan voisi olla noin törkeä että ei vaan välitä kaverinsa tunteista.
Vihdoinkin hoksasin että näitä "väärinymmärryksiä" kertyy jo niin paljon, että ei mene enää vahinkotekosyyllä läpi. Ja kaiken huippuna hän ei edes ikinä pahoitellut asiaa, esim noita ohareita. Jos joku tekisi moista vahingossa, niin varmasti ainakin pahoittelisi! 7 vuotta meni mullakin hoksatessa. Sitä kun vaan ei naiivina ihmisenä meinaa uskoa totuutta.
No, jatkossa olen viisaampi. Esim. eräs ihminen teki moisen tempun kun tapamisimme toisen kerran; tutustuimme juhlissa, ja hän otti jonkin ajan päästä yhteyttä ja kysyi lähtisinkö hänen kanssaan tapahtumaan x. Näimme siellä, ja puolen tunnin päästä hän läksi vessaan. Siitä puolen tunnin päästä lähdin etsimään häntä, ja hän oli vessassa puhelimessa, ja viittoi tulevansa kohta. No, eipä enää näkynyt, ja laittoi yöllä viestin että oli puhunut puhelimessa niin kauan että akku loppui (!), ja piilarit kuivui silmiin eikä löytänyt minua enää :D. Olin ihan samassa paikassa mistä hän vessaan lähti... Joo, ei mene läpi, en tapaa toista kertaa.
[/quote]
Ihmisiltä löytyy mitä ihmeempiä tarinoita. Miten jotkut jaksaa satuilla! Piilarit kuivui niin ei löytänyt :D voi mikä "ystävä"