Lue keskustelun säännöt.
eikö vanhemmuus vaan sovi meille?
28.01.2015 |
Meillä on yksi lapsi. Kaikki on ollut suht hankalaa hänen kanssaan ja vanhemmuus tuntunut aikalailla suossatarpomiselta. Tuntuu, että hyviä hetkiä on aika harvassa: lapsi on kovin vilkas, väsynyt päiväkotiviikoista joka näkyy levottomuutena ja tottelemattomuutena. Yleensä kun yritetään jotain kivaa tehdä, tuntuu sekin hankalalta kiukuttelun takia. Ollaankohan vaan liian toiveikkaita oltu vanhemmuuden suhteen ja nyt todetaan että ei tämä oikein sovi kummallekaan?? En jaksa ainaista kitinää ja uhmaamista. Tiedän, että lapsi ei oikein jaksa hoitoviikkoaan. Siksipä meillä ei myöskään ole oikein kahdenkeskistä aikaa niin että lapsi olisi hoidossa. On aina ottanut hoidossa olemisen ja erot poikkeuksellisen raskaasti... Onko tämä muilla tälläistä?
Kommentit (4)
Oletteko vain väsyneitä? Jos lapsi on pieni, pitkät päiväkotiviikot ovat hänelle raskaita. Voitteko mitenkään keventää lapsen viikkoa?
Meidän elämä on nykyään ihan erilaista kun lapset ovat viikot hoidossa, verrattuna siihen kuin olivat vain silloin tällöin. Aamut on kiukuttelua, illat on kiukuttelua, viikonlopuista lauantai on kiukuttelua ja sittenhän onkin jo sunnuntai. Tämä on paljon raskaampaa, kun itsestä pitää löytää hyvää tuulta lapsenkin edestä vaikka itsekin on väsähtänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nro 3 meillä ihan sama: Aamut, illat ja la jatkuvaa kiukuttelua. Ikää jo 4v ja tuntuu erityisen raskaalta tuo vinkuna... Mikään ei mene putkeen! Mietin vaan, että kuinkakohan monta vuotta että helpottaa. Tämän enempää me ei saada hoitoviikkoa pätkäistyä: On 7.5h 5pvnä viikossa hoidossa...ap
[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 20:16"]
Nro 3 meillä ihan sama: Aamut, illat ja la jatkuvaa kiukuttelua. Ikää jo 4v ja tuntuu erityisen raskaalta tuo vinkuna... Mikään ei mene putkeen! Mietin vaan, että kuinkakohan monta vuotta että helpottaa. Tämän enempää me ei saada hoitoviikkoa pätkäistyä: On 7.5h 5pvnä viikossa hoidossa...ap
[/quote] En tiedä osaanko tsempata mutta yritän koska muistan miten raskaita arkiviikot oli pienten tarhaikäisten kanssa. Tuota jatkuvaa kiukuttelua meillä ei ollut mutta sehän ei meistä vanhempina sen parempia tee. Jostain se lapsi nyt yrittää viestittää. Musta tuo 7,5 h on ihan kohtuuaika, meillä oli aina pidemmät hoitopäivät. Ehkä olette jo yrittäneetkin, mutta se aika mitä teillä on tuon hoito/työtuntien ulkopuolella, niin pitäkää tosi säännöllinen päivärytmi ja varsinkin alussa joka ikisessä vuorovaikutustilanteessa olla niin henkisesti läsnä sille lapselle kuin pystytte.
Mä tajusin vasta neljännen lapsen kohdalla, että vinkumiseen ja kiukutteluun (sitäkin on siis ollut mutta ei jatkuvasti) auttoi tosi paljon se, kun kesken vinkumisen lopetin omat hommat tai kävelyn, polvistuin lasta vastapäätä, otin molemmistä kätösistä kiinni ja kysyin mitä sinä haluat, haluatko sinä että... Sitten kun lapsi joskus halusi jotain mitä ei voinut saada, niin vastasin että mä ymmärrän että sä haluaisit tämän mutta nyt se ei käy koska... Siitähän seurasi uusi suru, mutta. Se oli paljon pienempi suru ja voin sanoa, että tämmöisellä kohtaamisella oli aivan taianomainen vaikutus siihen lapseen ja pettymykseen. Hän tuli ymmärretyksi vaikka ei saanut sitä mitä olisi halunnut. Tähän tapaan haluaisin kannustaa sua kohtaamaan lapsesi joka ikisessä vuorovaikutuksessa. Kun hän sanoo jotain, niin vähän kuin kaikuna toistat että sä siis haluat tätä ja katsot silmiin.
Auttaiskohan jos tähtäisit tällä kokeilulla vaikka ensi kuun loppuun ja kirjoittele ketjuun jatkoa sen jälkeen. Tää oli vaan yksi idea. Mutta vanhemmiksi teistä kyllä on, ethän sä muuten olisi tänne kirjoittanut. Jostain viestin ymmärtämisestä tuo vaan kiikastaa.
Eipä ollut tekstissä järkeä. Vanhemmuus tuntuu tällä hetkellä kuitenkin selviämiseltä päivästä toiseen, vaikka lapsella ei suurempia ongelmia olekaan. Luulenkin, että vika on meissä. Koen kuitenkin että ihan ok vanhempia ollaan ja kovasti jaksetaan yrittää....ap