Omien vanhempieni parisuhde vaivaa minua
Olen kolmekymppinen nainen, jolla on jo oma perhe. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän minua häiritsee omien vanhempieni suhde, joka sisältää mielestäni runsaasti piilotettua henkistä väkivaltaa.
Isäni puhuu äidistäni isossakin seurueessa rumasti ja alentuvasti. Jos äitini on esimerkiksi tehnyt ruokaa, isäni saattaa haukkua sitä ääneen pahanmakuiseksi.
Isäni myös jatkuvasti komentelee äitiäni törkeään sävyyn. Jos jossain on sotkua, hän saattaa käskyttää äitini siivoamaan sen.
Jos vanhempani ovat esimerkiksi meillä kylässä ja äidilläni on mukavaa, isäni saattaa yhtäkkiä käskeä, että nyt lähdetään kotiin. Vaikka hän huomaa hyvin, että äitini ei haluaisi vielä lähteä.
Pahinta on taloudellinen väkivalta. Äitini ei osaa käyttää verkkopankkia, enkä suoraan sanottuna usko, että hänellä on tunnuksiakaan. Kaikki talousasiat ovat isäni hallussa. Äitini elää vaatimattomasti, isäni tuhlaa rahaa. Äitini on ollut vuosia kotona lasten kanssa ja isäni tehnyt töitä. Äitini tuntuu ajattelevan, että on ihan ok, että isäni käyttää enemmän rahaa kuin hän.
Äitini pitää kuitenkin loukkaavana, jos kyseenalaistan heidän tilannettaan. Olen pari kertaa yrittänyt puhua tästä hänelle, mutta huoleni herättää hänessä tosi voimakkaan psykologisen vastareaktion. Äitini on pari kertaa suuttunut minulle pitkäksi aikaa, kun olen puhunut isäni ongelmallisesta käytöksestä hänelle.
Uskon silti aidosti, että äitini ei isäni kanssa ollessaan edes tiedä, mitä oikea onni on. Toivoisin, että hän olisi sellaisen ihmisen kanssa, joka kohtelisi häntä kauniisti, kehuisi ja välittäisi. Olenko hirveä, kun pidän omien vanhempieni liittoa epäonnistuneen ja toivoisin heidän eroaan? Mitä voisin itse vielä tehdä tälle asialle?
Kommentit (78)
Vaikea tilanne. Luultavasti kuitenkin on parasta antaa olla. Äitisi ehkä on kuitenkin ”tyytyväinen” osaansa, Ilman isääsi olisi varmaan aika eksyksissä. Ehkä voisit puhua isällesi - jos hän kuuntelee ja kunnioittaa tytärtään enemmän kuin vaimoaan.
Omilla vanhemillani on kauhea suhde, yritän vain pitää sopivaa etäisyyttä oman mielenterveyteni tähden. Ei ole meidän velvollisuutemme tehdä vanhempiamme onnellisiksi!
Ps. Turha tulla neuvomaan, että pitäisi puhua isälleni. Vuosien varrella eri ihmiset ovat yrittäneet sitä kymmeniä kertoja. Lopputulos on joka kerta sama. Ensin hirveä riita, sitten kaikki haudataan maton alle ja sama kuvio (eli muiden kohteleminen törkeästi) jatkuu samoin kuin aina ennenkin. Kuin seinälle puhuisi.
Itselläni on isäni kanssa niin huonot välit, että mitään keskusteluyhteyttä ei oikeastaan edes ole. Pidän vanhempiini yhteyttä vain äitini takia ja isäni kyllä tietää sen.
Vierailija kirjoitti:
Vaikea tilanne. Luultavasti kuitenkin on parasta antaa olla. Äitisi ehkä on kuitenkin ”tyytyväinen” osaansa, Ilman isääsi olisi varmaan aika eksyksissä. Ehkä voisit puhua isällesi - jos hän kuuntelee ja kunnioittaa tytärtään enemmän kuin vaimoaan.
Omilla vanhemillani on kauhea suhde, yritän vain pitää sopivaa etäisyyttä oman mielenterveyteni tähden. Ei ole meidän velvollisuutemme tehdä vanhempiamme onnellisiksi!
Kiitos kommentistasi! Näinhän se taitaa olla. Jos äitini olisi itsekin jotenkin vahvatahtoinen/rasittava persoona, olisi helpompaa antaa tämän olla. Hän on kuitenkin hirmu herkkä, sensitiivinen, lempeä ja välittävä ihminen. Tuntuu vaan niin pahalta oman äidin puolesta. Tämä koko asia on vuosien ajan nakertanut omaakin mielenterveyttäni. On jotenkin syyllinen olo, että en pysty auttaa äitiä.
Et ole hirveä välittäessäsi äidistäsi ja hänen hyvinvoinnistaan.
Vanhempasi ovat kuitenkin sitä ikäpolvea, jotka mieluummin sinnittelevät huonossa suhteessa kuin uskaltaisivat lähteä etsimään onneaan. Arvomaailma on erilainen kuin sinulla.
Äitisi on kuitenkin valinnut elämäntiensä ja halunnut jäädä alisteiseen asemaan parisuhteessaan. Se on asia, jolle sinä et ainakaan nopeasti voi tehdä mitään saati vaikuttaa mielipiteilläsi. Äitisi aivan varmasti miettii sanojasi, mutta on eri asia ottaako niistä opikseen. Yhtä lailla hän voi myös loukkaantua ja kokea, ettet välitä hänestä tai moitit liikaa isääsi.
Eli niin kauan aikaa, kun äitisi ei näe tilannettaan olet aika avuttomassa asemassa hänen suhteensa.Voit joko hyväksyä kaiken tai koettaa seuraavat vuodet lempein keinoin syöttää hänelle ajatuksiasi. Olet kuitenkin äidillesi aina lapsi, se pikkuinen tyttö, joten kannattaa miettiä käytätkö kuinka paljon energiaasi pelastaaksesi vastahakoisen äitisi.
Joskus voit jutella isäsi kanssa vakavasti hänen käytöksestään, Uskoisin, että sillä olisi enemmän vaikutusta. Kannattaa silti miettiä, miten lähestyt asiaa saadaksesi isäsi kuuntelemaan, Vaikuttaa haastavalta ihmiseltä.
Jotenkin jopa huomaan toivovani, että tapahtuisi jotain ihan hirveää, joka saisi äitini heräämään, kuten väkivaltaa, pettämistä tai jotain... Mutta toisaalta uskon, että isäni onnistuisi silloinkin manipuloimaan äidin tavalla tai toisella.
0/5. Ja tietysti Porvoosta päivää tämäkin parisuhde!
Kun olisit edes pari lausetta kertonut isäsi positiivisista puolista, kun olet kuitenkin hänen lapsensa, niin olisi jotain uskottavuutta, nyt ei ollut. Eli kun et edes yrittänyt niin se on 0/5.
Vierailija kirjoitti:
0/5. Ja tietysti Porvoosta päivää tämäkin parisuhde!
Kun olisit edes pari lausetta kertonut isäsi positiivisista puolista, kun olet kuitenkin hänen lapsensa, niin olisi jotain uskottavuutta, nyt ei ollut. Eli kun et edes yrittänyt niin se on 0/5.
No herranjestas. Oletko niin kultalusikka suussa syntynyt, että et tajua, miten monenlaisia ihmiskohtaloita maailmaan mahtuu?
AP. Olen äitisi nuorempi versio. Väkivaltaa todennäköisesti on ollut siitä saakka kun äitisi jäi nalkkiin ja äidilläsi on rajoitteita normaalissa pärjäämisestä erinäisistä syistä. Se on ollut isälleni syy valita hänet. Hän on ensin jäänyt lastensa vuoksi ja sitten turvattomuuden. Voit opettaa asioiden hoitoa ja selvittää mahdolliset tuet. Et voi silti elää kuin omaa elämääsi, josta äitisi varmasti toivoo mahdollisimman hyvää.
Hanki Ap oma elämä. Et ole mikään teini enää. Anna vanhempiesi elää omaa elämäänsä ja elä sinä niinkuin haluat. Olet selvästi vihainen isällesi, koska hän mielestäsi ei toimi sinun arvojesi mukaisesti. Ja et ymmärrä, että äitisi on tyytyväinen tilamteeseen. Et ole heidän vanhempansa, he ovat sinun vanhempasi ja saattaneet alulle sinut. Kunnioitusta sinulta puuttuu. Tyypillinen nykyajan äärifeministi olet. Et hyväksy sitä, etteivät kaikki tottele omia arvojasi. Vanhempiesi ei todellakaan tarvitse totella sinua. Mene nyt ja keskity omaan tulevaisuuteesi.
Jos äitisi ei käy töissä, mutta isä käy, niin miksi ihmeessä isä ei saisi käyttää ansaitsemiaan rahoja?
Vierailija kirjoitti:
0/5. Ja tietysti Porvoosta päivää tämäkin parisuhde!
Kun olisit edes pari lausetta kertonut isäsi positiivisista puolista, kun olet kuitenkin hänen lapsensa, niin olisi jotain uskottavuutta, nyt ei ollut. Eli kun et edes yrittänyt niin se on 0/5.
Tämähän on naispalsta. Katkerat mammat syyttävät aina muita kuin itseään ihan kaikesta. Jos se ole avipuoliso tai miehet yleensä, vieraat naiset tms, niin kohteeksi kelpaa jopa oma isä. Naisissa ei ole mitään vikaa heidän mielestään,palstan naisissa siis.
Vierailija kirjoitti:
Hanki Ap oma elämä. Et ole mikään teini enää. Anna vanhempiesi elää omaa elämäänsä ja elä sinä niinkuin haluat. Olet selvästi vihainen isällesi, koska hän mielestäsi ei toimi sinun arvojesi mukaisesti. Ja et ymmärrä, että äitisi on tyytyväinen tilamteeseen. Et ole heidän vanhempansa, he ovat sinun vanhempasi ja saattaneet alulle sinut. Kunnioitusta sinulta puuttuu. Tyypillinen nykyajan äärifeministi olet. Et hyväksy sitä, etteivät kaikki tottele omia arvojasi. Vanhempiesi ei todellakaan tarvitse totella sinua. Mene nyt ja keskity omaan tulevaisuuteesi.
Ei se ole kunnioitusta, että katsoo sivusta väkivaltaista käytöstä. Se on välittämistä ja inhimillisyyttä.
Silti ap, asia ei lopulta ole sinun käsissä. Voit puhua isällesi, voit puhua äidille. Tarvittaessa voit tehdä rikosilmoituksen. Voit auttaa äitiä uuden elämän alkuun. Mutta et voi lopullista vastuuta kantaa, jos äitisi haluaa tuohon suhteeseen jäädä.
Olet hyvä tytär!
Heille se ei ole väkivaltaa, arvot ovat muuttuneet todella paljon siitä mitä ne ovat olleet vanhempiesi nuoruudessa, silloin tuollainen käytös mieheltä on vaan osoittanut että hän on hyvä mies, nainenhan ei pärjäisi hetkeäkään ilman miestä joka vahvana neuvoo ja opastaa mitä tehdä...
Vierailija kirjoitti:
Jos äitisi ei käy töissä, mutta isä käy, niin miksi ihmeessä isä ei saisi käyttää ansaitsemiaan rahoja?
Kyllä äitini on käynyt töissä viimeiset 20 vuotta, vielä ihan hyväpalkkaisessa. Hän oli kotona lasten kanssa 90-luvulla. Taloudellinen väkivalta ilmenee siten, että äidilläni ei ole valtaa raha-asioihin heidän suhteessaan. Kuten sanoin, hän ei osaa hoitaa pankkiasioita, koska isäni on aina hoitanut ne. Se ei mielestäni ole oikein.
Pelkään pahoin, että äitini on kuin vankilassa suhteessa. Heillä ei tietääkseni ole avioehtoa, mutta milläs hankit edes asuntoa itsellesi, jos ei ole edes toimivia pankkitunnuksia, saati pääsyä yhteisiin rahoihin.
Mielestäni tämä ei ole mitään äärifeminismiä, vaan aivan normaalia huolta tasa-arvon toteutumisesta suhteessa. Sitä paitsi yhtä hyvin sukupuolet voisivat olla toisin päin tällaisessa tilanteessa. Typerää, että sukupuoliasiaan tartutaan, kun se ei ole tämän pointti.
Säälittävää Ap viha isääsi kohtaan. Luulet tietäväsi heidän avioliitostaan jokaisen asian. Et tiedä. Sinä vihaat miehiä, ensiaskel on myöntää se.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hanki Ap oma elämä. Et ole mikään teini enää. Anna vanhempiesi elää omaa elämäänsä ja elä sinä niinkuin haluat. Olet selvästi vihainen isällesi, koska hän mielestäsi ei toimi sinun arvojesi mukaisesti. Ja et ymmärrä, että äitisi on tyytyväinen tilamteeseen. Et ole heidän vanhempansa, he ovat sinun vanhempasi ja saattaneet alulle sinut. Kunnioitusta sinulta puuttuu. Tyypillinen nykyajan äärifeministi olet. Et hyväksy sitä, etteivät kaikki tottele omia arvojasi. Vanhempiesi ei todellakaan tarvitse totella sinua. Mene nyt ja keskity omaan tulevaisuuteesi.
Ei se ole kunnioitusta, että katsoo sivusta väkivaltaista käytöstä. Se on välittämistä ja inhimillisyyttä.
Silti ap, asia ei lopulta ole sinun käsissä. Voit puhua isällesi, voit puhua äidille. Tarvittaessa voit tehdä rikosilmoituksen. Voit auttaa äitiä uuden elämän alkuun. Mutta et voi lopullista vastuuta kantaa, jos äitisi haluaa tuohon suhteeseen jäädä.Olet hyvä tytär!
Paha tytär Ap on. Kehtaakin haukkua isäänsä, paskiainen.
Isäni positiiviset puolet. Hauskaa, että siihen tartutaan. En keksi hirveästi, vaikka yritän. Perheen jokaisen jäsenen itsetunnon lyttääminen järjestelmällisesti vuosien ajan on jotain, mitä en sulata sillä verukkeella, että onhan hän aina tienannut rahaa ja maksanut laskut. En muutenkaan oikein näe logiikkaa siinä, että siitä pitäisi saada ylimääräistä arvostusta, että tienaa rahaa. Eikö persaukinen mies voi olla sitten hyvä isä? Vastaus on, että totta kai voi. Hyvä isä = välittää, halaa, kannustaa, on läsnä, kuuntelee. Raha-asiat on ihan toinen juttu kuin hyvä vanhemmuus. Ja kyllä, ajattelen näin, vaikka olen itse perheenäiti ja taloushuolet koskettavat minuakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos äitisi ei käy töissä, mutta isä käy, niin miksi ihmeessä isä ei saisi käyttää ansaitsemiaan rahoja?
Kyllä äitini on käynyt töissä viimeiset 20 vuotta, vielä ihan hyväpalkkaisessa. Hän oli kotona lasten kanssa 90-luvulla. Taloudellinen väkivalta ilmenee siten, että äidilläni ei ole valtaa raha-asioihin heidän suhteessaan. Kuten sanoin, hän ei osaa hoitaa pankkiasioita, koska isäni on aina hoitanut ne. Se ei mielestäni ole oikein.
Pelkään pahoin, että äitini on kuin vankilassa suhteessa. Heillä ei tietääkseni ole avioehtoa, mutta milläs hankit edes asuntoa itsellesi, jos ei ole edes toimivia pankkitunnuksia, saati pääsyä yhteisiin rahoihin.
Mielestäni tämä ei ole mitään äärifeminismiä, vaan aivan normaalia huolta tasa-arvon toteutumisesta suhteessa. Sitä paitsi yhtä hyvin sukupuolet voisivat olla toisin päin tällaisessa tilanteessa. Typerää, että sukupuoliasiaan tartutaan, kun se ei ole tämän pointti.
Siis äitisi on alle 60v eikä osaa hoitaa pankkiasioitaan? Käy kuitenkin töissä? Ei ole pankkikorttia? Ei ole oikeustoimikelpoinen?
Mitä ihmeen valtaa raha-asioihin se äiti tarvitsee, jos ei osaa marssia pankkiin, avata itselleen tiliä ja ilmoittaa työnantajalle, että palkka tälle tilille. Jos äitisi on tilanteeseen tyytyväinen, niin mikä sinä olet siihen mitään sanomaan.
Äitisi on ollut sinua kauemmin isäsi kanssa. Asia ei kuulu sinulle.
Valitettavasti et voi auttaa jos äitisi ei halua muutosta.