Onko sinulla haaveita sille ajalle kun lapset on maailmalla

Eipä oikeastaan. Ehdittiin miehen kanssa matkustella vuosien ajan jo ennen lasten syntymiä. Ehkä alan maalata enemmän. Mutta juuri nyt nautin siitä, että ympärillä on koko ajan vilskettä eikä tarvitse keksiä tekemistä tai rahalle käyttökohteita.

Haaveilen, mutta en odota.
Haaveilen siitä että istun punaviinilasi vierelläni, joku ihana sisustuslehti kädessäni, takkatulen ääressä, on ihan hiljaista. Ja nimenomaan se koti maksettuna ja elämä tasapainossa. Olen silti onnellinen nyt ja tyytyväinen elämääni, elän todellakin täysillä elämääni vaikka lapsia onkin, ja pieniä vielä ovat. En koe että elämäni olisi jotenkin surkeampaa kuin jonkun lapsettoman, päinvastoin. Sitä ei voi ymmärtää kuinka paljon lapset antavat, jos ei omia ole.

Oikeastaan ei ole ehtinyt sellaisia haaveita syntyäkään ennen kuin tajusimme, että sellaista päivää ei luultavasti tule koskaan. Talo tulee maksetuksi, mutta kaikki lapset eivät lähde välttämättä koskaa pois. Hoidamme heitä hautaamme asti.

Haaveilen keräilykokoelmahuoneesta, työhuoneesta ja musiikkihuoneesta. Kaksi viimeistä tulisivat myös miehen käyttöön. Saapas nähdä, miten käy: vanhimmalla ja nuorimmalla lapsella sen verran ikäeroa, että sitähän voi vaikka tulla mummoksi ennenkuin nuorimmainen muuttaa pois kotoa ja tarvitaan ties mitä vierashuonetta noiden haavehuoneiden sijaan :) Epäilen kyllä, että esikoinen ei aivan hetimiten ole perhettä perustamassa, kuten emme me vanhemmatkaan olleet. On sen oloinen tyyppi :)

Minäkään en haaveile tuosta ajasta. Pystyn tekemään itselleni tärkeitä asioita jo nytkin, vaikka olenkin huono organisoimaan. Joskus yritän teeskennellä, että koti olisi siistimpi, kun lapset ovat maailmalla (ja varmasti onkin jonkin verran, kun kerran on vähemmän sotkemassa) mutta en ole koskaan ollut siivousintoilija joten eiköhän sotkua löydy silti.

Matkustamme lasten kanssa sen, minkä taloudellisesti pystymme. Lapset ovat parasta seuraa, ja välillä kun kaipaa sitä hetken rauhaa, niin toinen lähtee lasten kanssa pois ja siinäpä voi nauttia siitä ylhäisestä  yksinäisyydestä. Ei siis haaveita enintään kuin siitä, että lapset saisivat hyvät opiskelupaikat ja ihanat kumppanit ja ehkä niitä lapsiakin, joita voisi hemmotella.

Itse olen toteuttanut haaveitani jo ennen lapsia,joten siksi ei ole jäljellä mitään ehdottomia haaveita. Varmaankin matkustellaan lisää ja muutetaan pienempään kotiin.

Kuopus lähtee kotoa ensi syksynä, mutta itsekseni mietin, että miten teillä on varaa matkustella, matkustella ja matkustella? Olen ihan keskipalkkainen asuntolainaton nainen, eikä rahaa tunnu kertyvän sellaisia määriä, että kaiken tuon kertomanne voisi tehdä. Ja mitä on katsonut ikätovereita niin tässä vaiheessa alkaa vähitellen tulla lapsenlapsia käymään ja siitähän seuraa kaikkea sellaista kuin asunnon laittamine lapsiperhemalliin takaisin, ettei kukaan revi mitään tai kiipeä minnekään.

Ei. Onko ne pakko päästää joskus omilleen?

Näin "mummoäitinä"" ehdin jo liiankin monta vuotta matkustella ja hummailla (sekä haaveilla elämästä lasten kanssa). Ennemminkin suren, että me ei aina olla tällainen ihana, tiivis perhe. Haaveilen kyllä hetkittäisistä vapaahetkistä.

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 22:34"]

Kuopus lähtee kotoa ensi syksynä, mutta itsekseni mietin, että miten teillä on varaa matkustella, matkustella ja matkustella? Olen ihan keskipalkkainen asuntolainaton nainen, eikä rahaa tunnu kertyvän sellaisia määriä, että kaiken tuon kertomanne voisi tehdä. Ja mitä on katsonut ikätovereita niin tässä vaiheessa alkaa vähitellen tulla lapsenlapsia käymään ja siitähän seuraa kaikkea sellaista kuin asunnon laittamine lapsiperhemalliin takaisin, ettei kukaan revi mitään tai kiipeä minnekään.

[/quote]

Mihin ihmeeseen laitat rahasi jos asuntokin on jo maksettu?! Minulla on maksettu kolmio Helsingissä, yhtiövastike kuussa on 125e. Puhelin, sähkö, vakuutukset, auto ym. vievät kuussa n. 200 euroa ja sitten ruokaan ym. ostoksiin menee ehkä 500e. Tienaan n. 2000e käteen (käsittääkseni olen keskituloinen) eli "ylimääräistä" jää kuussa reilusti yli tonni... Kyllä sillä reissaa vaikka joka kuukausi. :)

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 22:28"]

Oikeastaan ei ole ehtinyt sellaisia haaveita syntyäkään ennen kuin tajusimme, että sellaista päivää ei luultavasti tule koskaan. Talo tulee maksetuksi, mutta kaikki lapset eivät lähde välttämättä koskaa pois. Hoidamme heitä hautaamme asti.

[/quote]

Mitä varten olet aina alapeukuttamassa? Mitä mä olen sulle tehnyt?

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 22:24"]

Eipä oikeastaan. Ehdittiin miehen kanssa matkustella vuosien ajan jo ennen lasten syntymiä. Ehkä alan maalata enemmän. Mutta juuri nyt nautin siitä, että ympärillä on koko ajan vilskettä eikä tarvitse keksiä tekemistä tai rahalle käyttökohteita.

[/quote]

Sama. Ehdin elää pitkitetyn nuoruuden ja koluta kaikki kiintoisat maailmankolkat. Nyt on hyvä just näin.

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 22:44"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 22:24"]

Eipä oikeastaan. Ehdittiin miehen kanssa matkustella vuosien ajan jo ennen lasten syntymiä. Ehkä alan maalata enemmän. Mutta juuri nyt nautin siitä, että ympärillä on koko ajan vilskettä eikä tarvitse keksiä tekemistä tai rahalle käyttökohteita.

[/quote]

Sama. Ehdin elää pitkitetyn nuoruuden ja koluta kaikki kiintoisat maailmankolkat. Nyt on hyvä just näin.

[/quote]

Joillekin se riittää että on käynyt muutaman kerran etelässä ja pari kertaa jenkeissä ja Thaimaassa. Jotkut rakastavat matkustamista ja haluavat tehdä sitä aina. "Kaikki kiintoisat maailmankolkat" on nähnyt ehkä sitten kun maailman jokainen valtio on tullut kierrettyä. Itsellä kasassa nyt 83 maata, 112 jäljellä. :)

Olen itse asiassa hyvin tyytyväinen elämään, kun löydän tyydytyksen ja mielenkiinnon hyvin pienistä asioista. On ihanaa tehdä käsitöitä ja oppi uusia taitoja, harrastaa itse taidetta tai muiden taiteesta nauttimista. Voin huumaantua kirjallisuudesta tai luonnostakin ihan kotinurkilla.

Ei minusta ole kehuskelun aihe se, että pitää kokea aina vain kovempaa, nopeampaa, kalliimpaa, kauempaa, kummallisempaa, jotta pää viihtyisi. Pikemminkin on taitolaji olla niin keskittynyt vallitsevaan hetkeen, ettei jatkuvasti kaipaa superlatiiveja. Voin kuvitella, että itämaiset filosofiat ja tyyneys perustuvat johonkin tällaiseen oivallukseen.

Tällaisella elämänasenteella on helppoa nauttia myös pitkästä vanhemmuudesta ja isovanhemmuudesta.

Tällä hetkellä haaveena se että kun lapset on maailmalla niin aion panna mun miestäni ihan vitusti ja joka paikassa ja huoneessa, lattioilla ja pöydillä! :D

Voi ei, kasvavatko ne ja muuttavatko kotoa? Tällä hetkellä haaveilen, että pikkulapsiaika kestäisi oikein pitkään, kunhan ei vain loppuisi yhtäkkiä.

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 22:41"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 22:34"]

Kuopus lähtee kotoa ensi syksynä, mutta itsekseni mietin, että miten teillä on varaa matkustella, matkustella ja matkustella? Olen ihan keskipalkkainen asuntolainaton nainen, eikä rahaa tunnu kertyvän sellaisia määriä, että kaiken tuon kertomanne voisi tehdä. Ja mitä on katsonut ikätovereita niin tässä vaiheessa alkaa vähitellen tulla lapsenlapsia käymään ja siitähän seuraa kaikkea sellaista kuin asunnon laittamine lapsiperhemalliin takaisin, ettei kukaan revi mitään tai kiipeä minnekään.

[/quote]

Mihin ihmeeseen laitat rahasi jos asuntokin on jo maksettu?! Minulla on maksettu kolmio Helsingissä, yhtiövastike kuussa on 125e. Puhelin, sähkö, vakuutukset, auto ym. vievät kuussa n. 200 euroa ja sitten ruokaan ym. ostoksiin menee ehkä 500e. Tienaan n. 2000e käteen (käsittääkseni olen keskituloinen) eli "ylimääräistä" jää kuussa reilusti yli tonni... Kyllä sillä reissaa vaikka joka kuukausi. :)

[/quote]

Samaa mietin itsekin. Ja tiedän kyllä, mihin rahaa menee eli ne ihanat opiskelevat nuoret ovat edelleen lähellä äidin sydäntä samoin kuin oma äitini, jolle on mukava ostaa pientä ylellisyyttä.

Enkä ole itse onnistunut hankkimaan asuntoa, jossa yhtiövastike olisi 125 e.

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 23:09"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 22:41"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 22:34"]

Kuopus lähtee kotoa ensi syksynä, mutta itsekseni mietin, että miten teillä on varaa matkustella, matkustella ja matkustella? Olen ihan keskipalkkainen asuntolainaton nainen, eikä rahaa tunnu kertyvän sellaisia määriä, että kaiken tuon kertomanne voisi tehdä. Ja mitä on katsonut ikätovereita niin tässä vaiheessa alkaa vähitellen tulla lapsenlapsia käymään ja siitähän seuraa kaikkea sellaista kuin asunnon laittamine lapsiperhemalliin takaisin, ettei kukaan revi mitään tai kiipeä minnekään.

[/quote]

Mihin ihmeeseen laitat rahasi jos asuntokin on jo maksettu?! Minulla on maksettu kolmio Helsingissä, yhtiövastike kuussa on 125e. Puhelin, sähkö, vakuutukset, auto ym. vievät kuussa n. 200 euroa ja sitten ruokaan ym. ostoksiin menee ehkä 500e. Tienaan n. 2000e käteen (käsittääkseni olen keskituloinen) eli "ylimääräistä" jää kuussa reilusti yli tonni... Kyllä sillä reissaa vaikka joka kuukausi. :)

[/quote]

Samaa mietin itsekin. Ja tiedän kyllä, mihin rahaa menee eli ne ihanat opiskelevat nuoret ovat edelleen lähellä äidin sydäntä samoin kuin oma äitini, jolle on mukava ostaa pientä ylellisyyttä.

Enkä ole itse onnistunut hankkimaan asuntoa, jossa yhtiövastike olisi 125 e.

[/quote]

Älä työnnä nuorille tonnia kuussa, selviävät varmasti vähemmälläkin. Laitat kuussa vaikka 300e säätöön ja matkustat pari-kolme kertaa vuodessa. Kannattaa myös hankkia halvempi asunto nyt kun pärjäät jo pienemmässäkin...

Se, että haaveilen tulevaisuudessa tapahtuvista asioista, ei tarkoita sitä ettenkö eläisi haavettani myös jo nyt.

Olemme matkustaneet jo lapsenkin kanssa aika paljon, että ei ole sillä tavalla paineita. Meidän ainoa perillinen on nyt 14 ja tässä vaiheessa tulee jo mietittyä, mitkä on ne viimeiset matkat mitkä tehdään perheenä ja mitkä paikat jätetään lapselle löydettäväksi sitten kun matkustelee itsekseen aikuisena tai myöhemmin perheensä kanssa. 

Meidän nettotulot on jotain 6000€/kk ja asuntolainaan menee 1000€/kk. Ei tuo 1000€/kk ole niin iso raha, että se merkittävästi muuttaisi mitään. Toki talouteen tulee lisää väljyyttä, mutta jos pääsisin töihin, sillä olisi sama vaikutus. 

Meidän isoin makkari on lapsella, koska hän tarvitsee tilaa työpöydälle. Hänellä on hyvänkokoinen vaatekaappi/vaatehuone, jota hieman himoitsen omaan käyttöön. Olisko se siis säilytystila, jota kaipaan niiltä vuosilta kun lapsi on lähtenyt pesästä ja asuntolaina maksettu?

Sain paljon matkustaa ennen lasta ja asuakin lähes vuoden ei euroopassa ja muutamia kuukausia asuin eri kerroilla Et Euroopassa. On muutakin kierretty ku tahtoa. Lapsi täysikäinen ja taas voin toteuttaa intohimoani eli matkustamista.

Elän myös perheellisenä. Matkustan , käyn kulttuuririennoissa ihan reippaan usein. Matkat koko perheen kanssa, osan perheen tai yksin. Eli näitä jo saan. Asuntopuolikin on kunnossa. Tulevaisuudelta odotan lapsenlapsia. Hekin ovat oikeastaan osittain minusta, sen tässä yksi päivä hoksasintodella. Kaikki 4 asuu vielä kotona, mutta osittain jo lähtöä joku on tehnytkin. odotan esim.jouluja vielä suuremmalla porukalla...