Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies jätti kuullessaan raskaudesta. Pidänkö lapsen vai en?
27.01.2015 |
Tilanne on kuin huonosta elokuvasta. Naimisissa oleva, väljähtyneeseen avioliittoonsa jo kauan sitten kyllästynyt mies rakastui minuun. Ilmeisesti etsi jännitystä elämäänsä. Minä aikaa myöten rakastuin häneen. Lopulta suunnitteilla oli yhteinen elämä ja lupasin tukea häntä erossa ja tehdä kaikkeni, jotta hänen olisi mahdollisimman helppoa säilyttää välit lapsiinsa tulevan ex-vaimon kanssa.
Ainoa mitä toivoin, oli, että asiasta kerrottaisiin vaimolle mahdollisimman pian, sillä eihän kukaan ansaitse tulla petetyksi ja huijatuksi. Sain äskettäin kuulla olevani raskaana ja mies ymmärsi, että nyt viimeistään hänen täytyy ottaa asia puheeksi vaimonsa kanssa. Ja ottikin. Ja lopputuloksena oli, että vaimo antoi vuoden kestäneen suhteen anteeksi, antoi anteeksi sen, että mies rakastaa toista naista ja sen, että toinen nainen on raskaana ja aikeissa pitää lapsen.
Olen hämmentynyt ja järkyttynyt siitä, että minusta tulisi nyt yksinhuoltaja. Mies on ilmoittanut tukevansa minua ja olevansa isä lapselle ja edelleen rakastavansa minua. Tekevänsä kaiken mitä voi auttaakseen minua. Ainoa mihin hän ei pysty, on elämään yhdessä minun ja lapsen kanssa, koska aikoo pysyä vaimonsa ja vanhan perheensä kanssa.
Ymmärrän kyllä, että anteeksi voi ja pitääkin antaa. Mutta onko mitään mahdollisuutta, että mies oikeasti voisi olla minun tukenani? Minkälainen vaimo sallii sen, että mies ravaa lehtolapsensa äidin luona olemasa tukena ja turvana ja johon kaiken lisäksi on vielä rakastunutkin. Katkeroituuko vaimo joutuessaan kestämään moista taakkaa ja häpeää miehensä toilailuista. Katkeroidunko itse, kun rakastamani ihminen ei voikaan olla aidosti läsnä arjessa ja joudun selviytymään yksin?
Pitäisikö minun kuitenkin tehdä abortti ja poistua miehen ja hänen perheensä elämästä, sillä minua ahdistaa sitoa itseni heihin lapsen kautta, ja pelkään että kaikki osapuolet vain ennemmin tai myöhemmin katkeroituvat ja kärsivät tilanteesta. Puhumattakaan lapsesta. Olisiko lapsen elämä vain turhan vaikeaa, kun häntä ei hyväksyttäisi osaksi miehen puolen perhettä ja sukua?
Toisaalta ajattelen myös, että jos nyt, 36-vuotiaana pidän lapsen, menetän mahdollisuuden löytää itselleni uuden rakkauden ihmisen kanssa, joka aidosti haluaisi perustaa perheen minun kanssani, sillä olenhan jo melko iäkäs ja vauvavuosien ja taaperoiän jälkeen mahdollisuuteni perheen perustamiseen uuden ihmisen kanssa on jo todennäköisesti mennyt. Olisiko parempi niellä pettymykseni, hankkiutua eroon vauvasta, unohtaa koko sotku ja jatkaa sellaisen ihmisen etsintää, joka haluaa jakaa elämänsä kanssani ja perustaa perheen?
Mitä itse tekisit? Ajattelisitko itseäsi, lapsen parasta vai jopa miehen ja hänen vaimonsa kannalta helpointa ratkaisua?
Kommentit (34)
Kummallista on miehen rakkaus sinuun, jos haluaa jäädä perheensä luokse, eikä lähdekään kanssasi. Tuleepa mieleen, mahtaako olla rakkautta lainkaan. Ohimenevä ihastus.
Minä arvostan vaimoa, joka haluaa ainakin yrittää antaa anteeksi ja pitää perheen yhdessä. Lopulta mies ei luultavasti pysty kahteen suuntaan kumartelemaan. Häviäjä on lapsesi, joka tulee kasvamaan ilman isää.
Tee abortti tai hyväksy se, että kasvatat isättömän lapsen. Jätä perhe rauhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elelisin vauvan kanssa tyytyväisenä. Uusi mies tulisi jos on tullakseen, enä ei ole kiire mihinkään:)) Onnea vauvasta!
[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 19:03"]
[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 18:50"]
Ja muista, että nainen on useimmiten hedelmällinen vielä noin 45 vuoden ikään asti. Ainakin itse tulin just vahingossa raskaaksi 42-vuotiaana... 50-vuotiaatkin on saaneet lapsia.
[/quote]
Useimmiten, mutta joillain voi alkaa jo aiemmin, jotkut eivät tule enään abortin jälkeen raskaaksi, jotkut joutuvat yrittämään vuosia toista lasta vaikka ensimmäinen tulisi nopeasti, on myös sairauksia esim. Munasarjojen poisto estää raskaaksi tulon, syöpähoidot voivat vaikeuttaa tilannetta, lapsen saanti myöhemmin ei ole itsestään selvää koskaan. Ja tässä oli vain näitä fysiologisia syitä, sitten on lisäksi vielä muut syyt esim. Ettei löydäkkään uutta miestä, uusi mies ei voi saada tai halua lapsia....
[/quote]
No en mä sanonutkaan, että laske sen varaan. Mutta itseäni ainakin helpotti aikoinaan, kun terapeuttini sanoi siskonsa tulleen ekaa kertaa äidiksi 42-vuotiaana... Että vähän painolastia pois hartioilta; on se mahdollista, vaikka ei varmaa. Tosin itse jotenkin "tiesin" olevani hedelmällistä sorttia. Kuten myöhemmin selvisi, että olenkin. (Äitini jalanjäljistä tämän ajatuksen sain, raskaudumme ekasta kierrosta ja silleen.)
Lie on edes vaimolleen kertonut, sanoo vain voidakseen hipsiä vaivihkaa takaisin perheensä luo vahingossa paksuksi pamahtaneen salarakkaan luota.
Samapa tuo, pyyhi moinen kammotus elämästäsi ja pidä lapsi jos sitä haluat. Pärjäätte kyllä.
Ei ole olemassa miehen vanhaa perhettä, vaan oma oikea perhe. Sinä taas äpäräsi kanssa voit hiihtää perseeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin periaatteessa en tekisi aborttia melkein missään tilanteessa, mutta tossa tilanteessa luultavasti tekisin. Mies selvästi on valinnut perheensä ja vaimokin hyväksyy tapahtuneen.. tavallaan miehen jo syntyneet lapsetkin vaikuttaa tilanteeseen paljon. Mieluummin etsisin uuden parisuhteen vapaan miehen kanssa ja sitten miettisin lapsia.
Jos taas epäilet abortin olevan henkisesti liian raskas taakka kantaa, niin sitten pitäisin lapsen yksin.
Tohon kakkosnaisena olo -kuvioon en lähtisi missään nimessä.
Pitäisin lapsen ja hylkäisin tollasen ääliön miehen kokonaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse sinun tilanteessa varmaan pitäisin lapsen mutta miehelle sanoisin että tuli keskenmeno ja unohtaisin koko äijän ja sen perhesotkun jos joku kysyisi lapsen isästä sanoisin sen olevan joku yhden illan tuttavuus ,mutta en ikinä sotkisi lasta sellaiseen sekasotkuun mikä miehen perhetilanne on. Lapseenhan se vaikuttaisi kaikista eniten kuulla olevansa jonkun syrjähypyn tulos ja vielä se miten miehen sukulaiset tulisivat lapseen suhtautumaan :/ en edes varmaan kertoisi lapselle mistä on alkunsa saannut kuitenkin vakuuttaisin hänelle miten toivottu hän on ollut ilman isääkin
Pidät lapsen, voi olla että ei tule enää mahdollisuutta saada lapsi. Mies vastuuseen, ainakin elareiden muodossa. Ilmoitat miehen nimen viranomaiselle ja ilm vielä vaimollekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En suosittele kenellekään aborttia, mutta sinun kohdallasi se on ainoa oikea ratkaisu. Mies on jo osoittanut, ettei hän rakasta sinua.
Pidän todella surullisena ja säälittävinä henkilöitä, jotka sekaantuvat parisuhteessa olevien ihmisten elämään.
1) Mies ei selvästi rakasta sinua, jos aikoo jatkaa yhdessä vaimonsa kanssa. Ei missään nimessä. En ymmärrä, miten voit edes kuvitella tuossa tilanteessa miehen rakastavan sinua. Elämä on muutenkin parempaa ilman tuon kaltaista ukkoa, joka ei selvästi osaa olla kenellekään rehellinen.
2) Pitäisin sinuna lapsen, jos oikeasti haluaisin äidiksi. Miehen sen sijaan unohtaisin kokonaan ja kasvattaisin lapsen rakkaudella yksin. Se että naisella on lapsi ei mitenkään estä uuden rakkauden ja elämänkumppanin löytämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 18:50"]Ja muista, että nainen on useimmiten hedelmällinen vielä noin 45 vuoden ikään asti. Ainakin itse tulin just vahingossa raskaaksi 42-vuotiaana... 50-vuotiaatkin on saaneet lapsia.
[/quote]
Ja muista myös että hedelmällisyys alkaa laskea jo kauan ennen vaihdevuosia. Sinun asemassasi olisin iloinen tästä raskaudesta enkä luottaisi siihen että myöhemmin voi tulla taas raskaaksi.
[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 20:16"]
Ei ole olemassa miehen vanhaa perhettä, vaan oma oikea perhe. Sinä taas äpäräsi kanssa voit hiihtää perseeseen.
[/quote]
Miksi tästä pitää viatonta vauvaa syyttää? Vain todella sairas ihminen käyttää tuota 'äpärä' -nimitystä. Ap:n sekoilu ei ole sen lapsen syytä!
Alue: Aihe vapaa
Pieni reality check ihan näin alkuun. Tosielämässä av-palstan ulkopuolella me YH-äitien lapsiksi syntyneet jotka ei koskaan saada tuntea isäämme ollaan ihan oikeasti kaikki jollakin tapaa traumatisoituneita. Kaikki propsit äidille joka on antanut kaikkensa, mutta äidinrakkaus ei poista sitä faktaa että mä kaipaan yhä edelleen, 35-vuotiaana, isää jota en koskaan saanut. Toisekseen, miehen jo olemassa olevat lapset ovat syntymättömän lapsen sisarpuolia. Kyse ei ole siis vaan ap:n "oikeudesta" pitää lapsi vaan aika paljon koko kuvio liittyy aika sekavanoloiseen ihmissuhdesoppaan, mikään ei viittaa siihen että äijä tulis pitämään lehtolastaan yhtä tärkeänä kuin avioliiton myötä perheeseen syntyneitä lapsiaan. Kannattaa todella vakavasti miettiä haluatko tuoda tähän maailmaan jälleen yhden sellaisen ihmisen joka joutuu kokemaan hylätyksi tulemisen jo ennen syntymäänsä.