Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies jätti kuullessaan raskaudesta. Pidänkö lapsen vai en?
27.01.2015 |
Tilanne on kuin huonosta elokuvasta. Naimisissa oleva, väljähtyneeseen avioliittoonsa jo kauan sitten kyllästynyt mies rakastui minuun. Ilmeisesti etsi jännitystä elämäänsä. Minä aikaa myöten rakastuin häneen. Lopulta suunnitteilla oli yhteinen elämä ja lupasin tukea häntä erossa ja tehdä kaikkeni, jotta hänen olisi mahdollisimman helppoa säilyttää välit lapsiinsa tulevan ex-vaimon kanssa.
Ainoa mitä toivoin, oli, että asiasta kerrottaisiin vaimolle mahdollisimman pian, sillä eihän kukaan ansaitse tulla petetyksi ja huijatuksi. Sain äskettäin kuulla olevani raskaana ja mies ymmärsi, että nyt viimeistään hänen täytyy ottaa asia puheeksi vaimonsa kanssa. Ja ottikin. Ja lopputuloksena oli, että vaimo antoi vuoden kestäneen suhteen anteeksi, antoi anteeksi sen, että mies rakastaa toista naista ja sen, että toinen nainen on raskaana ja aikeissa pitää lapsen.
Olen hämmentynyt ja järkyttynyt siitä, että minusta tulisi nyt yksinhuoltaja. Mies on ilmoittanut tukevansa minua ja olevansa isä lapselle ja edelleen rakastavansa minua. Tekevänsä kaiken mitä voi auttaakseen minua. Ainoa mihin hän ei pysty, on elämään yhdessä minun ja lapsen kanssa, koska aikoo pysyä vaimonsa ja vanhan perheensä kanssa.
Ymmärrän kyllä, että anteeksi voi ja pitääkin antaa. Mutta onko mitään mahdollisuutta, että mies oikeasti voisi olla minun tukenani? Minkälainen vaimo sallii sen, että mies ravaa lehtolapsensa äidin luona olemasa tukena ja turvana ja johon kaiken lisäksi on vielä rakastunutkin. Katkeroituuko vaimo joutuessaan kestämään moista taakkaa ja häpeää miehensä toilailuista. Katkeroidunko itse, kun rakastamani ihminen ei voikaan olla aidosti läsnä arjessa ja joudun selviytymään yksin?
Pitäisikö minun kuitenkin tehdä abortti ja poistua miehen ja hänen perheensä elämästä, sillä minua ahdistaa sitoa itseni heihin lapsen kautta, ja pelkään että kaikki osapuolet vain ennemmin tai myöhemmin katkeroituvat ja kärsivät tilanteesta. Puhumattakaan lapsesta. Olisiko lapsen elämä vain turhan vaikeaa, kun häntä ei hyväksyttäisi osaksi miehen puolen perhettä ja sukua?
Toisaalta ajattelen myös, että jos nyt, 36-vuotiaana pidän lapsen, menetän mahdollisuuden löytää itselleni uuden rakkauden ihmisen kanssa, joka aidosti haluaisi perustaa perheen minun kanssani, sillä olenhan jo melko iäkäs ja vauvavuosien ja taaperoiän jälkeen mahdollisuuteni perheen perustamiseen uuden ihmisen kanssa on jo todennäköisesti mennyt. Olisiko parempi niellä pettymykseni, hankkiutua eroon vauvasta, unohtaa koko sotku ja jatkaa sellaisen ihmisen etsintää, joka haluaa jakaa elämänsä kanssani ja perustaa perheen?
Mitä itse tekisit? Ajattelisitko itseäsi, lapsen parasta vai jopa miehen ja hänen vaimonsa kannalta helpointa ratkaisua?
Kommentit (34)
Kaikki maailman ongelmathan voitais torjua, jos ihmiset käyttäytyis joka tilanteessa aina järkevästi eikä koskaan tekis virheitä. Mutta ku niitä virheitä nyt vaan tehään ja välillä ihmisten elämä menee päin seinää vaikka täysin omasta syystäkin. Eiks sillon oo kuitenkin parempi koittaa korjata asiat parhaiten kuin pystyy ja koittaa hakea monipuolisesti näkökulmiä erivaihtoehdoille? Ja yrittää tehä parhaansa ettei just traumatioisi ketään enää enempää? Ap kuitenkin ees yrittää miettiä juttua myös sen muksun elämän kannalta. Ei varmaan tota tilannetta ratkase mihinkään tollaset "oisit voinut sitä ja tätä". EHkä se abortti ois oikee ratkasu, mut ukkomiehen lähentelyn välttely ei varmaan tossa vaiheessa enää kauheesti auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse pitäisin lapsen, aborttia en tekisi. Voit myös pitää lapsen ja poistua miehen elämästä vaikka lapsella tulisikin olla oikeus isään, suurempi oikeus hänellä on elämään! Tämä voi myös olla ainoa lapsesi jonka tulet koskaan saamaan, eikä siksi että et kelpaisi kenellekkään sen jälkeen kun sinulla on lapsi vaan sen takia että et ehkä koskaan tule löytämään ketään isäksi lapsellesi tai et ehkä voi tulla enään raskaaksi, ei ole tavatonta että alle 40 vuotiaalla alkaa menopaussi ym. Syitä jotka estävät raskautumisen. Monet miehet iässäsi ovat myös perheellisiä tai heillä on jo lapsia eivätkä he halua enempää niitä kuin edellisessä liitossa tai suhteessa olevat. Sen varmaan tajuat itsekkin että on todella typerää aloittaa suhde varatun kanssa joten siitä en jaksa enempää alkaa moralisoida vaikka mieleni tekisi.
En rankaisisi syntymätöntä vauvaa siitä, mitä joku toinen on tehnyt.
No älä nyt hyvä nainen ainakaan aborttia tee, saat vielä hirveän henkisen taakan itsellesi. Mistä edes tiedät, kestääkö pääsi sellaista?
Mitäs jos pitäisitte oikein perhepalaverin petturi mies, petetty vaimo ja toinen nainen. Kyllä aikuiset ihmiset pystyvät asioita sopimaan keskustelemalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sulla omaatuntoa ? Ihan oikein sinulle paskapää perheenrikkoja !!
Mietin että rakastaako mies oikeasti kuitenkin vaimoaan? Jos olisi sinuun rakastunut niin varmaan ei entisen luokse hipsisi?? Pitäisin lapsen...yksin! Ja unohtaisin tuollaisen ukon! Menopaussi tosiaan saattaa tulla jo alle 40v. Mieti sitä vaihtoehtoa että jos nyt teet abortin, mutta et enää myöhemmin tulekaan raskaaksi. Miltä se tuntuu? Oletko valmis hyväksymään sen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 17:07"]
Tilanne on kuin huonosta elokuvasta. Naimisissa oleva, väljähtyneeseen avioliittoonsa jo kauan sitten kyllästynyt mies rakastui minuun. Ilmeisesti etsi jännitystä elämäänsä. Minä aikaa myöten rakastuin häneen. Lopulta suunnitteilla oli yhteinen elämä ja lupasin tukea häntä erossa ja tehdä kaikkeni, jotta hänen olisi mahdollisimman helppoa säilyttää välit lapsiinsa tulevan ex-vaimon kanssa.
Ainoa mitä toivoin, oli, että asiasta kerrottaisiin vaimolle mahdollisimman pian, sillä eihän kukaan ansaitse tulla petetyksi ja huijatuksi. Sain äskettäin kuulla olevani raskaana ja mies ymmärsi, että nyt viimeistään hänen täytyy ottaa asia puheeksi vaimonsa kanssa. Ja ottikin. Ja lopputuloksena oli, että vaimo antoi vuoden kestäneen suhteen anteeksi, antoi anteeksi sen, että mies rakastaa toista naista ja sen, että toinen nainen on raskaana ja aikeissa pitää lapsen.
Olen hämmentynyt ja järkyttynyt siitä, että minusta tulisi nyt yksinhuoltaja. Mies on ilmoittanut tukevansa minua ja olevansa isä lapselle ja edelleen rakastavansa minua. Tekevänsä kaiken mitä voi auttaakseen minua. Ainoa mihin hän ei pysty, on elämään yhdessä minun ja lapsen kanssa, koska aikoo pysyä vaimonsa ja vanhan perheensä kanssa.
Ymmärrän kyllä, että anteeksi voi ja pitääkin antaa. Mutta onko mitään mahdollisuutta, että mies oikeasti voisi olla minun tukenani? Minkälainen vaimo sallii sen, että mies ravaa lehtolapsensa äidin luona olemasa tukena ja turvana ja johon kaiken lisäksi on vielä rakastunutkin. Katkeroituuko vaimo joutuessaan kestämään moista taakkaa ja häpeää miehensä toilailuista. Katkeroidunko itse, kun rakastamani ihminen ei voikaan olla aidosti läsnä arjessa ja joudun selviytymään yksin?
Pitäisikö minun kuitenkin tehdä abortti ja poistua miehen ja hänen perheensä elämästä, sillä minua ahdistaa sitoa itseni heihin lapsen kautta, ja pelkään että kaikki osapuolet vain ennemmin tai myöhemmin katkeroituvat ja kärsivät tilanteesta. Puhumattakaan lapsesta. Olisiko lapsen elämä vain turhan vaikeaa, kun häntä ei hyväksyttäisi osaksi miehen puolen perhettä ja sukua?
Toisaalta ajattelen myös, että jos nyt, 36-vuotiaana pidän lapsen, menetän mahdollisuuden löytää itselleni uuden rakkauden ihmisen kanssa, joka aidosti haluaisi perustaa perheen minun kanssani, sillä olenhan jo melko iäkäs ja vauvavuosien ja taaperoiän jälkeen mahdollisuuteni perheen perustamiseen uuden ihmisen kanssa on jo todennäköisesti mennyt. Olisiko parempi niellä pettymykseni, hankkiutua eroon vauvasta, unohtaa koko sotku ja jatkaa sellaisen ihmisen etsintää, joka haluaa jakaa elämänsä kanssani ja perustaa perheen?
Mitä itse tekisit? Ajattelisitko itseäsi, lapsen parasta vai jopa miehen ja hänen vaimonsa kannalta helpointa ratkaisua?
[/quote]
Jos teet abortin pelkään että tulet katumaan sitä jälkikäteen.
Rakasta lastasi ja pidä se. Elämäsi tulee olemaan ihanaa sen kanssa. Mies sitten auttaa tai ei, irrelevanttia.
Tee tästä b-luokan elokuvasta a-luokan elokuva eli pidä lapsi ja aloita uusi elämä ilman pettäjämiestä. Lapsi on lahja tämänhetkisistä olosuhteista huolimatta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea tilanne, todellakin. Mutta ottaen huomioon ikäsi, pitäisin kyllä lapsen. Olet kuitenkin jo kypsä aikuinen ja ihan varmasti selviät lapsen kanssa. Ja niin kuin moni täällä kommentoi, voi olla ettei uutta tilaisuutta enää tulekaan. Pidä lapsi, nauti raskaudestasi ja toivottavasti lapsen isäkin elämäänne voi jollain tavalla kuulua.
Sinun iässäsi en tekisi aborttia. Ei lapsi estä sinua löytämästä elämäsi miestä? Ja elämäsi miehellä voi olla jo omiakin lapsia. Jos haluat äidiksi, en abortoisi lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oih, ihana perheidylli tulee olemaan teillä! Kade :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tahalleen tulit raskaaksi ja luulit että saisit miehen itsellesi. ettekö te koskaan opi!
Mä ajattelisin itseäni. Tekisin abortin, jos en haluaisi lasta. Et saavuta mitään miettimällä, millainen vaimo antaa anteeksi jne. Minusta hienoa, että nainen antoi anteeksi ja haluaa pitää oman perheensä koossa. En laskisi sen varaan, että mies tukee muuten kuin elareilla, koska siihen vaimolla ei ehkä olisi rahkeita.
Kuinka paljon haluat lasta? Jos et antaisi itsellesi lapsetta jäämistä anteeksi, ei kai tuossa ole kuin yksi vaihtoehto; pitää lapsi. Mutta jos kestäisit lapsettomuudenkin, niin tee abortti ja koita etsiä mies, jonka kanssa olette yhdessä valmiita saamaan lapsen.
Ja muista, että nainen on useimmiten hedelmällinen vielä noin 45 vuoden ikään asti. Ainakin itse tulin just vahingossa raskaaksi 42-vuotiaana... 50-vuotiaatkin on saaneet lapsia.
[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 18:50"]
Ja muista, että nainen on useimmiten hedelmällinen vielä noin 45 vuoden ikään asti. Ainakin itse tulin just vahingossa raskaaksi 42-vuotiaana... 50-vuotiaatkin on saaneet lapsia.
[/quote]
Useimmiten, mutta joillain voi alkaa jo aiemmin, jotkut eivät tule enään abortin jälkeen raskaaksi, jotkut joutuvat yrittämään vuosia toista lasta vaikka ensimmäinen tulisi nopeasti, on myös sairauksia esim. Munasarjojen poisto estää raskaaksi tulon, syöpähoidot voivat vaikeuttaa tilannetta, lapsen saanti myöhemmin ei ole itsestään selvää koskaan. Ja tässä oli vain näitä fysiologisia syitä, sitten on lisäksi vielä muut syyt esim. Ettei löydäkkään uutta miestä, uusi mies ei voi saada tai halua lapsia....
En olisi alun perinkään hankkiutunut tuollaiseen tilanteeseen.
Siis lapsen syytähän toi sekoilu ei tosiaan oo. Ja ap:n lisäksi eiks se äijä tossa oo ihan yhä lailla ollu sekoilemassa. Ap viestistä kuitenkin vois saada käsityksen, että mies on ollut aloitteen tekijänä ja vedättänyt kahteen suuntaan.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 22:18"]
Pieni reality check ihan näin alkuun. Tosielämässä av-palstan ulkopuolella me YH-äitien lapsiksi syntyneet jotka ei koskaan saada tuntea isäämme ollaan ihan oikeasti kaikki jollakin tapaa traumatisoituneita. Kaikki propsit äidille joka on antanut kaikkensa, mutta äidinrakkaus ei poista sitä faktaa että mä kaipaan yhä edelleen, 35-vuotiaana, isää jota en koskaan saanut. Toisekseen, miehen jo olemassa olevat lapset ovat syntymättömän lapsen sisarpuolia. Kyse ei ole siis vaan ap:n "oikeudesta" pitää lapsi vaan aika paljon koko kuvio liittyy aika sekavanoloiseen ihmissuhdesoppaan, mikään ei viittaa siihen että äijä tulis pitämään lehtolastaan yhtä tärkeänä kuin avioliiton myötä perheeseen syntyneitä lapsiaan. Kannattaa todella vakavasti miettiä haluatko tuoda tähän maailmaan jälleen yhden sellaisen ihmisen joka joutuu kokemaan hylätyksi tulemisen jo ennen syntymäänsä.
[/quote]
Mä oon traumatisoitunut isäni käytöksen vuoksi, vaikka en yh-äidin lapsi olekaan. Olisin mieluummin ollut vaikka adoptoitu, kuin joutunut kuuntelemaan jatkuvaa haukkumista ja vähättelyä koko lapsuuden ja nuoruuden.
Hylätyksi voi tulla siis ihan ydinperheessäkin, mutta tämän ap:n ongelmat ovat paljon isompia. Hänen äijänsä on vedättänyt vaimoa salasuhteella siitä huolimatta että on ollut naimisissa ja ap kirjoittaa, kuin ei olisi muka "voinut tilanteelle mitään", vaikka olisi voinut torjua ukkomiehen lähentelyt jo ensiyrityksestä.