Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä, kun ei enää jaksaisi yksinäisyyttä?
11.11.2021 |
Olen kärsinyt tästä jo noin viiden vuoden ajan eli avioerostani lähtien. Avioliitossa sentään päivittäisenä juttelu- (tai riitely)kaverina oli se mies, mutta hänen jälkeensä ei ole ollut ketään, eikä muutenkaan mieskontakteja.
Pari chat-kaveria on ulkomailta, mutta en heidän kanssaan voi aivan kaikesta puhua kuitenkaan. Työ- ja harrastustuttujenkaan kanssa en voi puhua yksityisasioista. Niitä paria chat-kaveriani kohtaan saatan joskus olla liian seurankipeä just siksi, kun ei ole ketään muuta.
En ymmärrä, mitä voisin tehdä tilanteelleni. Se seurankipeyteni ja avoimuuteni sekä jännittämiseni varmaankin karkoittaisi kaikki uudet kaverit, jos yrittäisin johonkin tutustua. Kaipaisin todella kaveria tai ystävää elämääni. Ideoita?
Kommentit (50)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama tilanne. Toivon että jostain harrastusryhmästä löytäisin jonkun kaverin tai netin kautta.
Uskoisin, että en vain itse ole ihmisenä kovinkaan kiinnostava tai jotenkin "houkutteleva". Tunnen alemmuudentunnetta muita naisia kohtaan. Olen myöskin ujo jännittäjä, vaikka yritän aina olla asiallinen ja kohtelias sekä pidän kuitenkin etäisyyttä. Pidemmän päälle yksinäisyys kasaa jotenkin sellaista painetta, kun ei ole oikeasti ketään, kenelle puhua asioista.
Aiemmin riitti yksikin ystävä/kaveri vuosien ajan koko aikuisuuteni ajan, mutta entinen ainoa ystäväni on sen verran suosittu ja supersosiaalinen, että hänellä on useita muita ystäviä, jotka ovat muodostuneet minua läheisemmiksi ja lisäksi hän asuu ulkomaillakin.
Lisäksi hän selvästi alkoi väheksyä minua ja koki, että olen liian tarvitseva häntä kohtaan (juuri siksi, kun minulla ei ollut ketään muuta, jonka kanssa puhua). Kun mulla oli vaikeampaa eron jälkimainingeissa ja muuten elämän vastoinkäymisissä, hän sitten lopulta hylkäsi.
Vierailija kirjoitti:
Onkohan facessa kaveriryhmiä? Luulisi.
On siellä, mutta niissä on jotenkin erikoinen ja liiankin suorasukainen tyyli kommunikoida sekä niin paljon muita ihmisiä, etten viitsi "rynniä" johonkin keskusteluun kommentoimaan mitään. Ei niissä ole myöskään samanhenkisen oloisia ihmisiä näkynyt. Monet tuntuvat olevan kiinnostuneita baareista ja bilettämisestä; itse en sellaisesta välitä.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Mulla auttoi kun otin koiran.
No itse asiassa mulla oli ihan nuorena tämä sama ongelma jossain vaiheessa ja koiran ottaminen auttoi. Koirasta vain aika jätti hiljattain (oli 15 vuotias menehtyessään).
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama ongelma täällä. Aikuisena ei niin vaan saa kaveria.
Itsekin kärsin yksinäisyydestä, mutta tunnen tosiaan olevani liian huono ihminen monestakin syystä, joten ei oikein viitsi tarjoutua kaveriksi kenellekään.
Tai oikeastaan yritin juuri ottaa vieraaseen ihmiseen yhteyttä koska käsitin (väärin) hänen kaipaavan juttuseuraa, ja siinä kävi kyllä niin huonosti että ei enää..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala käymään eri seurakuntien tilaisuuksissa ja pienryhmissä. Heillä on esim. Kotisoluja, rukoussoluja, Raamattupiirejä, eri ikäisille. Srk on esim saunailtoja. Pikuhiljaa tutustut.
Vierailija kirjoitti:
Itsekin kärsin yksinäisyydestä, mutta tunnen tosiaan olevani liian huono ihminen monestakin syystä, joten ei oikein viitsi tarjoutua kaveriksi kenellekään.
Tai oikeastaan yritin juuri ottaa vieraaseen ihmiseen yhteyttä koska käsitin (väärin) hänen kaipaavan juttuseuraa, ja siinä kävi kyllä niin huonosti että ei enää..
Mulla on samat tuntemukset. En viitsi tyrkyttää itseäni, kun en pidä itseäni oikein minään ja lähinnä jopa huonompana kuin suunnilleen kaikki maailman ihmiset.
Siis oon "paperilla" ihan ok, mutta käytännössä vain rahjustan elämässäni ja selviän päivästä toiseen. Mietin paljon menneitä, vastoinkäymisiä ja päkäilen ja spekuloin menneiden kuukausien tai päivien kohtaamisia ihmisten kanssa jne. Odotan monesti, että tulee ilta, että pääsen nukkumaan ja nukun noin klo 21-6 sitten, vaikka oikeasti unentarpeeni ei ole niin suuri.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ala käymään eri seurakuntien tilaisuuksissa ja pienryhmissä. Heillä on esim. Kotisoluja, rukoussoluja, Raamattupiirejä, eri ikäisille. Srk on esim saunailtoja. Pikuhiljaa tutustut.
Jännitän sellaisiakin ja tunnen huonommuutta mm. siksi, kun olen avioeronnut. Kristityissä piireissä en koskaan olisi ihan kunnon ihminen sen vuoksi.
T. Ap
kaverihaku.net ? En ole itse kokeillut vielä, mutta suunnitelmissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala käymään eri seurakuntien tilaisuuksissa ja pienryhmissä. Heillä on esim. Kotisoluja, rukoussoluja, Raamattupiirejä, eri ikäisille. Srk on esim saunailtoja. Pikuhiljaa tutustut.
Jännitän sellaisiakin ja tunnen huonommuutta mm. siksi, kun olen avioeronnut. Kristityissä piireissä en koskaan olisi ihan kunnon ihminen sen vuoksi.
T. Ap
Avioero ei ole huonommuutta, ei myöskään kristityissä piireissä. Keskustele tämä asia jonkun kanssa läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tinder? As?
Tinderiin en ole henkisesti valmis, sillä siinä pitäisi olla kaikki elämässä valmista parisuhdetta ajatellen, kroppa huipputrimmattu ja ura mallillaan sekä muutenkin energinen. Jätän sellaisen johonkin myöhempään elämäntilanteeseen, kun olen "valmiimpi". Vaan olisipa edes juttukavereita. Mitä tarkoitat tuolla As:illa?
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala käymään eri seurakuntien tilaisuuksissa ja pienryhmissä. Heillä on esim. Kotisoluja, rukoussoluja, Raamattupiirejä, eri ikäisille. Srk on esim saunailtoja. Pikuhiljaa tutustut.
Jännitän sellaisiakin ja tunnen huonommuutta mm. siksi, kun olen avioeronnut. Kristityissä piireissä en koskaan olisi ihan kunnon ihminen sen vuoksi.
T. Ap
Avioero ei ole huonommuutta, ei myöskään kristityissä piireissä. Keskustele tämä asia jonkun kanssa läpi.
Eipä sitä kehtaa paljon kertoa kenellekään, sillä vastapuolen järkyttyneen ilmeen osaan jo aavistaa ennalta. Siksi nolottaa kertoa mitään muutenkaan elämästään. On helpompaa pitää etäisyyttä. Jostain syystä itseni tyylisiin naisiin en ole "törmännyt" juuri missään.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin kärsin yksinäisyydestä, mutta tunnen tosiaan olevani liian huono ihminen monestakin syystä, joten ei oikein viitsi tarjoutua kaveriksi kenellekään.
Tai oikeastaan yritin juuri ottaa vieraaseen ihmiseen yhteyttä koska käsitin (väärin) hänen kaipaavan juttuseuraa, ja siinä kävi kyllä niin huonosti että ei enää..Mulla on samat tuntemukset. En viitsi tyrkyttää itseäni, kun en pidä itseäni oikein minään ja lähinnä jopa huonompana kuin suunnilleen kaikki maailman ihmiset.
Siis oon "paperilla" ihan ok, mutta käytännössä vain rahjustan elämässäni ja selviän päivästä toiseen. Mietin paljon menneitä, vastoinkäymisiä ja päkäilen ja spekuloin menneiden kuukausien tai päivien kohtaamisia ihmisten kanssa jne. Odotan monesti, että tulee ilta, että pääsen nukkumaan ja nukun noin klo 21-6 sitten, vaikka oikeasti unentarpeeni ei ole niin suuri.
T. Ap
No minulla on ne "paperitkin" sen verran huonot ettei ilkeäisi kertoa oikein mitään. Kyllä se ajatuksia herättää kun naapurikin rupeaa juoksemaan postilaatikolta karkuun, ettei vaan tarvitsisi tervehtiä. Ja vielä sellainen jonka kanssa joskus oltiin ystävystymässä ja kahviteltiinkin.
Lue kirja "Olet hyvä tyyppi", siinä on hyviä vinkkejä.
Koirapuistot ja lenkit ovat kyllä aika spontaaneja juttelupaikkoja,joten sinällään ihan hyvä idea. Mutta toki koira sitoo.
Onkohan facessa kaveriryhmiä? Luulisi.