Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten tukea "oikein" ystävää, jolla alkaa sytostaattihoidot?
27.01.2015 |
Kaipaisin vähän neuvoja, mielellään ihmisiltä joilla kokemusta vastaavanlaisesta.
Eli ystävältäni löytyi syöpäkasvain, joka poistettiin. Nyt on alkamassa sytostaattihoidot niin että aina kaksi viikkoa on joka päivä hoito (ottaa lääkkeet kotona ja lisäksi käy sairaalassa tiputuksessa, joka kestää joitain tunteja) ja sitten on viikon tauko ja sama kaksi viikkoa hoitoa + viikon tauko sen jälkeen. Tätä tulee jatkumaan mikäli kaikki sujuu hyvin seuraavat puoli vuotta.
Mietin miten voisin parhaiten olla ystävälle avuksi tässä vaiheessa. Sairaalaan en pääse häntä kuskaamaan kuin hyvin satunnaisesti, koska käyn toisella paikkakunnalla töissä, mutta muuten haluaisin hänen elämäänsä jotenkin helpottaa.
Olemme toki asiasta keskustelleet ja olen pyytänyt häntä sanomaan mikä olisi sellainen asia, jonka toivoisi mun tekevän, kun itse en ehkä sitä ymmärrä. Hän ei tietenkään vielä tiedä miten tulee reagoimaan hoitoihin, miten huonovointinen jne on, että siksikään ei vielä osaa sanoa. Kuulisin mielelläni kokemuksia, mikä teillä on ollut sellainen asia, minkä joku muu puolestanne hoiti tai ei hoitanut ja olisitte toivoneet että joku olisi näin tehnyt?
Olen toki hänen tukena kuten olen ollut tähänkin asti sairaudessa, kaipaan nyt konkreettisia asioita.
Kiitos!
Kommentit (11)
Nykyään on tosi hyvät pahoinvoinninestot, joten ei välttämättä oksenna, mutta on heikko, etova ja huono ruokahalu. Kaupassakäynti, ruoanlaitto (potilaalle sopivaa ruokaa) ja seurana syöminen voi auttaa pahanolon ruokahaluttomuuteen. Jos häntä huippasee, lähde turvaksi mukaan ulkolenkille. Ole läsnä, jotta saa ajatukset muualle. Jutelkaa ihan normaalisti, paitsi jos ystävä haluaa erityisesti purkaa tuntoaan sairaudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse autoin syöpään sairastunutta ja hoidoista pahoinvoivaa ystävääni auttamalla arjen askareissa aina kun ehdin. Laitoin hänelle lempiruokiaan, koska ei pystynyt kaikenlaista syömään. Sytostaattihoito voi muuttaa makuaistia niin, että normaalisti maistuvat ruoat maistuvat pahalta.
Hodin hänen lapsiaan, kuljetin ystävääni hoidoissa ja olin siellä hänen seuranaan. Juttelimme sairaudesta, jos hän halusi puhua siitä. Ihan siinä normaalissa arjessa auttaminen on varmaankin paras keino ja kuunteleminen.
Mä kaipasin yksineläjänä ihan konkreettista apua. Mun sytostaattijaksotus tosin oli erilainen, sain aina kolmen viikon välein satsin. Joka hoidon jälkeen olin reilun viikon niin huonossa kunnossa, etten päässyt kunnolla ylös sängystä (kun yritin nousta, saatoin pyörtyä). Silloin yksi ystäväni kävi mulle kaupassa, toi sen jugurtin tai keiton yöpöydälleni ja talutti mut suihkuun (jossa istuin muovituolilla ja hän suihkutti vettä päälleni).
Kaikki eivät mene noin huonoon jamaan, mutta luulen että se konkreettinen apu on arvokasta muillekin.
Itse syövän sairastaneena ja sytostaattihoidon läpikäyneenä voin yhtyä edellisiin kirjoittajiin. Älä tuppaudu liikaa, mutta tee ystävällesi selväksi että olet käytettävissä silloin kun hän haluaa tai tarvitsee apua. Ei sekään ole kivaa jos joku rimputtelee joka päivä että nyt mä tuun kokkaamaan tai muuten vain pitämään seuraa. Voi olla ettei hän haluakaan nähdä ketään tai jaksaa ihan hyvin itse hoitaa asiansa.
Mulla oli itselläni vaikeat pahoinvoinnit, ja tiputusten jälkeen syöminen oli ongelma. Olin myös herkkä pyörtymään, joten kaupassa tai asioilla kävin mielelläni jonkun kanssa, jos oli pakko mennä. Samoin ruuanlaitto oli vaikeaa, kun usein jo ruokaa valmistaessa tuli paha olo siitä hajusta, niin sitten ei voinutkaan syödä mitään. Ja kun tuoreita salaatteja ja muuta raakaa piti varoa bakteerejen vuoksi, niin se ruuan lämmitys oli välttämätöntä. Siinä olisi kiva jos joku olisi apuna, tekisi vaikka kotonaan valmiiksi annoksia rasioihin, ja niitä olisi sitten helppo lämmittää mikrossa silloin kun tuntuu että voi syödä.
Varo ettet vie flunssaa tai muuta tautia ystävällesi! Käsien pesu ja desinfiointi. Ei yskimistä eikä aivastelua hänen luonaan. Käy kaupassa ja tarjoa syötävää sängyn viereen tarvittaessa. Pese pyykkiä. Petaa sänky uusiksi. Vie roskat. Juttele tai lue kirjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikutat ihanalta ystävältä :)
Itsekin kuvittelisin, että voimat vähissä suurin apu olisi juurikin konkreettinen apu siivouksen, ruuanlaiton, kauppakäyntien yms muodossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin on omakohtaista kokemusta, ja munkin mielestäni nämä vastaukset on tosi hyviä. Anna tilaa ja ole käytettävissä, älä tuppaudu. Jos voit ja haluat auttaa siinä arjen pyörityksessä, kerro se, mutta mene ystäväsi ehdoilla. Ja sano, että et tiedä etkä osaa ja tarvitset suoria ehdotuksia ja avunpyyntöjä.
Mun hoidot oli helpot, en voinut kovin pahoin, mutta ne hoidot on hyvin yksilöllisiä. Mä söin sytostaatteja kolme viikkoa, pidin viikon taukoa ja kuuden viikon välein oli kertakäynti suonensisäisessä tiputuksessa sairaalassa. Joinain päivinä olin aika puhki ja makoilin sohvalla, ja silloin eniten pänni hyvää tarkoittavat lähimmäiset, jotka soitteli koko ajan ja kyseli, miten voin ja halusi tiedotustilaisuutta. Anna pallo ystävällesi ja tee tiettäväksi, että se on hänellä - ja ettei se tarkoita, ettetkö välittäisi tai haluaisi olla mukana, vaan että haluat antaa hänelle tilaa.
Sekin oli ihanaa, kun ihmiset halusivat jakaa mun kanssa omia asioitaan ja ottaa välillä tilaa niillekin keskustelussa. Etenkin aluksi kaikki oli niin suupielet alaspäin ja vakavia eikä mitään muita puheenaiheita tuntunut olevankaan. Ja yksi ihana ystävä pohdiskeli tuoretta parisuhdettaan ja työpaikan vaihtoa niin kuin ennenkin <3
Alue: Aihe vapaa
No vois kuvitella että ihminen, jonka voimat on vähissä ja joka oksentaa sytostaateista kaipaisi, että hänen annettaisiin levätä rauhassa, ja joku siivoaisi vähän, pyykkäisi ja täyttäisi tiskikoneen tms, lämmittäisi keittoa ruoaksi ja leikittäisi lapsia.