Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies 29v miettii; johtaako yksinäisyys 'itserakkauteen'?
26.01.2015 |
Otsikoin tuon nyt tahallaan vähän epäselvästi, mutta kuitenkin. Jos ei ole kumppania eikä oikein kavereitakaan, joiden kanssa jakaa omia onnistumisia ja saavutuksia, niin kehittyykö silloin korostunut tarve taputella itse omaa selkäänsä ja korostuvatko tällaiset asiat mielessä? Minusta ainakin tuntuu siltä, että joutuu jollakin tavalla prosessoimaan noita asioita enemmän ja vakuuttelemaan enemmän itselleen oman jaksamisensa hienoutta, kun kukaan muu ei ole sitä kunnolla huomaamassa tai arvostamassa. Jos ei saa huomiota muilta, niin pitää antaa itselleen senkin edestä huomiota vai mitä?
Kommentit (9)
Ei yksinäisyys johda pidemmän päälle mihinkään hyvään... juuri päinvastoin siinä käy, itsetunto lopulta vaan kärsii :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 23:18"]Ei yksinäisyys johda pidemmän päälle mihinkään hyvään... juuri päinvastoin siinä käy, itsetunto lopulta vaan kärsii :(
[/quote]
näin minäkin ajattelisin yksinäisyydessä käyvän. siis ajatusmaailma menee siihen, että minussa ei ole mitään hyvää ja siksi olen yksinäinen.
Olet oikeilla jäljillä mies29. Yksinäinen ihminen kieltää muiden ihmisten arvon (voi johtaa esim vastakkaisen sukupuolen halveksumiseen) ja pyrkii vakuuttelemaan itselleen olevansa näitä muita parempi, ja ettei siksi tarvitsekaan näitä muita. Tällöin voi ajautua katkeruuden kehittämään, osin siis monesti harhaiseen, ylemmyydentuntoon.
jotkut haluaa olla yksin, kuten minä. ei siinä ala inhota itseään. ihmiset väsyttää.
Jos totta puhutaan, taidan olla yksinäinen ja kaveriton juuri siitä syystä, että olen aina ollut pohjimmiltani aika omahyväinen ja itseriittoinen ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todellista itserakkautta on se että menee sellaisten ihmisten seuraan, jotka vastaavat omiin tarpeisiin, mitä meillä sosiaalisina eläiminä on. Toki jos on saanut tarpeeksi rakkautta lapsuuden ajoilta niin pystyy olemaan ilman pidempään, mutta silloinkaan ihminen ei käänny sisäänpäin ja lakkaa elämästä.
Alue: Aihe vapaa
Ei minulla ainakaan johda...:) Itselläni yksinäisyys on aihettanut lähinnä itseinhoa ja itsetunnon laskua. Siinä mielessä olen ehkä itselleni armollisempi, etten enää edes elättele sen kummepia toiveita. Omalta osaltani en siis voi yhtyä mielipiteeseesi, mies29. (vaikka ikämme puolesta muuten voisimmekin yhtyä...).