Temperamenttinen puoliso

Ollaan kaikin puolin muuten yhteensopivia hänen kanssaan, mutta tuo miten suuttuu nollasta sataan moneksi tunniksi jostain ihan idioottimaisesta asiasta... -ap

Vahingossa löit/tönäisit? Pyysitkö vahinkoa anteeksi? Ymmärsikö, että oli vahinko?

Mun mies myös tulistuu tosi kovasti, eikä tarvi olla syynä kuin mun "hapan naama" jostakin pettymyksestä, jonka hän itse on aiheuttanut. Tulee äkkiä ja paljon törkeää tekstiä! Ja anteeksi ei itse pyydä, ellen kehota pyytämään, ja se ei ole kyllä mikään aito anteeksipyyntö, jos pitää sanoa, että sulla lienee jotain asiaa minulle...

"Se, mikä suusta tulee ulos, se saastuttaa ihmisen." Eli omat pahat puheet. Ja jos niitä ei pyydä anteeksi, niin johan kertyy saastaa sisuksiin, eikä ole mikään ihme, että alkaa olemaan muitakin oireita.

Tässä sitä on vaan menty yhdessä eteenpäin vuosikymmenet. Olen oppinut olemaan hiljaa, jos mies raivoaa, ja minusta se on jopa parempi osa kuin sen raivoajan, vaikka hirveää onkin kuunnella sitä törkyä. Odotan, että mies lopulta tajuaa, että se suurin ongelma onkin hänessä oleva itsehillinnän puute! Kun varoo omaa käytöstään ja omia sanojaan, ettei ala haukkua ja nimitellä, kirota ja melskata, niin on jo aika hyvin omalta kohdalta.

Mutta kyllä hullulle huutajalle pitää sanoa, että on hullu huutaja.

2: luonnollisesti pyysin anteeksi, mutta eipä tuo tuntunut sitä rekisteröivän kun meuhkasi vaan miten kömpelö olen. En koskaan lähde mukaan mihinkään nimittelyyn tai huutamiseen, ei ole minun luontoista. Eikä mies tunnu tajuavan menevänsä kohtuuttomuuksiin suuttumuksensa kanssa. En oikein enää tiedä miten toimia, kun rauhallinen järkipuhe ei tunnu auttavan, vaan mies aina päästää höyryt ulos.

Pahoinpitelit miehesi ja nyt itket miehesi loukkaantumista?

6: pyörittiin yhtäaikaa ahtaassa keittiössä ja osuin vahingossa häneen. -ap