Oliko teillä lapsena sääntö "lautanen on syötävä tyhjäksi" Ja onko teidän lapsillenne tänä päivänä?

Oksettava se periaate, että pakotetaan syömään kääntämällä vastuu lapselle. YÖK!!!

Vierailija kirjoitti:

Se sääntö, että syö minkä lautaselle otti, on mielestäni lapselle psyykkisesti paljon haitallisempi kuin vaatimus syödä lautanen tyhjäksi. Todella kiero mentaliteetti.

Ainakin meillä lapsi ei olisi syönyt kertaakaan tuolla mentaliteetilla. Olisi herännyt vaikka yöllä tarvittaessa syömään sen verran, että hengissä pysyy. Tai kun silmä illalla välttää.

Nykyään ylipaino on suurempi ongelma kuin aliravitsemus

Meillä otettiin ensin vähän, ja jos maistui, eikä maha ollut täynnä, otettiin lisää. Seisovasta pöydästä syöjät voisivat noudattaa tätä tapaa ihan aikuisenakin.

Mikäköhän olisi oikea lähestymistapa tähän?

Ollaan kokeiltu, että saavat itse valita miten paljon syövät, piti lopettaa kun pienempi söi vain ruisleivän aamulla viikon ajan, ei jaksanut enää mennä kouluun, eikä olla kavereiden kanssa. Isompi pyörtyi koulussa syömättömyyttä. Palasimme pakottamiseen ja kyttäämiseen. Ruoka meillä on hyvää, myös lasten mielestä, mutta lapsia kyllästyttää istua syömässä, heillä molemmilla on keskittymishäiriö.

Meillä oli eikä se yleensä ollut ongelma, koska söin melkein kaikkea. Yhden kerran kotona muistan kyllä, olin jo vähän isompi tyttö silloin, kymmenisen vuotta, niin siinä oli joku ihan outo mauste tai joku kummallinen maku, joka vaan oli niin pahaa, että en pystynyt syömään, vaikka yritin. Sitä varmaan tunnin verran lautasella pyörittelin ja tilanne päättyi sitten siihen, etää ruoka heitettiin roskiin ja minulle annettiin  remmiä. Ei ehkä mikään paras keino opetella syömään uusia outoja makuja.

Pitää vaan sanoa: Syö tai myyn sinut kirppiksellä ja hyvin syö.

Meillä oli sellainen periaate, että syömättä jätetyt ruuat lähetetään Afrikkaan nälkäisille ihmisille. Kouluruokailussa myös oli sellaiset astiat ja säkit, johon kaikki kaatoivat syömättä jätetyt ruuat, kun tiesivät, että nälkäiset saavat kohta taas ruokaa.

Ei ollut eikä todellakaan ole omilla lapsillanikaan ollut. Pakkosyöttäminen ei tee vastenmielisestä ruuasta kenellekään mieluista, päinvastoin. Ja väkisin lautasen tyhjentäminen ja yli tarpeen syöminen on idioottimaista ja varma keino lisätä ylipainoriskiä.

Sen sijaan olen aina kehotanut ottamaan kohtuudella ja mieluummin santsaamaan, jos maistuukin hyvin. Kattilasta on helppo tähteet panna jääkaappiin ja hyödyntää myöhemmin, kenenkään lautaselta en puoliksisyötyä ja närpittyä säilyttele ihan jo hygienian takia.

Vierailija kirjoitti:

Mikäköhän olisi oikea lähestymistapa tähän?

Ollaan kokeiltu, että saavat itse valita miten paljon syövät, piti lopettaa kun pienempi söi vain ruisleivän aamulla viikon ajan, ei jaksanut enää mennä kouluun, eikä olla kavereiden kanssa. Isompi pyörtyi koulussa syömättömyyttä. Palasimme pakottamiseen ja kyttäämiseen. Ruoka meillä on hyvää, myös lasten mielestä, mutta lapsia kyllästyttää istua syömässä, heillä molemmilla on keskittymishäiriö.

joo, tollaisessa tilateessa, jossa lapsella on tuollaisia ongelmia muutenkin,ja tilanne menee noin pahaksi ( ilmeisesti eivät koulussakaan syö) niin seuraaminen on tietysti tärkeää. Ja varmaan heidän terapiatahoiltaan voitte kysyä asiaan myös hyviä vinkkejä oikein toimimiseen.

"PAKKO ottaa, ja PAKKO syödä minkä OTIT..!"

Huomaako joku kierouden?

Toinen pakottaa sinut johonkin, ja tarvittaessa vääntää sen muotoon "SINUN VALINTASI" - vaikka se oli PAKOLLINEN TEKO. Tapahtuu siis pakottamista kusettamalla... Nice.

Aina kun teet virheen, pakkosyötät itsesi, "bitch"!!! 😂 Ja aina pakko syödä annos, kun vain annoksen voi ottaa... 🤢

Lapsen halujen kanssa kieroilua pahimmillaan.

Ei ollut, ruokaa sai syödä just niin vähän tai paljon kuin halusi ja minä ainoana sisaruksista olin se, joka santsasi joka kerta. Olinkin sitten ylipainoinen lapsesta yli kolmekymppiseksi, kunnes menin lihavuusleikkaukseen. Omia lapsia ei ole.

Sitten ihmetelleen syömishäiriöitä, jotka vie jopa hengen.

Aikapommi.

Kyllä oli. Edelleen vanhempieni luona äitini lappaa ylimääräiset ruuat mun ja mieheni lautaselle ja ne on sitten pakko syödä. No ei syödä todellakaan jos ei ole nälkä, mutta painostus on kova. Olen aina ollut normaalipainoinen, mutta kärsinyt niin bulimiasta, ahmimishäiriöstä kuin ortoreksiastakin.

Omia lapsia en pakota syömään.

Oli mutta laiha olen yhä. Oppii ottamaan sen verran kun syö. Helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli eikä se yleensä ollut ongelma, koska söin melkein kaikkea. Yhden kerran kotona muistan kyllä, olin jo vähän isompi tyttö silloin, kymmenisen vuotta, niin siinä oli joku ihan outo mauste tai joku kummallinen maku, joka vaan oli niin pahaa, että en pystynyt syömään, vaikka yritin. Sitä varmaan tunnin verran lautasella pyörittelin ja tilanne päättyi sitten siihen, etää ruoka heitettiin roskiin ja minulle annettiin  remmiä. Ei ehkä mikään paras keino opetella syömään uusia outoja makuja.

Karua, miten jotkut vanhemmat odottaa lapsilta täydellisyyttä. Jos 99% kerroista syö hyvin, eikö lapsella muka olisi oikeutta sanoa, että tämä yksi ruoka on pahaa, maistoin, mutta en halua sitä syödä enempää?

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut, ruokaa sai syödä just niin vähän tai paljon kuin halusi ja minä ainoana sisaruksista olin se, joka santsasi joka kerta. Olinkin sitten ylipainoinen lapsesta yli kolmekymppiseksi, kunnes menin lihavuusleikkaukseen. Omia lapsia ei ole.

Pakottaminen aiheuttaakin yleensä laihuutta.

Lihavuutta muut ongelmat varhaisissa ruokailutilanteissa.

Ap:n kysymys on sikäli käänteinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli eikä se yleensä ollut ongelma, koska söin melkein kaikkea. Yhden kerran kotona muistan kyllä, olin jo vähän isompi tyttö silloin, kymmenisen vuotta, niin siinä oli joku ihan outo mauste tai joku kummallinen maku, joka vaan oli niin pahaa, että en pystynyt syömään, vaikka yritin. Sitä varmaan tunnin verran lautasella pyörittelin ja tilanne päättyi sitten siihen, etää ruoka heitettiin roskiin ja minulle annettiin  remmiä. Ei ehkä mikään paras keino opetella syömään uusia outoja makuja.

Karua, miten jotkut vanhemmat odottaa lapsilta täydellisyyttä. Jos 99% kerroista syö hyvin, eikö lapsella muka olisi oikeutta sanoa, että tämä yksi ruoka on pahaa, maistoin, mutta en halua sitä syödä enempää?

Loukkaa narsistin egoa. Joka on lapsen kunnioitusta paljon tärkeämpää. Säännöt, johdonmukaisuus, tiedäthän, ylittää inhimillisyyden tarpeen.

Ei ollut tuota sääntönä, mutta saatiin aina itse ottaa ruokaa niin kyllä lautanen vaan tuli syötyä tyhjäksi. Sama aina koulussa. Söin lautasen tyhjäksi ja ihmettelin miksi ihmiset ottaa itse ruokansa, mutta jättää silti osan syömättä. Sama pohdituttaa esim. buffet-ravintoloissa…

Meillä kotona laitan lapsille annokset, mutta ei ole pakko syödä tyhjäksi. Yleensä vaan kaikilla on ruoka-aikoina kova nälkä ja kaikki menee. Harvemmin jää biojätteisiin mitään, paitsi taaperolla välillä jotain sormiruokaillessa ja lattialle pudotessa.

Hoikkia ollaan kaikki. Lapset normipainoisia (yksi toki mittojen mukaan alipainoinen, vaikka syö hyvin) ja itse olen kilon verran normipainon alapuolella. Omassa suvussani myös hoikkia kaikki.

Sehän riippuu millä tuulella vanhemmat on . Yleensä tehtiin kotitöitä ensin ja sitten ruokaa sitten syötiin . Työpäivän jälkeen vanhemmat on väsyneitä . Vanhemmat käy työssä tietysti sillä rahalla ostettu ruoka on aika arvokasta samoin koulu ruoka verorahoilla maksettu . Pitää kyllä arvostaa . Lapsilisä on ihan lapsen ruokaan tarkoitettu ja alusvaatteisiin. Pyyhe shampoo saippua alusvaate ruoka hammasharjat . Sehän ei ole aikuisen rahaa.