Mikä tapahtuma elämässäsi on vaikuttanut eniten asenteisiisi
Itselläni valmistumisen jälkeinen työttömyys. Nyt jo työelämässä, mutta 4 vuotta sitten koettu työttömyys antoi kyllä uutta perspektiiviä omaan ajatteluun. Vaikka oma ajatusmaailmani kallistuukin hiukan oikealle, ymmärrän nyt paljon paremmin miten naurettavia ja alentavia sekä ivalliselta tuntuvia erinäiset työnhaku-velvoitteet ovat. Lisäksi niillä ei saavuteta mitään, paitsi lisätään kansallista pahoinvointia. Työpaikkoja on yksinkertaisesti liian vähän suhteessa työpaikkoihin. Kaikki ei ole myöskään asenteesta kiinni, vaan elämä yleisesti on nykyään kamalan kuormittavaa ja moni musertuu työmäärän alle. On ihan eri olla ollut 60-luvulla sairaanhoitajana suurten ikäluokkien ollessa parikymppisiä, kun työvoimaa on ollut merkittävistä, hoidettavia sotien jälkeen vähän ja valtion verotulot massiivisia. Nykyään hoidettavia on valtavasti ja työvoimaa suhteessa minimaalisesti. Sama epäsuhta arjen kaikilla eri osa-alueilla saa kenet tahansa murtumaan.
Kommentit (34)
Syntyminen omiin sukuihini. Ei ole typeriä illuusioita maailman tilasta.
Vierailija kirjoitti:
Syntyminen omiin sukuihini. Ei ole typeriä illuusioita maailman tilasta.
Mitä tarkoitat?
Väkivaltainen vanhempi. Pidän aina lyötyjen puolia.
Vierailija kirjoitti:
Väkivaltainen vanhempi. Pidän aina lyötyjen puolia.
Myös sairastuminen on vaikuttanut paljon siihen, miten suhtaudun työntekoon. Pyörätuolissa olemisen ainut haittapuoli ei ole, että ei voi kävellä, vaan kylkeen tulevat jatkuvat säryt, ehkä kognitiivisia ongelmia ja niiden vaikutus mielenterveyteen ja jaksamiseen. En jaksa enää ymmärtää ihmisten ajattelemattomuutta, kun olettavat että ainut haitta olisi juuri se ettei pysty kävelemään. "Kyllähän mekin pääsääntöisesti vaan istutaan päivät koneella.".
Kiusaaminen erilaisuudesta ja sairaudesta.
Osaan ottaa etäisyyttä päihteidenkäyttäjiin enkä anna heidän käyttää itseäni hyväksi. Opin tämän jo nuorena seuratessani sukulaisten holtitonta elämistä.
Vierailija kirjoitti:
Osaan ottaa etäisyyttä päihteidenkäyttäjiin enkä anna heidän käyttää itseäni hyväksi. Opin tämän jo nuorena seuratessani sukulaisten holtitonta elämistä.
Sanoisitko siis asenteidesi koventuneen? AP
Koulukiusaaminen. Ymmärrän, että osa ihmisistä on pahoja.
Läheisen ystävän tahaton lapsettomuus sai ajattelemaan, ettei ne lapset ole itsestäänselvyys, ja että voi todellakin loukata toista kysymällä "jokos niitä lapsia kohta tulee" tai muuta vastaavaa.
Epäonnistuminen minulle tärkeässä asiassa n:ttä kertaa. Viimeisimmän kerran jälkeen koin hermoromahduksen enkä sen jälkeen ole yrittänyt oikeastaan mitään mikä vaatii vähääkään enempää vaivaa. Pelottaa että yrittäminen johtaa vain epäonnistumiseen ja hukkaan aikaa voimia.
Pohjalla käyminen, hirveä sairastuminen ja näin edespäin. Tulin uskoon kaiken jälkeen. Jumalan siunausta kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaan ottaa etäisyyttä päihteidenkäyttäjiin enkä anna heidän käyttää itseäni hyväksi. Opin tämän jo nuorena seuratessani sukulaisten holtitonta elämistä.
Sanoisitko siis asenteidesi koventuneen? AP
En suhtautunut alkoholisteihin ja narkomaaneihin pikkulapsena vielä mitenkään, joten asenteet eivät ole koventuneet.
Vierailija kirjoitti:
Pohjalla käyminen, hirveä sairastuminen ja näin edespäin. Tulin uskoon kaiken jälkeen. Jumalan siunausta kaikille.
Otan osaa. Hirveä kohtalo.
Ei eniten, mutta merkittävästi kuitenkin.
Hoitoalan opiskelijana oppilaitos ei hyväksynyt sitä, jos sai palkkaa harjoittelusta, jos siis yksityinen työnantaja oli niin innoissaan, että olisi ollut valmis maksamaankin. Yksityisellä oli muuten vähän matalampi palkkataso kuin julkisella, kun ottaa huomioon työpäivän pituuden, tauot, loman määräytymisen yms. Ovelasti oli sopimuksiin nämä piilotettu!
Kesätöistä julkisessa terveydenhuollossa ei maksettu täyttä palkkaa, vaikka olisi harjoitellut samat työtehtävät ennen kesää palkattomasti osana opintoja.
Julkisella kesätyöstä ei saanut kunnon työtodistusta, vaan sellaisen, jossa luki "Ei oikeuta kokemuslisiin". Tällöin huomasin, että kyykyttäminen alkaa jo opiskelijoista ja alalla työskentelyllä ei ole tulevaisuutta! Tuttua insinööriksi opiskelevaa ei koskaan kielletty ottamasta rahaa vastaan!
Aake ja Aaken laituri. Myötätuntoisena ihmisenä ottaa koville tämä.
Virkamiehenä toimiessani aloin suhtautua skeptisesti siihen, miten julkinen sektori käyttää rahaa. Koulussa oli aikanaan opetettu, että valtio olisi niin kamalan hyvä.
Eiköhän se ole tämä korona-aika joka avasi silmät ihmisten pahuudelle.
Ei se rokotus ole kuin rikkaiden lääketehtaiden rahastuskeino. Tuskin edes toimii.
Samoin, valmistumisen jälkeinen työttömyys, joka johtui siitä, että alalle ei päässyt alle 5v kokemuksella, kuin tuurilla. Josta seurasi se, että otin muiden alojen pätkähommia, en kuitenkaan onnistunut vuokraamaan asuntoa, jonka johdosta lopetin nekin pätkätyöt, aloin juomaan ja nauttia elämästä, kun ei näköjään huolita osaksi yhteiskuntaa. Sitten pari vuotta ryhdistäydyin ja menin kimppakämppään, jolloin ammattitaidot olivat jo unohtuneet, ikäväksi, sillä alalla oli nyt työvoimapulaa, mutta vuosia sitten käyty koulutus ei enää ollut kovin pätevä, joten olen sitten ollut työttömänä tässä jo pari vuotta, eikä tee paskan vertaa kiinnostaa tehdä mitään töitä tämän yhteiskunnan eteen, joka ei edes vuokraa asuntoa minulle.
Piti kirjoittaa, että työnhakijoita on yksinkertaisesti liikaa suhteessa avoimiin työpaikkoihin. Kaikille halukkaille ei riitä töitä. AP