Kursaileminen siis on olemassa?

Kursaillaan nyt ensin vähän aikaa, että sitten voimme käydä kursailematta kahvipöydän ääreen! Näin taisi Kettunen kirjoittaa joskus viime vuosituhannella.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen törmännyt tähän hämeessä ja pirkanmaalla. Ihan perseestä. Sitten vielä mummot ja papat taistelee siitä kuka joutuu menemään ensimmäisenä ja täten olemaan se röyhkeä ja ahne.

Ja sitten kun mennään sinne kahvipöytään vihdoin, niin seuraavaksi taistellaan siitä, kuka saa ottaa ensimmäisen palan kakkua. Vanhin? Nuorin? Synttärisankari? Se, kenellä on seuraavaksi synttärit? Se, joka tuli pisimmän matkan päästä?

Yhdet sukulaiset on rasittavia. En kursaile, koska tiedän heidän olleen aiemmin tyytyväisiä kun tarjoilut on kelvanneet vieraalle. Mutta sitten kun en kursaile, he haukkuvat selän takana "ahneuttani". Teen mitä tahansa, aina tulee haukutuksi.

Joo no otin naudanpaistia vielä kolmannen siivun, koska itselläni ei ole varaa naudan paahtopaistiin ja tajusin tähteiden menevän sukulaisten koiralle.

Vierailija kirjoitti:

Anopin synttäreillä törmäsin tähän, hän kutsui pöytään monta kertaa eikä kukaan hievahtanutkaan. Mielestäni epäkohteliasta. Tämä Satakunnassa.

Itse olen Varsinais-Suomesta enkä ole täällä törmännyt, tosin meidän suku arvostaa hyvää ruokaa ja silloin kun pöytä on katettu niin sinne mennään hyvällä halulla, syödään pitkään ja hartaasti.

Olen Turusta ja ainakin meillä nuoret ymmärtävät, että ensimmäisinä ei pöytään mennä. Kutsutaan sitä sitten vaikka kursailuksi, me kutsumme sitä kohteliaaksi käytökseksi eli ymmärretään marssijärjestys.

Kursailen, jos on isompi porukka vähän tuntemattomampia ihmisiä.

Odotan, että joku vanhempi aloittaa. En myöskään syö niin paljon kun haluaisin ja santsaan vain jos kehotetaan. Mielestäni ihan huomaavaisuutta. Tosin erittäin rasittavaa, jos se vanhin henkilö ei haluakaan mennä vaan alkaa itse kursailla "No enhän minä nyt, kyllä Marjatta voi mennä ensin" jne.

-91

Vierailija kirjoitti:

Rajansa se on kursailullakin. Muuttuu huonoksi tavaksi, jos se menee yli.

Juuri näin. Itse asun Etelä-Suomessa, mutta suku on karjalaista alkuperää. Meillä kursaillaan edelleen. On selvä, että ensimmäisenä ryntääminen osoittaa monien mielestä ahneutta ja epäkohteliaisuutta, mutta emäntää ei myöskään pidä laittaa kerjäämään vieraita pöytään. Meillä suvussa on tapana, että suvun vanhimmat ottavat aina ensin, eli heidän tehtävänsä on päättää kursailu. Erityisesti yksi vanha täti on sellainen, että hän osaa taitavasti lähteä liikkeelle ensimmäisenä hyvin kohteliain ja rennoin ottein. Muut seuraavat häntä sitten. Hänellä on hyvä sosiaalinen pelisilmä. 

Vierailija kirjoitti:

Yhdet sukulaiset on rasittavia. En kursaile, koska tiedän heidän olleen aiemmin tyytyväisiä kun tarjoilut on kelvanneet vieraalle. Mutta sitten kun en kursaile, he haukkuvat selän takana "ahneuttani". Teen mitä tahansa, aina tulee haukutuksi.

Joo no otin naudanpaistia vielä kolmannen siivun, koska itselläni ei ole varaa naudan paahtopaistiin ja tajusin tähteiden menevän sukulaisten koiralle.

Miten kukaan rinnastaa näkyvää ahneutta kursailuun?

No hyvä on, mietitään. Jos olen jossain, missä kutsutaan noutopöytään, niin menen kyllä heti jonoon, mutta päästän esim. vanhemmat ihmiset edelle.

Jos pyydettäisiin pöytään istumaan, antaisin varmaan vanhimpien lähteä ensimmäisenä liikkeelle. Jos eivät lähtisi, menisin heidän luokseen ja sanoisin, että eiköhän lähdetä pöytään.

Pohjoisessa Suomessa ainakin. Oulussa erityisesti asiaan törmännyt vanhemman väestön keskuudessa. 

Kursailutilannetta saa purettua sillä, että pari, kolme ihmistä lähtee hiljalleen asteittain kohti pöytää tai tarjoiluja. Ensin yksi on askelen edellä, sitten toinen ja kolmas lähestyvät jonoa. Vähän voi henkisesti keinahdella kävellessään.

Kyllä sitä on. Jos olen emäntänä, niin melkeinpä käsken jonkun aloittamaan, kuten syntymäpäivillä synttärisankarin tai jossain muissa juhlissa "arvokkaimman" vieraan, että jotain tapahtuisi.

Aikoinaan oli yhdellä kurssilla, missä tehtiin paljon yritysvierailuja. Aika monet kyselelivät minulta, että olenko kurssin johtaja, kun tulin yleensä ensimmäisenä, kun istuin bussin etuosassa, koska kärsin helposti matkapahoinvoinnista ja etuosassa istuminen auttaa, ettei tule huono olo. Bussista lähdettiin aina vaeltamaan sisäänkäyntiä kohti, kurssin johtaja aina viimeisenä kuin kanaemo laumaansa eteenpäin ajaen. Aina jouduttiin selittämään vastaanottajalle, että  ei, en ole kurssin johtaja, vaan hän  tulee tuolta. Yleensä nuo vierailut alkoivat kahvitarjoilulla ja useinmiten minä, yksi toinen nainen ja yksi mies olimme ensimmäisenä tarjoiluja ottamassa, kun ei jaksettu sitä ainaista kursailua, naureskeltiin, että meitä pidetään varmaan ahneina. Aloitettiin, että pysyttiin jossain aikataulussa, ensimmäisillä vierailuilla aikataulu venyi tuon kursailun takia ja isännätkin tuntuivat ihmettelevän, että ovatko turhaan tarjoilut tilannneet, kun kukaan ei meinannut kehotuksista huolimatta ottaa.