Kursaileminen siis on olemassa?
Olen aina luullut kursailemisen olevan suunnilleen saman kuin nirsoileminen. Nyt täällä olen ymmärtänyt, että se siis kuuluu jossain osassa Suomea käytökseen. Että emäntä pyytää 7 kertaa ennenkuin vieraat tulevat kahvipöytään! Tunnetteko tätä tapa? Tiedättekö missä sitä on? Ja olisiko poistuvien tapojen joukossa?
Kommentit (31)
Varmaan vanhan polven pöydissä vielä on käytäntönä.
En haluaisi myöntää, mutta ainakin vähän vieraammilla kyläillessä mä vähän syyllistyn tuohon käytökseen. Eli en ole ekana ryntäämässä tarjoilujen ääreen ja usein otan vähemmän kuin ehkä haluaisin. Jotenkin se on iskostettu jo lapsuudessa, että "rohmuaminen" on huono tapa. Tuskin todellakaan kursailen ihan niin paljoa kuin aiemmat sukupolvet, mutta jossain tuo tapa kyllä on edelleen olemassa. Itse olen Kymenlaaksosta kotoisin, ihan itärajan tuntumasta.
Vierailija kirjoitti:
En haluaisi myöntää, mutta ainakin vähän vieraammilla kyläillessä mä vähän syyllistyn tuohon käytökseen. Eli en ole ekana ryntäämässä tarjoilujen ääreen ja usein otan vähemmän kuin ehkä haluaisin. Jotenkin se on iskostettu jo lapsuudessa, että "rohmuaminen" on huono tapa. Tuskin todellakaan kursailen ihan niin paljoa kuin aiemmat sukupolvet, mutta jossain tuo tapa kyllä on edelleen olemassa. Itse olen Kymenlaaksosta kotoisin, ihan itärajan tuntumasta.
Sama homma minulla ja Kymenlaaksosta minäkin olen kotoisin.
Tämmöiset lauseet ovat hyvin tuttuja siellä suunnalla ihmisten suusta:
"Eihän ny minuu varten tarvi mitää"
"No jos itelles keität, ni mieki voin puol kuppii juua"
"Antaa kiireisempien ottaa ensin"
"Ei piä kaikkee rohmuta itelleen"
Kyllä kai tuo oli kasari-ysärillä ainakin hyvinkin tavallista. Nykyään tuntuu lähinnä typerältä ja epäkohteliaalta käytökseltä emäntää kohtaan odotuttaa (kahvit ja ruoka jäähtyvät jne.). Minusta on parasta kiittää kohteliaasti ja astella lähes saman tien (ei toki rynnäten :o)) kahvi- tai ruokapöydän ääreen.
Kyllä ihmiset edelleen kursailee, mutta ei sitä enää viedä niin pitkälle, kuin joskus ennen.
Anopin synttäreillä törmäsin tähän, hän kutsui pöytään monta kertaa eikä kukaan hievahtanutkaan. Mielestäni epäkohteliasta. Tämä Satakunnassa.
Itse olen Varsinais-Suomesta enkä ole täällä törmännyt, tosin meidän suku arvostaa hyvää ruokaa ja silloin kun pöytä on katettu niin sinne mennään hyvällä halulla, syödään pitkään ja hartaasti.
Vierailija kirjoitti:
En haluaisi myöntää, mutta ainakin vähän vieraammilla kyläillessä mä vähän syyllistyn tuohon käytökseen. Eli en ole ekana ryntäämässä tarjoilujen ääreen ja usein otan vähemmän kuin ehkä haluaisin. Jotenkin se on iskostettu jo lapsuudessa, että "rohmuaminen" on huono tapa. Tuskin todellakaan kursailen ihan niin paljoa kuin aiemmat sukupolvet, mutta jossain tuo tapa kyllä on edelleen olemassa. Itse olen Kymenlaaksosta kotoisin, ihan itärajan tuntumasta.
Eihän kursailu ole mitään, mihin syyllistytään. Vaan hyvää käytöstä osoittava tapa: Ei rynnätä ensimmäisenä tarjoomusten äärelle ahneena lappamaan kaikkia herkkuja, vaan annetaan kohteliaasti tilaa toisillekin.
Pitää heti huutaa "tulkaa nyt saatana kahville!!!!!" Eikä vasta kymmenennen kerran jälkeen .
Rajansa se on kursailullakin. Muuttuu huonoksi tavaksi, jos se menee yli.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan vanhan polven pöydissä vielä on käytäntönä.
Vanha polvi (iästä riippumatta) osaa vielä käytöstavat!
Ennen vanhaan ollut hyvä tapa mutta jos minä joudun vieraita monesti kutsumaan tarjoilujen äärelle niin tuleehan siitä vaikutelma ettei kelpaa ja ettei kokkaustani arvosteta.
Joutaa romukoppaan moinen.
Itse olen törmännyt tähän hämeessä ja pirkanmaalla. Ihan perseestä. Sitten vielä mummot ja papat taistelee siitä kuka joutuu menemään ensimmäisenä ja täten olemaan se röyhkeä ja ahne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan vanhan polven pöydissä vielä on käytäntönä.
Vanha polvi (iästä riippumatta) osaa vielä käytöstavat!
Höpö höpö, jotkut vanhat osaa, jotkut ei. Sama pätee niin keski-ikäisiin kuin nuoriinkin.
Vierailija kirjoitti:
Pitää heti huutaa "tulkaa nyt saatana kahville!!!!!" Eikä vasta kymmenennen kerran jälkeen .
Tai heti vaan suoraan jotenkin näin: "Jos joku haluaa kahvia kahvia, niin ottakoon nyt. Muuten korjaan pois."
Olisikin hauskaa, jos kahden pyytämiskerran jälkeen emäntä korjaisi pöydältä kaikki herkut pois ja sanoisi, että eipä ollut syöjiä. Niin siinä minusta pitäisi tehdä. On törkeää odotuttaa emäntää, kun hän pyytää pöytään.
Vierailija kirjoitti:
Olisikin hauskaa, jos kahden pyytämiskerran jälkeen emäntä korjaisi pöydältä kaikki herkut pois ja sanoisi, että eipä ollut syöjiä. Niin siinä minusta pitäisi tehdä. On törkeää odotuttaa emäntää, kun hän pyytää pöytään.
Tästä voisi tulla uusi trendi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En haluaisi myöntää, mutta ainakin vähän vieraammilla kyläillessä mä vähän syyllistyn tuohon käytökseen. Eli en ole ekana ryntäämässä tarjoilujen ääreen ja usein otan vähemmän kuin ehkä haluaisin. Jotenkin se on iskostettu jo lapsuudessa, että "rohmuaminen" on huono tapa. Tuskin todellakaan kursailen ihan niin paljoa kuin aiemmat sukupolvet, mutta jossain tuo tapa kyllä on edelleen olemassa. Itse olen Kymenlaaksosta kotoisin, ihan itärajan tuntumasta.
Sama homma minulla ja Kymenlaaksosta minäkin olen kotoisin.
Tämmöiset lauseet ovat hyvin tuttuja siellä suunnalla ihmisten suusta:
"Eihän ny minuu varten tarvi mitää"
"No jos itelles keität, ni mieki voin puol kuppii juua"
"Antaa kiireisempien ottaa ensin"
"Ei piä kaikkee rohmuta itelleen"
lauseet kuulostavat tutulta, murre ei :-) Eli kursailu on tuttua myös muuallakin Suomessa kuin Kymenlaaksossa.
Kyllä, tuo on ihan todellinen asia. Joku muu saa kertoa, missä päin Suomea ja onko vielä valloillaan.