Kauniilla naisilla usein huono itsetunto...

Itse kauniiksi kutsuttuna naisena tiedän kyllä, että ulkonäkö vaikuttaa (kuten edellä mainittu) tarkoitusperiin. Tiedän, että joskus olen deittaillut miehiä joista en "tosissani" ole ollut niin kiinnostunut. Ja koska en ole ollut täysillä rakastunut, olen oman stressini purkanut miehiin. Eli toisin sanoen nälvinyt tai muuten vain vittuillut asiasta kuin asiasta. He ovat sietäneet käytöstäni varsin hyvin, ja halunneet jatkaa suhdetta ilmeisesti osittain nimenomaan ulkonäön vuoksi. Yksi deittailemani mies oli lihava. Hän luuli, etten lähde siksi kesällä puistoon että häpeän hänen kokoaan mikä ei pidä paikkaansa. 

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 18:49"]Itse kauniiksi kutsuttuna naisena tiedän kyllä, että ulkonäkö vaikuttaa (kuten edellä mainittu) tarkoitusperiin. Tiedän, että joskus olen deittaillut miehiä joista en "tosissani" ole ollut niin kiinnostunut. Ja koska en ole ollut täysillä rakastunut, olen oman stressini purkanut miehiin. Eli toisin sanoen nälvinyt tai muuten vain vittuillut asiasta kuin asiasta. He ovat sietäneet käytöstäni varsin hyvin, ja halunneet jatkaa suhdetta ilmeisesti osittain nimenomaan ulkonäön vuoksi. Yksi deittailemani mies oli lihava. Hän luuli, etten lähde siksi kesällä puistoon että häpeän hänen kokoaan mikä ei pidä paikkaansa. 
[/quote]
En kyllä oikein ymmärrä tuollaista käytöstä. Siis deittailua jos huomaa että toinen on vain kiinnostunut ulkonäöstä ja sitten vielä "pomottaa" miestä. Miksi tuhlata aikaansa mieheen jota kiinnostaa vain kuori ja josta ei itsekään ole kiinnostunut? Entäs jos joudut onnettomuuteen tai sairastut? Eikö kannattaisi yrittää etsiä ihminen joka pysyy rinnalla vaikka mitä tapahtuisi?

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 18:59"]

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 18:49"]Itse kauniiksi kutsuttuna naisena tiedän kyllä, että ulkonäkö vaikuttaa (kuten edellä mainittu) tarkoitusperiin. Tiedän, että joskus olen deittaillut miehiä joista en "tosissani" ole ollut niin kiinnostunut. Ja koska en ole ollut täysillä rakastunut, olen oman stressini purkanut miehiin. Eli toisin sanoen nälvinyt tai muuten vain vittuillut asiasta kuin asiasta. He ovat sietäneet käytöstäni varsin hyvin, ja halunneet jatkaa suhdetta ilmeisesti osittain nimenomaan ulkonäön vuoksi. Yksi deittailemani mies oli lihava. Hän luuli, etten lähde siksi kesällä puistoon että häpeän hänen kokoaan mikä ei pidä paikkaansa.  [/quote] En kyllä oikein ymmärrä tuollaista käytöstä. Siis deittailua jos huomaa että toinen on vain kiinnostunut ulkonäöstä ja sitten vielä "pomottaa" miestä. Miksi tuhlata aikaansa mieheen jota kiinnostaa vain kuori ja josta ei itsekään ole kiinnostunut? Entäs jos joudut onnettomuuteen tai sairastut? Eikö kannattaisi yrittää etsiä ihminen joka pysyy rinnalla vaikka mitä tapahtuisi?

[/quote]

Olen erittäin onnellisessa parisuhteessa tällä hetkellä, ja uskomme että olemme hautaan saakka yhdessä. Tuohon aikaan kun olin pitkien parisuhteiden välissä, asuin ulkomailla eli kaveripiiri oli suppeampi. Deittailemani miehet olivat oikein mukavia, viihdyin heidän kanssaan mutta en ollut rakastunut. He olivat minuun, mutta osasyy varmasti ulkopuolisissa tekijöissä. Kukapa meistä ei olisi omaa stressiään lähipiiriinsä purkanut, ainakin tiedostamattomasti. Tuossa tilanteessa en välittänyt jatkuuko suhde vai ei, vaikka olikin hauskoja keskusteluja jne. Eli en filtteroinut käytöstä. 

Enpä usko.

Syitä? Enemmän miessuhteita ja täten myös enemmän laiminlyöntiä, pahoinpitelyä, mustasukkaisuutta. Elämän epäreiluuden kokeminen, kun naiset puukottavat selkään ja sulkevat ulkopuolelle. Olin työmatkalla ja hotellin henkilökunta kutsui minua "that lonely girl". Toisaalta firman juhlissa miehet iskevät sitten kännissä. Selvinpäin mua ei varmaan kestä kukaan :(

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 17:10"]

Pitäisihän tuon nyt olla sanomattakin selvää. Naiset ovat susia toisilleen. Kauniit naiset takuulla saavat muiden naisten paheksuntaa niskaansa roppakaupalla. Kateus sen teettää.

[/quote]

Toi on myytti, että naiset olisivat susia toisilleen. Naisissa on ilkeitä selkäänpuukottajia, kyllä, mutta ihan samalla tavalla niitä on miehissäkin ja miesvaltaisilla työpaikoilla on työpaikkakiusaamista aivan yhtä paljon (koettu on). Suurin osa naisista on lojaaleja ystävilleen, auttavat ystäviä ja sukulaisiaan, omaishoitavat sekä omat vanhempansa, että appivanhempansa (ilmiö, jota ei miesten keskuudessa esiinnyt), osallistuvat ilmaiseksi lasten harrastus- ja muuhun yhdistystoimintaan ja järjestävät vapaa-ajallaan hyväntekeväisyystempauksia (esim. SPR:n tai srk:n vapaaehtoisina).

Huoh. Näin rumana naisena ärsyttää nää alotukset, joissa kauniilla naisilla on niin vaikeaa, kun ovat kauniita. Vähän sama, kuin jos joku valittaisi itsellään olevan liikaa rahaa.

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 19:40"]Huoh. Näin rumana naisena ärsyttää nää alotukset, joissa kauniilla naisilla on niin vaikeaa, kun ovat kauniita. Vähän sama, kuin jos joku valittaisi itsellään olevan liikaa rahaa.
[/quote] Helppo sun on sanoa.

Johtuu komplekseista. Suomessa on vähän sellainen kulttuuri, ettei lapsen ulkonäköä saa kehua. Nuorissa kauniissa naisissa on paljon niitä, jotka tajuavat vasta 20 paremmalla puolen olevansa kauniita ja oppivat tuolloin korostamaan parhaita puoliaan.

Sitten on niitä, jotka saavat aina kuulla kauneudestaan. Tällaiset ihmiset kuulevat jatkuvasti positiivisia kommentteja pelkästään ulkonäöstään. Tuloksena on kompleksinen kaunotar, jolla on täysin rakentumaton itsetunto. Ihan sama, vaikka nainen voittaisi kaksi Nobel-palkintoa, muistetaan hänet ensisijaisesti pelkästään kauneudestaan.

Paras itsetunto on yleensä taviksilla, mutta täytyy sanoa, että rautaisin itsetunto on usein joillain todella rumilla ja lihavilla naisilla. Sellaiset ihmiset ovat jo pienestä pitäen joutuneet rakentamaan omanarvontuntonsa mulle kuin kauniille ulkomuodolle. Oikein ihmetyttää, että mistä jotkut naiset sen kaiken itsetuntonsa ammentavatkaan.

Kauniit naiset eivät tarvitse meikkikerrosta.

Sekoitat nyt kauniit ja "kauniit" eli ns. varaosakaunottaret, jotka ovat lähinnä tehneet ulkonäkönsä erilaisilla lisäkkeillä ja feikkauksella. 

Aloituksesi on täten tyhjää täynnä.

[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 02:22"]

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 19:40"]

Huoh. Näin rumana naisena ärsyttää nää alotukset, joissa kauniilla naisilla on niin vaikeaa, kun ovat kauniita. Vähän sama, kuin jos joku valittaisi itsellään olevan liikaa rahaa.

[/quote]

Samaa mietin minäkin. Rumana ihmisenä, jolla muutenkin asiat eivät ole ihan mallillaan, ottaa aina päähän kun kauniit (ja toisinaan myös hyvin menestyvät) ihmiset valittavat elämänsä kurjuutta. Ei ole sen helpompaa muillakaan, olisivat kauniit vain iloisia siitä mitä heillä sentään on.

Haluaisin saada joskus tietää miltä tuntuu olla haluttu, mutta epäilen etten tule sitä koskaan kokemaan. Yleisesti olen melko positiivinen ja nauravainen ihminen (vaikka juuri nyt kuulostankin vain katkeralta), mutta se ei tunnu vetävän ketään puoleensa kun naama on kuin petolinnun peräsin. Kiva on täällä aina lukea kuinka jokainen nainen saa seuraa koska tahansa ja tuntea itsensä täysin epäonnistuneeksi kun ei herätä kiinnostusta kenessäkään.

[/quote]

Koska minä olen niin syyllisyydentuntoinen, niin en ota nokkiini sinunkaan dissaamisestasi vaan yritän ystävällisesti vääntää rautalankaa. En olekaan aiemmin tajunnut, miten tehokkaasti kateus ruokkii kateutta. Sen takia se varmaan on kuolemansyntiluettelossakin - jos kateuden annetaan jyllätä rauhassa, se vain lisääntyy.

Sinä onneton olet mennyt uskomaan jonkun kohtukateellisen vihaisen teinipojan provosointia, ja kuvittelet sen perusteella, että suunnilleen kaikilla muilla naisilla tosiaan on asiat hienosti ja sinulla ei. Mutta kerro minulle, miten tilannettasi helpottaa ajatus, että kauniilla naisilla on kaikki hienosti. Ruokit itse kateuttasi minkä ikinä ehdit, ja suojelet sitä piittaamatta siitä, että samalla mitätöit keskustelukumppaneitasi.

Oletko koskaan vakavissasi miettinyt rikkaan valitusta, ettei voi koskaan tietää, rakastaako puoliso häntä vai omaisuutta? Kaunis kärsii samasta. Jotkut kauniit tai rikkaat varmaankin pitävät tätä pienempänä pahana kokonaishyötyyn nähden, mutta osalle asia on ihan todellinen ongelma. Sitä niin mielellään uskoisi, että edes oma armas on kanssani sisäisen kauneuden tähden, ja että joku ihan oikeasti rakastaa. 

Rikkailla sentään on toistensa seura, eikä omaisuudesta ole pakko edes muille kertoa. Kaunis voi toki yrittää kulkea lippalakki nenällä, mutta sitten kuuluu ulinaa siitä. Ja sivumennen sanoen, jos luet tätä palstaa ajatuksella, täällä ei mikään niin pomppaa silmille kuin naisten jatkuva epäusko omaan haluttavuuteen. Naisessa on todella monta paikkaa, joista halutessaan löytää jotain vikaa. Ja vaikka itse itseensä uskoisikin, se kateellinen miehenlumppu nurkissa tekee kaikkensa mitätöidäkseen naista, ettei tämä vain rohkaistuisi merta edemmäs isompaa ankeriasta pyytämään.

Kaunein tietämäni nainen oli myös epävarmimman oloinen. Hän oli niin jäässä, että minäkin luulin sitä ylpeydeksi. Mieti nyt, mitä se tekee ihmiselle, jos kaikki ympärillä menevät omituisiksi, aina, kaikkialla. Kuuluisuudenkin ympärillä mennään omituisiksi, mutta mielistelevästi, ja sitäkin on vaikea kestää ja tarvitaan hovinarria ja luottoystäviä, joiden statusta julkkisystävä kuitenkin nostaa, joten ystäviä riittää.

Kauniin saapuessa mennään vaikeiksi, ja uskollisetkin ystävät menettävät konkreettisesti paljon kun kaikkien huomio on siinä joulukuusessa, joten ystävät ovat kortilla. Ihmisen olisi oltava totaalisen itsekeskeinen, ettei menisi siitä puihin ja alkaisi ihmetellä, onko minulla vessapaperia kengässä vai jotain totaalisempaa vikaa. Kyllä se menee itsetuntoon.

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 19:28"]Syitä? Enemmän miessuhteita ja täten myös enemmän laiminlyöntiä, pahoinpitelyä, mustasukkaisuutta. Elämän epäreiluuden kokeminen, kun naiset puukottavat selkään ja sulkevat ulkopuolelle. Olin työmatkalla ja hotellin henkilökunta kutsui minua "that lonely girl". Toisaalta firman juhlissa miehet iskevät sitten kännissä. Selvinpäin mua ei varmaan kestä kukaan :(
[/quote]

Juurikin samanlaisia kokemuksia täälläkin. Ei minussa varmaan ole muuta kuin ulkonäkö.
Ihmiset kuvittelevat minun elävän täydellistä elämää.
Todellisuudessa minulla ei ole ketään.

Pahin yhdistelmä on kauneus ja älykkyys, sellaiset tahdotaan suorastaan tuhota. Olen tämän niin monesti kokenut... Ai jaa, ja miksi olen niin epävarma sitten itsestäni. No juuri näiden ilkeiden akkojen takia. Ei ketään oikeasti kiinnosta mitä ihmisen sisällä on. Jos sillä kauniilla ja älykkäällä on suuri ja rakastava sydän niin sellaista ei saa olla olemassa. Raivataan vaan pois tieltä! Eivät ihmiset tahdo kauniita ja älykkäitä keskuuteensa. Heitä ei siedetä.

Kaikenlaisilla naisilla (ja varmaa miehilläkin) on usein huono itsetunto. Osa yrittää paikata itsetuntoaan meikkaamalla ja laittamalla hiukset huolellisesti, ja näyttää muiden silmissä senkin takia kauniimmalta. Toiset eivät jaksa välittää ulkonäöstään koska eivät usko, että voisivat näyttää hyvältä vaikka mitä tekisivät.

[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 03:21"]

[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 02:22"]

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 19:40"]

Huoh. Näin rumana naisena ärsyttää nää alotukset, joissa kauniilla naisilla on niin vaikeaa, kun ovat kauniita. Vähän sama, kuin jos joku valittaisi itsellään olevan liikaa rahaa.

[/quote]

Samaa mietin minäkin. Rumana ihmisenä, jolla muutenkin asiat eivät ole ihan mallillaan, ottaa aina päähän kun kauniit (ja toisinaan myös hyvin menestyvät) ihmiset valittavat elämänsä kurjuutta. Ei ole sen helpompaa muillakaan, olisivat kauniit vain iloisia siitä mitä heillä sentään on.

Haluaisin saada joskus tietää miltä tuntuu olla haluttu, mutta epäilen etten tule sitä koskaan kokemaan. Yleisesti olen melko positiivinen ja nauravainen ihminen (vaikka juuri nyt kuulostankin vain katkeralta), mutta se ei tunnu vetävän ketään puoleensa kun naama on kuin petolinnun peräsin. Kiva on täällä aina lukea kuinka jokainen nainen saa seuraa koska tahansa ja tuntea itsensä täysin epäonnistuneeksi kun ei herätä kiinnostusta kenessäkään.

[/quote]

Koska minä olen niin syyllisyydentuntoinen, niin en ota nokkiini sinunkaan dissaamisestasi vaan yritän ystävällisesti vääntää rautalankaa. En olekaan aiemmin tajunnut, miten tehokkaasti kateus ruokkii kateutta. Sen takia se varmaan on kuolemansyntiluettelossakin - jos kateuden annetaan jyllätä rauhassa, se vain lisääntyy.

Sinä onneton olet mennyt uskomaan jonkun kohtukateellisen vihaisen teinipojan provosointia, ja kuvittelet sen perusteella, että suunnilleen kaikilla muilla naisilla tosiaan on asiat hienosti ja sinulla ei. Mutta kerro minulle, miten tilannettasi helpottaa ajatus, että kauniilla naisilla on kaikki hienosti. Ruokit itse kateuttasi minkä ikinä ehdit, ja suojelet sitä piittaamatta siitä, että samalla mitätöit keskustelukumppaneitasi.

Oletko koskaan vakavissasi miettinyt rikkaan valitusta, ettei voi koskaan tietää, rakastaako puoliso häntä vai omaisuutta? Kaunis kärsii samasta. Jotkut kauniit tai rikkaat varmaankin pitävät tätä pienempänä pahana kokonaishyötyyn nähden, mutta osalle asia on ihan todellinen ongelma. Sitä niin mielellään uskoisi, että edes oma armas on kanssani sisäisen kauneuden tähden, ja että joku ihan oikeasti rakastaa. 

Rikkailla sentään on toistensa seura, eikä omaisuudesta ole pakko edes muille kertoa. Kaunis voi toki yrittää kulkea lippalakki nenällä, mutta sitten kuuluu ulinaa siitä. Ja sivumennen sanoen, jos luet tätä palstaa ajatuksella, täällä ei mikään niin pomppaa silmille kuin naisten jatkuva epäusko omaan haluttavuuteen. Naisessa on todella monta paikkaa, joista halutessaan löytää jotain vikaa. Ja vaikka itse itseensä uskoisikin, se kateellinen miehenlumppu nurkissa tekee kaikkensa mitätöidäkseen naista, ettei tämä vain rohkaistuisi merta edemmäs isompaa ankeriasta pyytämään.

Kaunein tietämäni nainen oli myös epävarmimman oloinen. Hän oli niin jäässä, että minäkin luulin sitä ylpeydeksi. Mieti nyt, mitä se tekee ihmiselle, jos kaikki ympärillä menevät omituisiksi, aina, kaikkialla. Kuuluisuudenkin ympärillä mennään omituisiksi, mutta mielistelevästi, ja sitäkin on vaikea kestää ja tarvitaan hovinarria ja luottoystäviä, joiden statusta julkkisystävä kuitenkin nostaa, joten ystäviä riittää.

Kauniin saapuessa mennään vaikeiksi, ja uskollisetkin ystävät menettävät konkreettisesti paljon kun kaikkien huomio on siinä joulukuusessa, joten ystävät ovat kortilla. Ihmisen olisi oltava totaalisen itsekeskeinen, ettei menisi siitä puihin ja alkaisi ihmetellä, onko minulla vessapaperia kengässä vai jotain totaalisempaa vikaa. Kyllä se menee itsetuntoon.

[/quote]

Olet kyllä aivan oikeassa siinä että olen kateellinen. Yritän kovasti oppia siitä pois, mutta näinä yön pimeinä tunteina se vain tuntuu aina kasvavan ja pahamieli velloo. Tulee ehkä turhan kärkkäästi ja nimenomaan toisia mitätöiden tuotua oma kantansa esiin, kun on paha olla. Eihän se oikeuta kohtelemaan muita huonosti, mutta sellainen olen silloin kun kärsin kateudesta ja yksinäisyydestä, enkä osaa ymmärtää toisten ongelmia. Sitäkin puolta yritän itsessäni kehittää parempaan suuntaan.

Sanomani ”ei muillakaan ole sen helpompaa” pitää kyllä paikkansa ja se pätee myös kauniisiin ihmisiin kuten sinä sanoit. Ongelmat ovat erilaisia, mutta helppoa ei ole kenelläkään. Huono itsetunto on sekä kauniilla että rumilla. Sitä vain tulee usein kuviteltua että kauniilla ihmisillä olisi asiat helpommin sillä kauneudesta on hyötyä, mutta mainitsemasi asiat ovat kyllä ihan oikeita ongelmia. Kauniit ihmiset joutuvat miettimään rakastetaanko heitä oikeasti vai pidetäänkö vain ulkokuoresta. Itse taas tiedän täydellä varmuudella että minusta ei kukaan miespuolinen ainakaan välitä. Vaikka luonne saattaisi olla kohdallaan, niin kukaan ei halua tutustua siihen, koska ulkonäkö ei miellytä. Nettideittailukaan ei onnistu, sillä sielläkin miehet haluavat yleensä nähdä kuvan heti alkuun.

Itsetunnon ei pitäisi olla näin sidottu ulkonäköön, vaan pitäisi löytää itsestään positiivisia asioita muuten, harvoin vain tunnen itseäni kovin onnistuneeksi missään asiassa. Vaikka ihmisten seurassa olen usein iloinen ja nauran paljon, niin sisimmässäni olen kuitenkin aina yksin ja epävarma. Sellaistahan se on kaikilla itsestään epävarmoilla ihmisillä

Moni kaunis ja kiltti tyttö joutuu varhaisnuorena ja teininä niiden bitch-tyttöjen kiusaamaksi ja syrjimäksi. Hyljeksintä tuossa iässä jättää ikuiset arvet.

No mutta 38, ongelmahan tässäkin asiassa on se, että ihmisiä shoppaillaan netissä kuvien perusteella. Luontaisesti valikoitaisiin oman tai naapurikylän tytöistä, ja silloin löytyisi suunnilleen kaikille joku. Kauneus olisi plussaa, mutta tärkeintä olisi löytää hyvä työihminen, ja luonne olisi jo tiedossa. Jos vielä itse olisi liian lapsellinen nähdäkseen kauneusarvojen ohi, vanhemmat olisivat äkkiä muistuttamassa elämän tosiasioista.

Kateus pysyisi jotenkin aisoissa. Baarimenetelmässäkin on se etu, että humalassa kauneutta löytyy kaikista, jopa luonnottoman itsekriittisistä naisista.  Ymmärräthän, että sinulla saattaa olla nenä niskassa ja silmät picassolaisittain, mutta todennäköisemmin ongelma on tuo, että pariutumismarkkinat ovat vääristyneet, ja yhteisön tuen ja myötävaikutuksen puutteessa aremmat jäävät yksin.

Eihän se helppoa ole ollut agraariyhteiskunnassakaan: "jossemmä sua saa niin voivoi herran tähre, kyllä se olis äireellenkin paha." Tuohon aikaan talo kuihtui, jos miniää ei löytynyt. Nyt äire ei piittaa mitään, vaikka lapset jäisivät peräkamariin kokonaan. Sieltähän ne on helppo valjastaa vanhemman asioille. Päin vastoin, vanhemmillakin on nykyisin kovasti varaa jäädä kateellisiksi. Kadehditaan, jos lapsella on liian komea puoliso ja imelä perheonni, ja kadehditaan, kun jälkeläisen huomio menee puolisolle ja lapsille eikä heikkeneville vanhemmille. Aiemmin siihen ei ollut varaa, kun vanhempien eläke oli miniän työkyky.

Ihmisen kateustaipumus on lopulta aika vakio, turha siitä on liikaa synnintuntoa kantaa. Eikä siinäkään ole mitään ihmeellistä, että suden hetkenä iskee suden tunteet. Olosuhteita meidän pitää vaatia inhimillisemmiksi, jotta elämä sujuisi senverran hyvin, että huomionsa voisi kiinnittää oman elämän parantamiseen, koska olisi ihmisen käsityskyvyn sisällä, miten se tehdään.

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 17:12"]

Suomessa kauniit, lahjakkaat ja fiksut poljetaan maan rakoon. Joten ei liene yllätys.

[/quote]

Näin olen omassa elämässäni huomannut. Lisäksi kun olemme rikas perhe, niin kateus on jotain aivan käsittämätöntä. Esim. moni työkaverini mielestä en ansaitse edes normaalia ystävällisyyttä, joka ikisestä asiasta painetaan alaspäin niin paljon kuin keretään. Tuntuu, että yleinen mielipide on, että tuo ei tarvitse mitään, ei edes tervehdystä aamulla töihin tullessa. Tai sitten mää oon vaan niin ärsyttävä ihminen.... :(

[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 03:49"]

Pahin yhdistelmä on kauneus ja älykkyys, sellaiset tahdotaan suorastaan tuhota. Olen tämän niin monesti kokenut... Ai jaa, ja miksi olen niin epävarma sitten itsestäni. No juuri näiden ilkeiden akkojen takia. Ei ketään oikeasti kiinnosta mitä ihmisen sisällä on. Jos sillä kauniilla ja älykkäällä on suuri ja rakastava sydän niin sellaista ei saa olla olemassa. Raivataan vaan pois tieltä! Eivät ihmiset tahdo kauniita ja älykkäitä keskuuteensa. Heitä ei siedetä.

[/quote]

Jaa, mä olen kaunis ja vähintäänkin keskivertoälykäs (muut pitävät älykkäämpänä kuin itse koen olevani), sosiaalisesti lahjakas ja pidetty ihminen.

Luottoystäviä on useampia, suurinosa olleet jo lapsuudesta ja nuoruudesta saakka. En ole kokenut selkäänpuukotuksia tai syrjintää.

Olen ollut pienestä pitäen pidetty niin suvun, perheen, naapureiden, ikätovereiden kuin opettajienkin keskuudessa. Olin se mummon lempilapsi, joka soitti kauniisti viulua sukujuhlissa ja näytti sievältä ja se tyyppi, jota opettajat pitivät fiksuna. Se, johon kavereiden vanhemmat luottivat ja pitivät hyvänä seurana lapsilleen jne. Kouluaikoina sain paljon anteeksi, sillä olin rehellinen ja tunnustin rehdisti virheeni, jos mokasin. Olen aina ollut hyvin rehellinen ja sellainen "aito" tyyppi, mistä johtui ilmeisesti suosio opettajien keskuudessa kouluaikoina ja myöhemmin opiskelu- ja työmaailmassa esimiesten toimesta.

Joskus olen ääneen ystäville ihmetellyt, että miten joka koulussa, työpaikassa, neuvoloissa, lääkärikäynneillä, ystävien perheiden luona vieraillessa ym. minuun tykästytään ja kiinnytään hirveän helposti ja heidän mukaan johtunee tuosta "aitoudesta".

Ainoa asia ihmissuhteissa, missä olen epäonnistunut on miessuhteet. Retkahdan aina lurjuksiin enkä itsekään ole rakkaussuhteissa mikään virheetön, joten se osa-alue elämässä on jäänyt vajaaksi ja oikeastaan epäonnistunut täysin.

En siis allekirjoita väitettä siitä, ettei kauniista ja fiksusta naisesta pidettäisi tai ettei muut naiset haluaisi tällaista naista ystäväksi, puukottaisivat selkään tmv. 

Jostain muusta johtuu, jos noin useastikin käy. Joko teissä itsessä on jotain vikaa persoonassa/käytöksessä tai hakeudutte epäluotettavien ihmisten seuraan. Luultavasti molempia.

Jaahas, täällä on av-läskeillä nyt tällainen itsenkorotuskampanja menossa: 'olisinhan minäkin kaunis, mutta minulla on jo niin hyvä itsetunto ja kehitän itseäni muilla osa-alueilla, että minun ei tarvitse laittautua.' Sama koskee liikunnanharrastamista; en halua olla pakkomielteinen enkä näyttää mieheltä, joten jätän saleilut sikseen. ym. Sohvalla te istutte kuitenkin kasvattamassa jo ennestään läskiä persettänne. Miehenne on teidän kansssanne vain kun ei sitä kauniimpaa saanut. Henkilön itsetunnon te voitte arvioida vain tutustumalla heihin henk.koht, ette omasta kateus ja katkeruusnäkökulmastanne käsin pelkästään.

T. Huvittunut tavan tallaaja