Tahtomatta yh
Hei!
Minut jätettiin yksin 3kk vauvan kanssa, vaikka lapsi oli yhdessä harkittu ja haluttu. Kumpikin oli siis projektissa täysin mukana alunperin. Raskaus ei kuitenkaan ollut helppo, sain kovia raivokohtauksia ja voin erittäin huonosti. Kaiken lisäksi sain vakavan masennuksen raskausaikana, joten se pahensi tilannetta entisestään.
Vauvan synnyttyä isällä karkasi lapasesta, hän halusi "tehdä niin kuin itseä huvittaa" ja tehdä töitä vaikkapa ympäri vuorokauden. Olin siis vauvan kanssa todella paljon kahdestaan. Raivokohtaukseni pahenivat sillä yksin jäämisen lisäksi olin edelleen masentunut, tai masennuin oikeastaan enemmän, babyblues. Isä alkoi tehdä katoamistemppuja ja lopulta lähti kokonaan menemään. Tilanne oli ihan mahdoton ja en meinannut saada millään koottua itseäni kasaan. Ero, masennus ja 3kk vauvan kanssa kahdestaan. Eron syyksi isä kertoi että "rakkaus minuun oli kuollut" ja kertoi kuinka kauheaa oli ollut koko suhde sekä ei ole ollut onnellinen missään vaiheessa. Ennen asioiden eskaloitumista hän mainosti mm. kuinka saattaisin olla mustasukkainen jos tietäisin kuinka hän puhuu naisille, katsonko ikinä kun hän whatsapissa jne. OUTOA.
Ollaan isän kanssa edelleen tekemisissä, mutta hän on vieläkin täysin hunningolla. Viimeksi eilen hänen piti hoitaa poikaamme että saan vapaaillan sekä -yön, mutta hän oli jättänyt poikamme äidilleen hoitoon ja lähtenyt ryyppäämään. Hän näkee poikaansa kerran viikossa ja ryyppäämään lähtemisen syyksi kertoi "tarvitsee välillä yhden vapaaillan". öö? Hänellä on jokainen muu ilta vapaana, sillä minä hoidan poikaamme. Yksinhuoltajuutta hän ei meinaa millään antaa minulle. Sekä ärsyttää minua asioilla, viimeksi tänään kertoi kuinka "on asioita mitkä painaa mieltä" kun kysyn että mitäs asioita sinulle on niin vastauksena saan: "En halua puhua niistä". Miksi mainostaa jos ei saa suutansa auki? On myös kertonut kuinka eroamisen jälkeen on ollut onnellisempi kuin pitkiin aikoihin, vaikka tosiaan näkee poikaansa kerran viikossa ja ei muutenkaan ole hänen kanssaa tekemisissä muuten. Ei ikinä kysele kuulumisia, vaikka ei näkisi kahteen viikkoon jne.
Olen ihan umpikujassa sillä haluaisin joko saada ks. miehelle järkeä päähän tai eroon hänestä kokonaan! Miten itse toimisit? Lapsen etua ajatellen, vaikka minun tekisi mieli vain repiä ks. mieheltä pää irti. Kehtaa jättää vauvan kanssa kahdestaan ja ulista vapaailloistaan vaikka niitä hänellä on vaikka muille jakaa.
Kommentit (23)
Miten voit noin pienen vauvan antaa vieraille hoitoon tai edes isälle? Mutta ymmärrän sua muuten täysin ja olet varmaan väsynyt koko tilanteeseen.
Lapsesi isä on hulttio, ehkä hän haluaa sulatella asiaa ja kasvaa joskus ymmärtämään mikä koit? Surullista tollanen kuitenkin. Voimia!
Raivokohtauksia ei tietenkään ole kiva sietää, mutta aikamoista ylireagointia ukkelilta.
En tiedä muuta kuin sen, että parempi tosta olis jotenkin päästä eroon. Joko pakotat sen antamaan yksinhuoltajuuden tai ottamaan vastuun noista tapaamisista, ei voi käyttäytyä ihan miten huvittaa. Luulis ton verran tajuavan, jos sen miehen ikä on enemmän kuin 15.
Taidat olla aika nuori. Ois ehkä kannattanut kasvaa vielä pari vuotta...
Olisit vähän hillinnyt itseäsi. Oletko teini?
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 16:52"]Miten voit noin pienen vauvan antaa vieraille hoitoon tai edes isälle? Mutta ymmärrän sua muuten täysin ja olet varmaan väsynyt koko tilanteeseen.
Lapsesi isä on hulttio, ehkä hän haluaa sulatella asiaa ja kasvaa joskus ymmärtämään mikä koit? Surullista tollanen kuitenkin. Voimia!
[/quote]
Pitäisikö isäsuhdetta sitten rakentaa vasta kun vauva on 1 v?
Et pysty miestä muokkaamaan sopivaksi vaikka kuinka haluaisit. Itse tuossa tilanteessa keskityin omaan elämääni lapseni kanssa. Eli jäin yksinhuoltajaksi vaikka en olisi sitä koskaan uskonut/toivonut. Jälkeenpäin mies sanoi huomanneessa raskauden loppuvaiheessa, ettei hän halunutkaan perhe-elämää. Isää näkyy kovin harvoin. Se on sääli, mutta ei minun asia. Olen sanonut isälle, että hän on aina tervetullut lapsen elämään. Kovasti hän sitä haluaa, mutta ei vaan ehdi;-). Ja kaikille tiedoksi, että mies oli lapsen hankinnassa se aloitteellinen puoli. Minä suostuvainen ja näköjään viime kädessä vastuullinen. Ja meillä oli yksi keskenmenokin eli siinä vaiheessa asian olisi voinut viimeistään perua.
Mistä näitä miehiä löytää. Niitä löytää, enkä olisi koskaan aavistanut että näin käy. Miehellä on pitkäaikainen työpaikkakin eli kyllä hän osaa sitoutua.
Olen itsekin sitä mieltä että noin pientä ei hoitoon, mutta lastenvalvoja määräsi että lapsella on oikeus olla isänsä luona yötä joka toinen vkolp!! Ja tosiaan raivokohtaukset tulivat juurikin tilanteissa joissa homma karkasi lapasesta, hän käyttäytyy huonosti tms ja ei ymmärrä että hei mullakin on tunteet. Sitte saatoin hermostua Toosi pahasti hänelle! -ap
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 17:14"]
Et pysty miestä muokkaamaan sopivaksi vaikka kuinka haluaisit. Itse tuossa tilanteessa keskityin omaan elämääni lapseni kanssa. Eli jäin yksinhuoltajaksi vaikka en olisi sitä koskaan uskonut/toivonut. Jälkeenpäin mies sanoi huomanneessa raskauden loppuvaiheessa, ettei hän halunutkaan perhe-elämää. Isää näkyy kovin harvoin. Se on sääli, mutta ei minun asia. Olen sanonut isälle, että hän on aina tervetullut lapsen elämään. Kovasti hän sitä haluaa, mutta ei vaan ehdi;-). Ja kaikille tiedoksi, että mies oli lapsen hankinnassa se aloitteellinen puoli. Minä suostuvainen ja näköjään viime kädessä vastuullinen. Ja meillä oli yksi keskenmenokin eli siinä vaiheessa asian olisi voinut viimeistään perua.
Mistä näitä miehiä löytää. Niitä löytää, enkä olisi koskaan aavistanut että näin käy. Miehellä on pitkäaikainen työpaikkakin eli kyllä hän osaa sitoutua.
[/quote]
Tässä yksi erittäin suuri syy, miksi lastenhankinta ei houkuttele. Tosi kiva siinä loppuvaiheilla kuulla, että "hei en mä itse asiassa haluakaan isäksi, lähenkin tästä kälppiin, soronoo". En haluaisi yh:ksi mistään hinnasta, joten tuo olisi kamalinta kuultavaa. Suoraan sanoen vituttaa, että tuollainen on mahdollista. Pitäisi olla jokin sitoutumislappu vanhemmuuteen jos isä on halunnut lapsen, ja myös vastuuvapauslappu silloin, kun äiti on halunnut lapsen tietoisesti ilman isän suostumusta.
Ja en ole teini!! Ainoastaan olin todella masentunut ja voin todella huonosti exmieheni käytöksestä niihin aikoihin. -ap
Ja miten saada miehen ottamaan vastuuta?? Kun hän oikeasti käyttäytyy kuin 15v vaikka on kaikkea muuta. -ap
Laita ilmoitus deittipalstalle. Jos et ole turhan ronkeli, kyllä joku urpo lähtee uudeksi iskäksi yh:n pennulle.
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 16:52"]
No en yhtään ihmettele, että lähti, jos saat jotain "raivakohtauksia". Kai ymmärrät, ettei kenenkään tarvitse sellaista sietää. Vaikutat, ettet osaa oikein katsoa peiliin. Mies on varmasti ahdistunut myös tilanteesta - siitä, että hänellä on lapsi tuollaisen ihmisen kanssa ja lapsen kanssa olo vaatii myös sinun kanssasi tekemisissä oloa jatkuvasti.
[/quote] Yrität syyttää ap:tä siitä, että isä ei ota mitään vastuuta lapsestaan? Olipa lapsella millainen äiti tahansa, se ei oikeuta hylkäämään lasta ja luistamaan isyydestä.
En mä mitään uutta miestä halua, herranjestas, vaan neuvoja tilanteeseen jossa BIOLOGISELLE isälle sais järkeä päähän tms. Hän itse lapsen halusi, aivan kuten minäkin mutta kaskummaa nyt ei enää ole aikaa tms. -ap
Usko jo, et saa hänelle taotuksi järkeä päähän. Jokainen saa taotuksi järkeä vain omaan päähänsä. Miehen kasvatus on tapahtunut jo vuosia sitten. Keskity itseesi.
Minkä ikäinen olet? Oletko henkisesti muuten terve, ei ole mitään oireyhtymää?
lueskele tarnoita eropalstoilta, sieltä saat asiallisia vastauksia ja tukea. Tältä palstalta saat vain syytöksiä, että vika on itsessäsi....
Lasten valvoja oli sitä mieltä, että yöksi isälleen noin pieni vauva? EI hitto, pårvoossa kait näin voidaan suositella. Mutta asiaa, et sinä mitenkään voi miehen ajatuksia muuttaa. Ja opettele hillitsemään itsesi, ettei lapsi ole hoidossa kodin ulkopuolella.
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 17:23"]Laita ilmoitus deittipalstalle. Jos et ole turhan ronkeli, kyllä joku urpo lähtee uudeksi iskäksi yh:n pennulle.
[/quote]
Itse olet pentu
Masennus voi aiheuttaa raivokohtauksia jos sitä ei hoideta.
No en yhtään ihmettele, että lähti, jos saat jotain "raivakohtauksia". Kai ymmärrät, ettei kenenkään tarvitse sellaista sietää. Vaikutat, ettet osaa oikein katsoa peiliin. Mies on varmasti ahdistunut myös tilanteesta - siitä, että hänellä on lapsi tuollaisen ihmisen kanssa ja lapsen kanssa olo vaatii myös sinun kanssasi tekemisissä oloa jatkuvasti.