Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Uusperheen ruokadilemma

Vierailija
25.01.2015 |

Pakko tulla avautumaan,kohta oma sietokyky todellakin loppuu. Olemme miehen kanssa olleet yhdessä reilut 1,5v. Itselläni ei ole lapsia,miehellä kaksi 3 ja 6 vuotiaat. Aluksi lapset suhtautuivat minuun hyvin ja edelleenkin ihan ok,kunnes tulee viikonloppu ja ruokailu. Käytännössä lapset ei syö pe-su aikana kuin muutamia haukkuja leipää ja jugurttia,mutta mikään ruoka ei kelpaa vaan sanovat syövänsä sitten kotona. Jauhelihat,makaronit yms muut yksinkertaisetkin "herkut" on kokeiltu,mutta ei uppoa ei. Ennen viime syksyä tätä ei ollut vaan kaikkea syötiin.

Ja Tottakai,kun lapset lähtevät kotiin valittavat nälkää. Nyt vinkkejä tai jotain järkiselostusta,mistä tälläinen muutos? Hirveä pitää lapsia nälässä kolmea päivää.

Kommentit (34)

Vierailija
21/34 |
25.01.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 17:04"]

 vaihtuiko hoitajia, tyhmän tila tms.?

[/quote]

Huoh, siis "Ryhmän" tila... ed. ev

Vierailija
22/34 |
25.01.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minkä kokoisia lapset ovat? Ovatko esimerkiksi huomattavasti ikäistään hoikempia? Eräs tuttu kertoo aina, että lapset nirsoilevat. Lapset ovat kuitenkin normaalikokoisia eli sinänsä ei liene syytä suureen huoleen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/34 |
25.01.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 17:04"]Tapahtuiko syksyllä jotain uutta? Vaihtoiko isompi lapsi hoitoryhmää, vaihtuiko hoitajia, tyhmän tila tms.? Pieniltäkin vaikuttavat muutokset saattavat joskus heijastua lapsen ruokailuun. Isompi lapsi jo tietää ainakin alitajuisesti, että pystyy ruokapöydässä vaikuttamaan ympäristöönsä. Kannustakaa lasta vaikuttamaan muuten, valitsemaan omia vaatteitaan tai päivän yhdessä pelattava peli tms. pieniä asioita. Lapsi on myös niin iso, että kykenee osallistumaan keittiöhommiin hyvin, osaa pilkkoa tai laittaa ruoka-aineita kulhoihin, auttaa tiskikoneen kanssa, kuivata mukeja jne.  Ottakaa lapsi myös mukaan ruokaostoksille ja antakaa valita otetaanko punaisia vai vihreitä omenoita, opettakaa käyttämään vaakaa, miettikää mitä ruokaa ostoksista valmistetaan, käykää ruuanlaittoprosessia läpi jo kaupassa  ("otetaan tää paprika, voidaan pilkkoa isoiksi tai pieniksi paloiksi ja paistaa tai napostella kiposta, mitäs tehtäis" jne) ja pitäkää hauskaa ruuan ja ruokailun kanssa. Voi hyvinkin olla ohimenevä vaihe, mutta lapsi taitaa silti olla kasvamassa isoksi ja aikuisilta vaaditaan uudenlaista vaihdetta lapsen kanssa toimimiseen. :)
[/quote]

Tarhapaikka muuttui isommaksi,se taisi olla isoin muutos. Ja varmaan merkittävä.

Pienemmän 3v kanssa ei ole ongelmaa,hän auttaa,touhuaa ja on mukana aktiivisesti arjessa. Isompi on todella passiivinen,odottaa,että kaikki kannetaan hänelle valmiina eteen ja häntä ei houkuttelusta huolimatta kiinnosta yhteistekeminen vaan haluaa vetäytyä omiin oloihinsa.

Vierailija
24/34 |
25.01.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 16:33"]

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 16:31"]Kysymys nro1: Miksi se on sinun eikä lasten isän ongelma? [/quote] Siksi,koska vastaan pääsääntöisesti ruoanlaitosta meillä ja lasten isä antaa helpommin periksi ja tarjoaa jotain lohturuokaa heti,jos ensimmäinen vaihtoehto ei kelpaa.

[/quote]

No siellähän se ongelma sitten jo onkin. se isä. 

Meillä miehen tytär loukkaantui aluksi verisesti, eikä mieskään tahtonut ymmärtää, kun mä komensin pois jääkaapilta. Kun sinne piti ängetä esimerkiksi juuri silloin kun olin laittamassa jo ruokaa. Tai jos sanoin että ruoka-aika on vaikka neljältä, niin kolmen aikaan saattoi tyttö olla hotkimassa leipää ja nakkeja tms. kaapista. No tietäähän sen ettei sitten ruoka maistu kun on sen aika. Ja tunnin päästä ruokailusta oli tytöllä k a u h e e nälkä jotain piti taas saada kaapista.

Minä yksinkertaisesti kielsin. Käskin pois kaapilta, mies suuttui ensin "kun en kiellä omiani" (ei tarvinnut kun ne tiesi systeemin) mutta kun sanoin että minä olen laittamassa ruokaa ja silloin saa syödä eikä nälkää nähdä. Kyllä se vähän aikaa vei että oppi talon tavoille.

 

Tarkoituksenani ei todellakaan ilkeillä lapselle eikä aiheuttaa toraa kenenkään kanssa, mutta se nyt vaan on niin että ruokahalua ei pilata koluamalla jääkaapilla tai saamalla "lohturuokaa". Joka on jo lähtökohtaisesti ihan päin persettä; ruoan ei kuulu lohduttaa.

Vierailija
25/34 |
25.01.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hmmm.... Eli kun kerrot kuusivuotiaan nirsoilevan, kolmevuotias siis syö, ainakin pääsääntöisesti ok?

Kerrot, että kyse ei ole teihin rajoittuvasta ongelmasta, vaan lapsi syö huonosti äitinsäkin hoivissa?

Miten hän kasvaa? Leikkiikö normaalisti?

Omalla esikoisellani oli kolmevuotiaana ongelmia syömisen kanssa. Taustalla oli paha ummetus. Kun kakkaaminen ei suju, ei ruokakaan maita. Toimiiko kuusivuotiaan suoli normaalisti? Kannattaa miettiä tuotakin, sillä ummetukseen on toimivat konstinsa, ja vaiva on hoidettava, muuten ei ruoka maistu.

Voi toki olla, että lapsi oirehtii eron synnyttämää ahdistusta, mutta miksi se olisi purkautunut noin viipeellä - kerrot hänen syöneen alunperin ihan normaalisti. Siksi epäilen enemmänkin jotain elimellistä ongelmaa, ummetusta tai vaikkapa allergiaa. 

 

Vierailija
26/34 |
25.01.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 17:15"]

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 16:33"]

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 16:31"]Kysymys nro1: Miksi se on sinun eikä lasten isän ongelma? [/quote] Siksi,koska vastaan pääsääntöisesti ruoanlaitosta meillä ja lasten isä antaa helpommin periksi ja tarjoaa jotain lohturuokaa heti,jos ensimmäinen vaihtoehto ei kelpaa.

[/quote]

No siellähän se ongelma sitten jo onkin. se isä. 

Meillä miehen tytär loukkaantui aluksi verisesti, eikä mieskään tahtonut ymmärtää, kun mä komensin pois jääkaapilta. Kun sinne piti ängetä esimerkiksi juuri silloin kun olin laittamassa jo ruokaa. Tai jos sanoin että ruoka-aika on vaikka neljältä, niin kolmen aikaan saattoi tyttö olla hotkimassa leipää ja nakkeja tms. kaapista. No tietäähän sen ettei sitten ruoka maistu kun on sen aika. Ja tunnin päästä ruokailusta oli tytöllä k a u h e e nälkä jotain piti taas saada kaapista.

Minä yksinkertaisesti kielsin. Käskin pois kaapilta, mies suuttui ensin "kun en kiellä omiani" (ei tarvinnut kun ne tiesi systeemin) mutta kun sanoin että minä olen laittamassa ruokaa ja silloin saa syödä eikä nälkää nähdä. Kyllä se vähän aikaa vei että oppi talon tavoille.

 

Tarkoituksenani ei todellakaan ilkeillä lapselle eikä aiheuttaa toraa kenenkään kanssa, mutta se nyt vaan on niin että ruokahalua ei pilata koluamalla jääkaapilla tai saamalla "lohturuokaa". Joka on jo lähtökohtaisesti ihan päin persettä; ruoan ei kuulu lohduttaa.

[/quote]

Mutta ei ruoka saisi olla rangaistuskaan. Tai kuten sinulla on: pidät lasta nälässä, jotta hän olisi nöyrempi. Meillä lapsen isä ilmoittaisi, että koska hän ruuat maksaa, niin hän saa päättää, koska niitä syödään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/34 |
25.01.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ruoka on ja se saakin olla mielihyvän lähde, vaikkei olekaan "lohtua". Ei ruokailu koskaan ole pelkkää mahan täyttöä ja kaloreita.

sinänsä toki olen samaa mieltä siitä, että lapsien ei anneta mättää mahaa täyeen juuri aterian alla. Lapset vasta opettelevat oikeaa ruokarytmiä, joten heitä saa kyllä kieltää, jos meinaavat vedellä mättöä massuun juuri vaivalla valmistetun ruuan alla.

26

Vierailija
28/34 |
25.01.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä ruoka on jääkaapissakin syömistä varten, joten ei ole ikinä käynyt mielessä, että kello kädessä kyttään koska kuka mitäkin sieltä ottaa. Samaan vatsaan se ruoka menee ainakin meillä, söi sen klo 15.00 tai 15.30. Enkä ymmärrä, miksi kaikkien täytyy syödä laittamaani ruokaa, jos jääkaapista löytyvät kylmät nakit maistuvat paremmalta. Onko se nakki jotenkin enemmän rakkautta, jos sen syö kuumana?

Olisi ihan hullua ryhtyä ruokanatsiksi, joka päättää, että nälkäinen lapsi oppii kyllä syömään juuri sitä, mitä minä määrään. Miksi pitäisi? Se on vain energiaa, ei se ole mitään sen ihmeellisempää. Jos lapsi syö mieluummin omenoita kuin lihapullia, niin missä ongelma? Kun ruoka on vapaasti valittavissa ihan itse, alkaa kyllä kiinnostaa sekin, mitä muut syövät.

Ei ihme, että on niin paljon lihavia lapsia. Heillä ruoka-aikana mätetään päivällä hirveä annos, koska seuraavan kerran ruokaa saa vasta joskus myöhään illalla. Sama tahti jatkuu, vaikka saisi välipaloja, koska ikinä ei voi tietää, miten perheen äiti ruokaa seuraavalla kerralla antaa tai päättää olla antamatta.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
29/34 |
25.01.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ongelma ei ole se,että nipottaisin siitä,mitä lapset syövät,koska he ei syö käytännössä mitään. Lihapulla,nakki,ranskalaiset-linja on kokeiltu. Pelkät ranskalaiset menee ilman lisukkeita,mutta kun se ei ole ruokaa.

Mitään kellontarkkaa ruokarytmiäkään ei ole tai mitään,mikä tekisi tilanteen ahdistavaksi.

Vierailija
30/34 |
25.01.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 17:23"]

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 17:15"]

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 16:33"]

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 16:31"]Kysymys nro1: Miksi se on sinun eikä lasten isän ongelma? [/quote] Siksi,koska vastaan pääsääntöisesti ruoanlaitosta meillä ja lasten isä antaa helpommin periksi ja tarjoaa jotain lohturuokaa heti,jos ensimmäinen vaihtoehto ei kelpaa.

[/quote]

No siellähän se ongelma sitten jo onkin. se isä. 

Meillä miehen tytär loukkaantui aluksi verisesti, eikä mieskään tahtonut ymmärtää, kun mä komensin pois jääkaapilta. Kun sinne piti ängetä esimerkiksi juuri silloin kun olin laittamassa jo ruokaa. Tai jos sanoin että ruoka-aika on vaikka neljältä, niin kolmen aikaan saattoi tyttö olla hotkimassa leipää ja nakkeja tms. kaapista. No tietäähän sen ettei sitten ruoka maistu kun on sen aika. Ja tunnin päästä ruokailusta oli tytöllä k a u h e e nälkä jotain piti taas saada kaapista.

Minä yksinkertaisesti kielsin. Käskin pois kaapilta, mies suuttui ensin "kun en kiellä omiani" (ei tarvinnut kun ne tiesi systeemin) mutta kun sanoin että minä olen laittamassa ruokaa ja silloin saa syödä eikä nälkää nähdä. Kyllä se vähän aikaa vei että oppi talon tavoille.

 

Tarkoituksenani ei todellakaan ilkeillä lapselle eikä aiheuttaa toraa kenenkään kanssa, mutta se nyt vaan on niin että ruokahalua ei pilata koluamalla jääkaapilla tai saamalla "lohturuokaa". Joka on jo lähtökohtaisesti ihan päin persettä; ruoan ei kuulu lohduttaa.

[/quote]

Mutta ei ruoka saisi olla rangaistuskaan. Tai kuten sinulla on: pidät lasta nälässä, jotta hän olisi nöyrempi. Meillä lapsen isä ilmoittaisi, että koska hän ruuat maksaa, niin hän saa päättää, koska niitä syödään.

[/quote]

 

Kyseessä ei ole mikään vallankäytön väline, vaan terveen järjen käyttö. Jos ruoka-aikojen ulkopuolella jatkuvasti käsi käy kaapilla, syödään leipää, viiliä, jogurttia, nakkeja mitä vaan, niin ei ole ihme jos ei ruoka-aikana ruoka maistu. Välipala on erikseen, mutta nyt ei olekaan kyse siitä. Eikä kyseessä ole mikään nälässä pitäminen.

Ei kouluissakaan mennä ottamaan jääkaapista ruokaa kun on nälkä ja sitten nirsoillaan lautasen edessä ruoka-aikaan. Ja taas on vähän ajan päästä nälkä.

Ruoka totta kai tuo mielihyvää ja ruokailusta tehdäänkin meillä rauhallinen hetki; telkkari sammutetaan, ei taustamölyjä, ei kännyköitä. Keskitytään siihen syömiseeen ja jutusteluun ja ruoasta nauttimiseen. 

Mutta se, että annetaan lähtökohtaisesti "lohturuokaa" -> voi tuliko pipi, ota tikkari. Harmittaako kun legorakennelma meni rikki, otetaas vähän leipää jne. johtaa ihan väärään tapaan nauttia ruoasta. Ei ruoan kuulu lohduttaa, lohdutuksen kuuluu tulla toiselta ihmiseltä ja vaikkapa sitten halauksesta. 

Mä olen ruokanatsi silloin jos tarkoittaa toistuvasti sitä, että ruoka-aikana ei sapuska maistu. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
31/34 |
25.01.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 17:30"]

Ei ihme, että on niin paljon lihavia lapsia. Heillä ruoka-aikana mätetään päivällä hirveä annos, koska seuraavan kerran ruokaa saa vasta joskus myöhään illalla. Sama tahti jatkuu, vaikka saisi välipaloja, koska ikinä ei voi tietää, miten perheen äiti ruokaa seuraavalla kerralla antaa tai päättää olla antamatta.

[/quote]

Lihavia lapsia on juurikin siksi että kaapista otetaan mitä sattuu eikä kunnollista ruokarytmiä ole, saati ruokahetkeä jolloin istutaan syömään pöydän viereen. Ei lasten tarvitse olla nälässä sitä varten että heitä opettaa syömään oikein. Napostelemalla vähän sitä tuolta ja tätä täältä saattaa se kullannuppu tulla syöneeksi tuplamäärän kaloreita verrattuna siihen kunnolliseen ruokailuun. 

Vierailija
32/34 |
25.01.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lohturuokaa en minäkään ymmärrä ja itse käytin tässä yhteydessä vaihtoehtoruokaa eli jos minun tekemäni ruoka ei maistu,mies antaa jotain vaihtoehtoista,kuten sen leivän,jota vastaan minä olen.
Ap.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
33/34 |
25.01.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Juuri tuo napostelu tekee lapsista lihavia. Säännölliset ruoka-ajat opettavat lapsille rytmiä. Meilläkin ollaan ruokanatseja nähtävästi, mutta meillä aikuiset päättävät koska syödään - ja mitä syödään. Toiveruokapäivät sekä herkkupäivä erikseen.

Vierailija
34/34 |
25.01.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 17:30"]

Meillä ruoka on jääkaapissakin syömistä varten, joten ei ole ikinä käynyt mielessä, että kello kädessä kyttään koska kuka mitäkin sieltä ottaa. Samaan vatsaan se ruoka menee ainakin meillä, söi sen klo 15.00 tai 15.30. Enkä ymmärrä, miksi kaikkien täytyy syödä laittamaani ruokaa, jos jääkaapista löytyvät kylmät nakit maistuvat paremmalta. Onko se nakki jotenkin enemmän rakkautta, jos sen syö kuumana?

Olisi ihan hullua ryhtyä ruokanatsiksi, joka päättää, että nälkäinen lapsi oppii kyllä syömään juuri sitä, mitä minä määrään. Miksi pitäisi? Se on vain energiaa, ei se ole mitään sen ihmeellisempää. Jos lapsi syö mieluummin omenoita kuin lihapullia, niin missä ongelma? Kun ruoka on vapaasti valittavissa ihan itse, alkaa kyllä kiinnostaa sekin, mitä muut syövät.

Ei ihme, että on niin paljon lihavia lapsia. Heillä ruoka-aikana mätetään päivällä hirveä annos, koska seuraavan kerran ruokaa saa vasta joskus myöhään illalla. Sama tahti jatkuu, vaikka saisi välipaloja, koska ikinä ei voi tietää, miten perheen äiti ruokaa seuraavalla kerralla antaa tai päättää olla antamatta.

 

[/quote]

Minusta lapsilla saa olla mielipiteitö ruokaa koskien. He saavat tykätä jostain ja olla tykkäämättä jostain muusta, enkä tieten tahtoen tee heidän inhokkejaan. Tämä ei ole sama asia kuin että antaisin lasten nyrpistellä "tämä on kamalaa" - on eri asia sanoa, ettei tykkää jostain kuin että ruoka sinänsä olisi pahaa. 

Mutta kannustan heitä maistamaan, ja inhokki voi pidemmän päälle alkaa maistua, kun sitä ottaa pikkuisen maistettavaksi useita kertoja (uusi ruoka ei ole ainoa tarjolla oleva aterialla juuri siksi, ettei nälkäisen lapsen ole PAKKO mättää oudoksumaansa ruokaa, vaikka ei yhtään maistu).

Tämä on eri asia kuin että lapsi saisi napostella pitkin päivää mitä sattuu. Häntä opetetaan syömään monipuolisesti ja ruoka-aikaan, ei mitä vaan kaapista käteen osuvaa aina muuhun kuin ruoka-aikaan. Juu, onhan se vähän tylsää johtua tulemaan syömään kesken leikkien, mutta tuolla ateriarytmillä on syynsä:

1) huolella valmistettu ateria salaatteineen on monopuolisempi ja terveellisempi kuin vaikkapa kaapista käteen osuvat nakit tai keksit. Nakkeja ei muutenkaan suositella pienille lapsille usein nitriittien ja suolan takia.

2) lasta opetetaan vähitellen nälän säätelyyn. Kun ruokaa syödään säännöllisesti tarvittava määrä, verensokeri ei pääse romahtelemaan ja lisää ahmimisen riskiä. Samalla lapsi oppii sen, että ruokaa on hyvä syödä silloin, kun sitä on tarjolla, koska seuraava ateria tulee tiettyyn kellonaikaan. Ruokaa ei ole tarjolla 24/7 päiväkodissakaan tai koulussa,vai meinasitko että muksusi sielläkin pääsevät halutessaan jääkaapille...?

3) toisen työtä arvostetaan. Myös äidin ja isän ruuanlaittoa, niin, että pöytään istutaan ja ruokaa edes maistetaan ja siitä kiitetään. Eikä käydä vetelemässä keksejä tai nakkeja tai mitälie juuri ennen ateriaa.

4) perheen yhteiset ateriat ovat tärkeitä kasvatuksellisesti - lapsi oppii ruokatavat, keskustelemaan pöytään sopivista aiheista ja huomioimaan muut. Samaten yhteiset ateriat ovat erinomainen tilaisuus pysyä jyvällä muiden perheenjäsenten kuulumisista - tätä et välttämättä vielä osaa arvostaa, jos lapsesi on pieni ja läsnä muutenkin koko ajan. Mutta kun lapsi on teini ja porhaltaa koulun, harrastusten ja kaverien parissa koko päivän, se yhteinen ateria on jo isosti tärkeämpi juttu.

Toki kukin päättää itse, millaiset ruokailutavat ja -rytmin ja ylipäätään ruokasuhteen opettaa lapsilleen, mutta ei kyse ole mistään mielivallasta tai niuhotuksesta. Meillä, kahden ruuanlaittoa harrastavat aikuisen perheessä arvostetaan yhteisiä aterioita, ja niihin panostetaan ja se suhtautuminen on pienestä pitäen opetettu myös lapsillemme, jotka nyt teini-iässä ovat hyvin kaikkiruokaisia ja itsekin ruuanlaitosta tykkääviä.

26

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän yhdeksän viisi