Äitin tilanne huolestuttaa...

Äiti on kolmatta vuotta eläkkeellä ja asuvat äitin miesystävän kanssa yhdessä ukin rakentamassa rintamamiestalossa, mikä on minunkiin lapsuuden koti. Äiti tekkee kaikki sisähommat, lämmittellee uunit puula ja ja pihassa puuhailee kesät talvet. Miesystävä sen sijaan ei tee muuta kun makkaa sohvalla ja kittaa kaljaa. Omat eläkkensä tuhlaa alta viikon ja elelee äitin kustanuksella ja viepi vielä äitin rahoja kaljoihinsa. Varastaakin, on äiti sanonut. Lainaileepi kyliltäkkii rahaa välistä kaljan tuskissaan. Juoppo koko mies. Muuten ei ole harmiksi, väkivaltanen tai muuta, mutta ei hyödyksikkään. Äiti raasu huolestuttaa, että miten se tuollasen kanssa viittii. Lapsiakkaan en kehtaa sinne viiä, kun ei tietoa missä kunnossa se mies millonkin on. Mukavasti juttelee, mutta känninen on. En ymmärrä miten äiti sitä miestä kehtaa katella ja kysyinkii sitä viimoksi kun käväsin. Äiti vaan siihen, että ompahan jonkunlaista seuraa. Ei tarvii iteksekseen olla. Tuumasin, että eikö se ois helpompi, mut tämä että ei. On kuulema rakkautta. Mitä tässä nyt pitäis tehdä? Ei tuo äiti kovin onnelliselta vaikuta. Itekseen hiljaa puuhastellee ja omissa nurkissa pyörii. Mitä nyt pingossa käy...