Miksi pidät/et pidä ryhmätöistä? Perustele.

Ryhmätyöt on tosi mukavia kukaan ei lusmuile. Valitettavasti melkein joka ryhmässä on aina yksi laiskuri...

Mulla oli ehkä kauhein ryhmä viime kurssilla. Henkilö numero yksi  harrasti yhtä lajia jonka parissa hän vietti kaiken vapaa-aikansa. Ei ikinä kerennyt tekemään mitään. Toinen taas oli aina sairas, milloin oli muka flunssaa ja milloin hirveät selkäkivut. Kolmas taas ei osannut kirjoittaa yhtään mitään, älyttömän huono kielioppi ja luetunymmärtämisestä ei tietoakaan. Kirjoitti yhden kappaleen jossa kaikki tieto oli väärää ja lähteenä hän käytti jotain uutisartikkelia. 

Vierailija kirjoitti:

Yläasteella kolun ryhmätöiden tekeminen oli vähän siinä ja siinä... Yleensä ryhmät arvottiin, ja muistan sen kerran kun ryhmääni osui kaikki nämä ryhmätyöntekijätyypit:

a) Henkilö, joka ei tehnyt mitään

b) Henkilö, joka kommentoi kaikkeen työhön liittyvään "Ihan sama", "En tiedä" tai "Mmnh."

c) Henkilö, joka lupasi lukea itse esityksessä pätkiä tekstistä, mutta ei kirjoittanut yhtään kohtaa itse.

Olin varmaan ainoa joka edes yritti tehdä töitä. Siinä sitten enimmäkseen yksin kirjoittelin ja piirtelin kaaviota.

Tämä voisi olla minun kirjoittamani. Henkilöt a) ja c) ovat muutaman kerran tulleet vastaan myös yliopistossa.

Olen niin kyllästynyt ryhmätyöhön! Kamalin jäsen on hirveä päällepäsmäri, joka haluaa koko ajan päättää kaiken ja kirjoittaa muiden osuuksien päälle. Koko viime tapaamisen nillitti, ettei ryhmällä ole yhteistä näkemystä. Tämä näkemys on hänen omaa ideologista epäselvää jauhantaansa, joka ei edes liity koko asiaan. Oma käytännön kokemukseni aiheesta on tärkeyttä 0, koska tämän rasittavan mesoajan määräily menee ylitseni jatkuvasti. Viime ryhmätapaamisessa alkoi peräti itkeä, koska hänen ideoitaan ei oltu kunnioitettu tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitus onkin oppia myös tiimityöskentelyä, sisältö voi joskus olla toissijainen. Ei koulua vaan työelämää varten siis. Harvassa duunissa voi aina tehdä töitä vaan yksin.

Tämä se vasta hauska perustelu onkin, varsinkin meille aikuisopiskelijoille amk:ssa tai yliopistossa, jotka opiskelemme työn ohessa 😂 välillä huvittaa kun opettajat vetää jollakin automaatiolla luentoja ryhmällemme jossa kaikki taitaa olla 30-50vuotiaita että "sitten kun menette työelämään niin ei sielläkään sitä ja tätä ja tuota"..

Ja kun vertaan työelämän ns. ryhmätöitä ja opiskelun ryhmätöitä niin ero on kuin yöllä ja päivällä. Koulussa siitä löytyy juurikin nuo jonkun alussa mainitsemat eri tyypit, lusmut, päsmärit, ujot, jaarittelijat jne kun taas työelämässä kaikilla on jo valmiiksi selkeät roolit ja jokainen hoitaa sen oman työn niin hyvin kuin osaa (ja jaksaa). Ei esimerkiksi jollekin assistentille sanota että jos sä piirtäisit nyt nää piirrustukset cadilla vaan se on sen homma joka sitä tekee muutenkin jne. Ja kaikki on jo siellä työpaikalla suunnittelemassa aikataulua eikä tarvitse jokaisen vapaa-ajan perusteella alkaa sopia aikatauluja että kuka ehtii milloinkin ja kenen mielestä olisi paras kokoontua johonkin kun taas joku toinen on sitä mieltä että teams riittää.

Eli joo vihaan koulujen ryhmätöitä varsinkin jos aiheesta ei saa kunnolla kiinni eikä apua oikein saa mistään eikä kukaan ole ihan varma mitä odotetaan. Sitten sieltä löytyy just ne lusmut jotka ei tee edes niitä niille määrättyjä osuuksia ja toisaalta myös ne perfektionistit jotka haluaa viilata tuntitolkulla jokaikistä kohtaa ja kaivaa varmuudenvuoksi vähän lisää lähteitä. Eniten rasittaa ne jaarittelijat jotka vaan jauhaa itsestäänselvyyksiä ja pohtii ja pähkäilee, ei työelämässä oikein ole aikaa näille. 

Viihdyn yksin, ja haluan itte hoitaa oman "tonttini" 😎

Jos ryhmätöillä yritetään parantaq muiden kanssa tekemistä tulisi se olla edes reqlistisesti simuloitua. Ei muuraaminen onnistu jos kimpassa tehdään esitelmä jäniksistä tai muusta teoreettisesra hutusta

Onneksi ehdin valmistua ennen tätä ryhmätyöbuumia. Viimeinen ryhmätyö meni kutakuinkin näin:

Yksi oppilaskunnan hallituksen aktiivi tituleeraa itsensä heti ryhmänjohtajaksi. Pääosin ei saavu paikalle ja jos saapuu niin näpräilee puhelinta "joku on väärässä internetissä, pakko oikaista!" (ihan oikeasti, joku oli mm. moittinut oppilaskunnan hallituksen toimia niin piti olla heti kommentoimassa)

Toinen oli varmaan 60v alanvaihtaja. Piti kädestä pitäen selittää yksinkertaisetkin jutut eikä siltikään ymmärtänyt asioita.

Kolmas oli uhriutuja. Jos sille antoi mitään töitä niin heti alkoi kauhea valitus ja korostus miten hän tekee kaiken. Ai kauhea kun joutui jopa tunnin kuluttamaan siihen että teki powerpointtia (meidän muiden tekemistä teksteistä)!

Neljäs oli juuri opiskelunsa aloittanut, mutta oli jo ottanut sen kurssin valinnaiseksi (jota oli suositeltu viimeisten vuosien opiskelijoille). Ei tiennyt aiheesta paljon mitään ja tietotekniset taidot oli kuraa.

Viidennen kanssa yritettiin pitää pakettia kasassa. Tosin puolessa välissä kurssia ei meitäkään enää oikein kiinnostanut ja haluttiin vain työt tehdyksi laadusta välittämättä.

En pidä. En vaan tykkää säätää ihmisten kanssa, mieluummin teen yksin. Ymmärrän että on asioita joissa ryhmätyö on paljon tuottavampaa mutta tykkään yksin työskentelemisestä.