Lue keskustelun säännöt.
Yksin asuvat tai yksin pienten lasten kanssa asuvat: kysymys
Kommentit (39)
Laitan kädet sisään reijistä, hivutan ne lakanan läpi isolle aukolle, otan kiinni peiton kulmista ja ravistan muutaman kerran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 21:42"]Laitan kädet sisään reijistä, hivutan ne lakanan läpi isolle aukolle, otan kiinni peiton kulmista ja ravistan muutaman kerran.
[/quote]
Ai sori. Tää käsittelikin jotain muuta kuin pussilakanan vaihtoa. En tiedä, mitä lakanan vetäminen on, joten tuskin vedän niitä. Elossa olen vielä 20-vuotiaana!
En vedä niitä mitenkään. En ole kyllä ikinä edes kuullut että niitä jotenkin pitäisi vetää, enkä tiedä mitä se vetäminen edes tarkoittaa :D Hyvin on pärjätty 40 vuotta ilmankin. Pesun jälkeen kun on lakanat kuivuneet, levitän eteisen lattialle ja taittelen siinä siistille pallille kaappiin.
Taitoin sen kokoiseksi, että sain itse vedettyä tai jätin vetämättä, kun asuin yksin ja pienen lapsen kanssa.
En vedä muuta kuin käteen.
T: yksin asuva mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Nyt, kun mainitsit, muistan joskus vuosikymmeniä sitten olleeni lakanan toisessa päässä ihmettelemässä, miksi siellä toisessa päässä kiskottiin niin kamalasti. Luulin jonkinlaiseksi painiksi, mutta jollei se sitä ole"
Ei se ollut painia, vaan sille löytyy ihan hyvä selitys eli ilman erikoiskäsittelyjä puuvilla ja pellava kutistui joka ikisessä pesussa ja tuolla "painiottelulla" saatiin lakanaan palautettua oikea pituus. Nykyään luonnonkuidut kuvistuvat vain muutaman prosentin, kun ennen puhuttiin kymmenistä prosenteista ja siksi oli tärkeä vetää pituus suunnassa kankaat.
Hellävaraista vetämistä suositellaan yhä edelleen esim. neuleille, jos ne ovat luonnonkuituja.
Mä olen muuten varmaan kaikkien lakananvetäjien kauhu: Kun otan märän lakanan koneesta, taitan sen kaksinkerroin ja ripustan pyykkitelineeseen (näin lakana ei osu maahan). Lakanan kuivuttua otan sen pyykkitelineestä edelleen kaksinkertaisena ja taittelen pari kertaa ja vien kaappiin.
Olisikin muuten kätevää, jos olisi joku jonka kanssa vetää lakanat. Veisivät vähemmän kaappitilaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oo koskaan vetänyt, en edes silloin kun oli mies talossa.
Meillä kuivataan rummussa ja pakko vetää, kun ovat niin ryttyisiä kuivausrummusta tullessa. Muuten en edes silitä mitään vaatteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vedä lakanoita. Tai kun otan lakanat koneesta, oion ja vähän vedänkin niitä. Sitten kuivatan. Ei muuta.
Meillä vedettiin lakanat aina kotona ja kun muutin miehen kanssa yhteen jatkettiin perinnettä. Oikeasti luulin että niin vain pitää tehdä. Nyt kun olen lasten kanssa yksin vain taittelen lakanat siististi. Jossain vaiheessa tajusin että lapsuudenkodista jäi muitakin omituisia ja turhia tapoja, niistä olen yrittänyt päästä pikkuhiljaa eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vedä lakanoita. Miksi niin kuuluu tehdä? Kun asuin kotona, ei äitikään niin tehnyt.
No en ole koskaan omassa kotonani vetänyt lakanoita. Mummoni joskus harrasti tuota, kun olin pieni. Olen kerran kokeillut sellaista vetotelinettä, mutta aika turhaa touhua mielestäni. Aluslakanoina käytän nykyään niitä niinsanottuja muotoon ommeltuja lakanoita, joissa on kuminauhat kulmissa. Pussilakanat laitan pesun jälkeen mahdollisimman suorana kuivumaan esimerkiksi suihkuverhon tangolle, ja sitten laskostan ne vuodevaatelaatikkoon.
Kismett
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä silitän lakanat, mielellään vedetyt. Ihana mennä silitettyihin lakanoihin nukkumaan. Muuten olen aika boheemi.
Aikoinan vedin pyykkituvassa olevassa vetotelineessä ja sen jälkeen mankeloin.
En vedä niitä. Hyvin niillä silti nukkuu
"Itken itteni uneen just tän jutun vuoksi." - Voih ja mä kun luulin, joskus olevani ainoa. Viimeaikoina en ole enää itkenyt olen "vain" tuntenut hyvin voimakasta haikeutta ja läheisyyden kaipuuta.. Harvassa askaressa kaipaa yhtä konkreettisesti toista.