Nelikymppiset palstailijat! Onko ystäviänne jo kuollut?
Kuinka monta ystävää tai ystävän ystävää teillä nelikymppisillä palstailijoilla on jo tähän mennessä kuollut? Itse laskeskelin, että viimeisen kymmenen vuoden aikana lähipiiriäni on kohdannut jo useita kuolemia: yksi itsemurha, kolme onnettomuutta, kolme sairastumista ja yksi kuolleena syntynyt vauva. Eli kahdeksan nuorta aikuista ja yksi lapsi on kuollut lähipiiristäni - tai ainakin niin läheltä, että olen joutunut tukemaan ystävääni surussa ja tirauttamaan siinä itsekin muutaman kyyneleen. Onko tämä normaali saldo tähän ikään mennessä?
Kommentit (31)
Parikymmentä ihan viimeisen 3 vuoden aikana... Sisko, paras ystävä, toinen hyvä ystävä perheineen, muutama muu hyvä kaveri, 4 lasta ja 3 nuorta aikuista ja lisäksi molemmat vanhemmat. Ja on ollut rankkaa itsellekin, voin vain kuvitella miten vaikeaa näiden ystävieni perheillä on ollut :(
Ei ystäviä ole kuollut mutta molemmat vanhemmat ja veli. Tosin jo kolmekymppisenä oli vanhemmat kuolleet. Muistan kun kirjoitin suruissani silloin kymmenisen vuotta sitten äidistäni tänne niin sain vastauksen että mitä nyyhkit kun olet jo keski-ikäinen kohta.
Vain oma lapseni, viisi vuotta sitten ja ikävä on suunnaton :(
Ikää 41. Suvun ja oman lähipiirin saldo. On haudattu elinaikanani: oma vanhempi, 1 itsemurhan tehnyt lähisukulainen, 1 pappa, 3 mummoa, 2 vanhempaa läheistä ihmistä, 1 koira. Oman ikäluokan ihmisiä ei vielä lähipiirissä vakavasti sairastunut, eikä kuollut. Onneksi näin. Kauhulla odotan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
No mä oon kolmenymppinen ja neljä ystävää kuollut. 2 onnettomuutta, 1 itsemurha, 1 vakava sairaus. Yatävän ystäviä, tai omia tuttuja en jaksa alkaa edes laskemaan. Jotenkin noita vaan on liinaa ollut.
Paras ystävä kuoli syöpään kun olimme kolmikymppisiä. Sitten nämä "normaalit" eli isovanhemmat.
Olen 39 ja nyt ei ole ainakaan vuosikymmeneen kuollut lähipiiristä/tuttavista ketään. Kun olin teini-ikäinen, sekä 20-30 vuotiaana moni kuoli oman käden kautta, yksi murhattiin, yksi vahinkoyliannostus, yksi syöpään kuoleminen. Yleisin kuolinsyy ehdottomasti olleet itsemurhat.
Oman ikäisiä (40-45) ei ole kuollut mutta usea sairastaa syöpää. Yksi on nyt siirtymässä saattohoitoon (aivosyöpä).
Ei omia ystäviä onneksi.... Mutta sitäkin enemmän läheisiä ja suht nuorena. Oma isä, täti, appiukko. Yksi läheinen ystävä on sairastanut parikymppisenä syövän mutta selvisi siitä. Toivottavasti ei tule mitään vastaavia suru-uutisia vähään aiKaan. On ollut muutenkin raskasta aikaa...
Ei omia ystäviä, mutta ystävien vanhempia useita, ihan lyhyellä aikavälillä. Se pelottaa tässä itseäni, kun ainoa veljeni kuoli jo vuosia sitten ja olen ainoa tuki vanhemmilleni. Jos isä kuolee ekana, en tiedä, miten äiti pärjää, mutta jos äiti kuolee ekana, isä ei todellakaan pärjää... :(
Yksi luokkakaveri kuoli rintasyöpään alle 40-vuotiaana, pari ikätoveria (ei niin läheisiä) kuoli huumeisiin jo nuorena. Minäkin sairastuin syöpään jo 32-vuotiaana, toistaiseksi sätkitään vielä.
Olen jo 55 ja minulta on vain yksi ystävä kuollut, ja hän oli minua yli 20 vuotta vanhempi, kuoli 71-vuotiaana. Suvusta on omaa ikäpolveani kuollut vain yksi, hän sai aivoverenvuodon jo kolmekymppisenä. Mieheltäni on kuollut tänä vuonna kaksi ystävää, joiden hautajaisissa kävimme.
Olen 44 ja rakkaani kuoli muutama vuosi sitten. Sen jälkeen on vähän väliä kuollut tuttuja ja työkavereita. Ajattelen että tää sitten taitaa olla se ikä kun kuolemia alkaa tulla. Ihan erilaista aikaa kuin silloin parikymppisenä kun oltiin niin kuolemattomia mukamas. Ei tähän oikein totukaan. Saa olla surullinen koko ajan. Miten kukaan edes voi elämänsä rakkauden kuolemasta koskaan päästä yli?
Joskus olen miettinyt että eikö vanhuksilla ole ihan kamalaa, läheisten hautajaisia vähän väliä?
Sisarukset, ystävät ym. kuolevat yksi toisensa jälkeen... Ei kai läheisten kuolemaan voi tottua koskaan oli sitten itse minkäikäinen tahansa?
Yksi ystäväni on kuollut, mutta hän ei ollut minun ikäluokkaa vaan noin 30 vuotta minua vanhempi eli noin kuusikymppinen kuollessaan.
Olen 25 itse. Ja veli, äiti, kaikki isovanhemmat ja yksi kaveri on kuolleet. Veli ja kaveri tekivät itsemurhat, äiti kuoli sairauteen.
Olen hieman kyynistynyt elämään sikäli, että en pelkää enää menettäväni mitään. Tai vaikea selittää mitä tarkoitan.
Luokkakaverini kuoli anoreksiaan.
Ai sori en lukenut kunnolla aloitusta. En ole nelikymppinen :) no kuitenkin tuli jo lähetettyä.
-18
Molemmat ukit kun oli pieni lapsi enkä ymmärtänyt surusta vielä mitään ja serkku syöpään kun olin 23v. Itseänikin huolettaa se mitä se on/miten selviän kun menee läheinen liian läheltä. Ikää 35v.