Pelkään, ettei miniäni anna minulle lapsenlapsia

Tiedän, ettei asia sinänsä minulle kuulu, mutta mietityttää nyt kumminkin kun se koskee minuakin.

Minulla on siis yksi poika ja hänellä on tyttöystävä. Molemmat ovat nyt 23-vuotiaita ja ovat seurustelleet 3 vuotta jo.

Pelkään siis, ettei (tuleva) miniäni anna minulle lapsenlasta. Miniä on hyvin kunnianhimoinen nainen, ja fiksukin. Opiskelee lääkiksessä kolmatta vuotta.

Hän miettii jo nyt kovasti erikoistumisalaa. Olemme ihan hyvissä väleissä ja olenkin kahvittelun lomassa ehdotellut aloja, mitkä mielestäni sopisivat hänelle. Hän on herttainen ja hymyileväinen, auttavainen yms. Siksi ehdotin hänelle, että hän menisi lastenlääkäriksi, sanoin että hän sopisi todella hyvin hoitamaan suloisia lapsia, ja että hän on varmasti hyvä lasten kanssa.

Mitä miniä sitten tähän? No, hän sanoi että lastenlääkäri on hänelle viimeinen ammatti mihin voisi itsensä kuvitella. Ei kuulemma tykkäisi yhtään, ei kestä lasten huutamista ja rääkymistä, ei pidä lapsista muutenkaan, puhumattakaan lasten vanhemmista jotka syyttäisivät häntä lapsen sairaudesta. Eli siis lapset ovat ehdoton ei.

Sen jälkeen hän sanoi, että on tosissaan harkinnur kirurgiaan erikoistumista! Järkytyin kovasti! Tuttavani on kirurgi, hänellä ei ole minkäänlaista perhettä, ja olen kuullut hänen sanovan että jos kirurgiksi tahtoo niin siinä ei lapsia kerkeä tehdä missään välissä. Kirurgit kuulemma todella urasuuntaista porukkaa, usein lapsettomia, koska ei kirurgina kerkeä perhettä perustamaan, kun on aina töissä.

Olen nyt suoraan sanottuna todella järkyttynyt. Minä haluan kovasti lapsenlapsia, ja poikani on ainoa mahdollisuuteni saada niitä. Ja nyt, kun hän on tämän naisen kanssa, joka on liian urasuuntautunut, minä pelkään pahoin etten tule koskaan saamaan lapsenlapsia.

Kaiken lisäksi poikani kertoi tällä viikolla että hän on katsellut sormuksia ja harkitsee kosivansa tätä naista lähitulevaisuudessa. Poikani on kkuulemma todella rakastunut tähän naiseen ja sanoo että tämä on se oikea hänelle.

Olen kamalan järkyttynyt. Mitä tässä tilanteessa voi tehdä? Minulle lapsenlapset ovat uskomattoman tärkeitä, enkä kestäisi elämää ilman. Auttakaa.