Lue keskustelun säännöt.
Monenko seurusteluvuoden jälkeen yllätyt kihlautumattomuudesta?
23.01.2015 |
Paljon keskustellaan, yllättääkö pikakihlaus, mutta entä päinvastoin - hämmästytkö, jos pari ei ole vuoden, kahden, kolmen ja puolen, viiden tai seitsemän seurusteluvuoden jälkeen kihlautunut? Missä menee raja, vai onko sinusta viidenkintoista vuoden seurustelu ilman avioliittolupauksia/rekisteröintiaikeita ihan normaalia?
( DISCLAIMER: Kaikkihan eivät naimisiin edes halua eivätkä siten kihlaudu koskaan.)
Kommentit (58)
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 22:23"]
Paljon keskustellaan, yllättääkö pikakihlaus, mutta entä päinvastoin - hämmästytkö, jos pari ei ole vuoden, kahden, kolmen ja puolen, viiden tai seitsemän seurusteluvuoden jälkeen kihlautunut? Missä menee raja, vai onko sinusta viidenkintoista vuoden seurustelu ilman avioliittolupauksia/rekisteröintiaikeita ihan normaalia?
( DISCLAIMER: Kaikkihan eivät naimisiin edes halua eivätkä siten kihlaudu koskaan.)
[/quote]
Mulle on aivan sama onko jotkut kihloissa vai ei. Ei se sormusten vaihto tai avioituminen kerro mulle mitään suhteen vakavuudesta. Avioliitto ei vaan ole mulle erityisen merkityksellinen asia muutenkaan. Sillä voi taata pariskunnalle, perheelle ja sen jäsenille tiettyjä lakisääteisiä oikeuksia ja vaateita, mutta oikeasti se ei mulle kerro paskaakaan kuinka tosissaan ihmiset oikeasti toisistaan välittävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme olleet yhdessä nyt 8 vuotta, en halua kihloja missään nimessä vielä. Ajattelen aina, että jos menen naimisiin, niin sitten joskus kolmekymppisenä vain taloudellisista syistä ja laillisten etujen vuoksi + adoptiohaaveiden toteuttamiseksi. En usko avioliittoon: jos pari todella haluaa olla yhdessä ja pysyä yhdessä, siihen ei tarvita lainopillisia sopimuksia ja sormuksia. Minun vanhempani ovat olleet kihloissa 25 vuotta, ja he ovat onnellisin pari mitä tiedän.
Toivon itselleni ja miehelleni samanlaista onnellista elämää kuin vanhemmillani, enkä tarvitse siihen avioliittoa.
Minusta koko keskustelunaihe on ällistyttävän vanhanaikainen. Vieläkö joku todella ajattelee, että kihlojen pitää seurata tietyn mittaisen seurustelun jälkeen? :D
Nainen 25 v
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 23:15"]
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 22:29"]Eikö kihlaukset ole aika lailla mennyttä maailmaa? Mihin tarvitaan jotain sormuksia? 15 v yhdessä eikä aikomustakaan kihlautua. [/quote] Asettelen kysymyksen näin ajatteleville niin päin, että jos on kerran niin huikean sitoutunut muutenkin, niin eikö olisi sama vaihtaa ne sormuksetkin sitten? Se on perinteinen tapa ilmaista muillekin, että on sitoutunut toiseen: tätäkö ette halua? Haluatteko ikään kuin pitää takaoven auki kaiken varalta. Rohkenen epäillä sitoutumisen tasoa.. Nainen,24v
[/quote]
Joo, mä halusin pitää takaoven auki, nimenomaan. En vain tajunnut sitä itse. En ollut oikeasti syvästi rakastunut mieheeni. Tajusin sen vasta, kun kaksi lasta saatuamme tapasin vanhan rakkauteni, jonka kanssa asiat olivat jääneet ikään kuin kesken, itseasiassa juuri hänen torjuntansa oli minulle viimeinen niitti, jolloin päätin, että rakkaus ei ole minua varten. Mutta en halunnut olla yksinkään, niinpä menin yhteen miehen kanssa, joka minusta kovasti välitti ja minua rakasti ja josta itse pidin paljon. Tein hänelle myös suhteellisen selväksi, että en sillälailla hulluna rakasta häntä.
Tähän toiseen mieheen siis rakastuin uudestaan ja nytkin on tilanne se, että käyn harvakseltaan kahvilla hänen kanssaan, mieheni tieten, mieheni hyväksyy tilanteen täysin. En kuitenkaan voi rynnätä avioon tämän rakastamanikaan miehen kanssa, sillä hän ei sellaista edelleenkään halua, ei edes kunnollista suhdetta :(
Mutta olen saanut selvitellä päätäni tässä oikein urakalla ja tutustua itseeni ja voin sanoa sen olleen hyvin avartavaa. Matkaa itseeni ja tutustumista siihen, kuka olen. En tiennyt sitä aiemmin, vaikka olen 40, nyt vasta huomaan, että en.
Jos mieheni ei olisi hyväksynyt tätä kaikkea meille olisi sitten tullut ero. Mikä se alkuperäinen kysymys olikaan? Ai niin, että naimisiinmeno on osoitus sitoutumisesta.
Onko se?
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 23:57"]
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 23:51"]
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 23:29"]
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 23:15"]
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 22:29"]Eikö kihlaukset ole aika lailla mennyttä maailmaa? Mihin tarvitaan jotain sormuksia? 15 v yhdessä eikä aikomustakaan kihlautua. [/quote] Asettelen kysymyksen näin ajatteleville niin päin, että jos on kerran niin huikean sitoutunut muutenkin, niin eikö olisi sama vaihtaa ne sormuksetkin sitten? Se on perinteinen tapa ilmaista muillekin, että on sitoutunut toiseen: tätäkö ette halua? Haluatteko ikään kuin pitää takaoven auki kaiken varalta. Rohkenen epäillä sitoutumisen tasoa.. Nainen,24v
[/quote]
Mä ymmärrän että sun ikäinen pitää kihlautumista sekä avioliittoa sitoutumisen merkkinä. Lisäksi sulla painaa vielä biologisen kellon tikityskin takaraivossa, lapsia pitäisi saada maailmaan.
Kun sitä elämänkokemusta tulee enemmän, huomaa ettei se avioliitto kerro ihmisestä yhtään mitään eikä pakota ketään sitoutumaan. Ne jutut tulee jostain ihan muualta, eikä aitoon sitoutumiseen tarvita papin aamenta. Avioliitto on pelkkä paperi, sitoutuminen tulee syvemmältä ja lähtee henkilöstä itsestään. Johan nuo avioliittojen sitovuudet on nähty nykäsillä sun muilla sarjanaijilla.
[/quote]
Eihän se sitoutuminen siitä paperista tulekaan, mutta sen virallisuus tulee. Samaan tapaan voisi ajatella vaikka lääkäreistä, ei vastavalmistuneesta lääkäristä tule yhtään sen parempaa sen jälkeen, kun hän saa ammattioikeudet, mutta yhteiskunnan silmissä hän on silloin pätevä lääkäri.
[/quote]
No ei kyllä voi rinnastaa lääkäreitä ja niitten valmistumisia sekä avioliittoa. Vaikka ymmärrän kyllä mitä koitat ajaa takaa.
Silti; on huono lähtökohta naimisiinmenolle jos perusteluna käytetään "näyttää muille vakavammalta suhteelta" tai perinteitä, jotka muka velvoittavat. Sillä ei saisi olla mitään merkitystä parisuhteessa, mille se muista näyttää. Eiväthän ne muut siinä parisängyssä nuku. Jos avioliittoon mennään siksi, että se näyttää paremmalta ja vakavammalta toisille niin silloin se ei sitä ole.
[/quote]
No pointtini olikin lähinnä se, että jonkun asian virallistaminen ei tee siitä parempaa, mutta se tekee siitä, noh, virallista. Ja musta on hienoa, että on olemassa asioita tai suhteita, jotka voidaan määritellä paperilla tietyin ehdoin. Musta on esimerkiksi hienoa olla Suomen kansalainen ja omata ne oikeudet ja velvollisuudet, jotka siihen pakettiin kuuluu. Samoin on hienoa, että mulla on tutkintotodistus ammatistani, johon olen opiskellut. On hienoa olla kannattamani yhdistyksen jäsen ja on hienoa olla avioliitossa. Mutta toisaalta ymmärrän myös, jos joku ei halua kuulua "klubiin ja saada lippistä".
Reilu parikymppisenä olisin niin kovasti, kovasti halunnut exäni kanssa kihloihin kun oltiin kuitenkin "jo" muutama vuosi oltu yhdessä mutta en koskaan ottanut asiaa puheeksi. Onneksi - erohan siitä nuoruuden suhteesta hyvässä sovussa tuli kuuden vuoden jälkeen kun kunnolla aikuisiksi kasvettiin. Tuossa iässä sitä oli kuitenkin niin epävarma itsestään, suhteestaan ja kaikesta muustakin niin sitä ajatteli että se kihlaus jotenkin mukamas lujittaisi sitä suhdetta ja omaa itsetuntoa siinä kaikessa elämän myllerryksessä ja itsensä etsimisen keskellä.
Nykyisen mieheni eli elämäni rakkauden, lasteni isän ja asuntolainani jakajan tapasin kolmekymppisenä. Kohta 20 vuotta oltu yhdessä, ei tarvetta sormuksille tai avioliitolle. Meidän on ihan hyvä olla näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 00:06"]
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 23:57"]
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 23:51"]
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 23:29"]
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 23:15"]
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 22:29"]Eikö kihlaukset ole aika lailla mennyttä maailmaa? Mihin tarvitaan jotain sormuksia? 15 v yhdessä eikä aikomustakaan kihlautua. [/quote] Asettelen kysymyksen näin ajatteleville niin päin, että jos on kerran niin huikean sitoutunut muutenkin, niin eikö olisi sama vaihtaa ne sormuksetkin sitten? Se on perinteinen tapa ilmaista muillekin, että on sitoutunut toiseen: tätäkö ette halua? Haluatteko ikään kuin pitää takaoven auki kaiken varalta. Rohkenen epäillä sitoutumisen tasoa.. Nainen,24v
[/quote]
Mä ymmärrän että sun ikäinen pitää kihlautumista sekä avioliittoa sitoutumisen merkkinä. Lisäksi sulla painaa vielä biologisen kellon tikityskin takaraivossa, lapsia pitäisi saada maailmaan.
Kun sitä elämänkokemusta tulee enemmän, huomaa ettei se avioliitto kerro ihmisestä yhtään mitään eikä pakota ketään sitoutumaan. Ne jutut tulee jostain ihan muualta, eikä aitoon sitoutumiseen tarvita papin aamenta. Avioliitto on pelkkä paperi, sitoutuminen tulee syvemmältä ja lähtee henkilöstä itsestään. Johan nuo avioliittojen sitovuudet on nähty nykäsillä sun muilla sarjanaijilla.
[/quote]
Eihän se sitoutuminen siitä paperista tulekaan, mutta sen virallisuus tulee. Samaan tapaan voisi ajatella vaikka lääkäreistä, ei vastavalmistuneesta lääkäristä tule yhtään sen parempaa sen jälkeen, kun hän saa ammattioikeudet, mutta yhteiskunnan silmissä hän on silloin pätevä lääkäri.
[/quote]
No ei kyllä voi rinnastaa lääkäreitä ja niitten valmistumisia sekä avioliittoa. Vaikka ymmärrän kyllä mitä koitat ajaa takaa.
Silti; on huono lähtökohta naimisiinmenolle jos perusteluna käytetään "näyttää muille vakavammalta suhteelta" tai perinteitä, jotka muka velvoittavat. Sillä ei saisi olla mitään merkitystä parisuhteessa, mille se muista näyttää. Eiväthän ne muut siinä parisängyssä nuku. Jos avioliittoon mennään siksi, että se näyttää paremmalta ja vakavammalta toisille niin silloin se ei sitä ole.
[/quote]
No pointtini olikin lähinnä se, että jonkun asian virallistaminen ei tee siitä parempaa, mutta se tekee siitä, noh, virallista. Ja musta on hienoa, että on olemassa asioita tai suhteita, jotka voidaan määritellä paperilla tietyin ehdoin. Musta on esimerkiksi hienoa olla Suomen kansalainen ja omata ne oikeudet ja velvollisuudet, jotka siihen pakettiin kuuluu. Samoin on hienoa, että mulla on tutkintotodistus ammatistani, johon olen opiskellut. On hienoa olla kannattamani yhdistyksen jäsen ja on hienoa olla avioliitossa. Mutta toisaalta ymmärrän myös, jos joku ei halua kuulua "klubiin ja saada lippistä".
[/quote]
Mä en halua naimisin siksi, että en halua turhanpäiten saada statuksekseni "eronnut". Ja taas sellaista miestä en ole löytänyt, joka olisi senkin riskin veroinen SEKÄ haluaisi kanssani naimisiin. Miksi mennä "varmuuden vuoksi" toisen kanssa naimisiin, jos ei rakasta niin paljon? Perheen voi silti perustaa, jos kokee, ettei parempaakaan kumppania ikinä tule löytämään.
Omat vanhempani menivät naimisiin ja olivat naimisissa 7,5 vuotta. Itsellä 9. vuosi menossa avoliittoa eikä loppua nyt ole näköpiirissä.
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 22:43"]3&1/2 vuotta yhdessä ollaan oltu. Mentäisiin kihloihin ja naimisiin,mut tällä hetkellä ei ole rahaa kumpaakaan.:D
[/quote]
Kihlautuminen on kyllä täysin ilmaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 00:06"]
No pointtini olikin lähinnä se, että jonkun asian virallistaminen ei tee siitä parempaa, mutta se tekee siitä, noh, virallista. Ja musta on hienoa, että on olemassa asioita tai suhteita, jotka voidaan määritellä paperilla tietyin ehdoin. Musta on esimerkiksi hienoa olla Suomen kansalainen ja omata ne oikeudet ja velvollisuudet, jotka siihen pakettiin kuuluu. Samoin on hienoa, että mulla on tutkintotodistus ammatistani, johon olen opiskellut. On hienoa olla kannattamani yhdistyksen jäsen ja on hienoa olla avioliitossa. Mutta toisaalta ymmärrän myös, jos joku ei halua kuulua "klubiin ja saada lippistä".
[/quote]
Entä jos siinä klubissa on jo ollut ja huomannut, ettei se todellakaan ole se ihmisarvon mitta :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos pariskunnan molemmat puoliskot tiedettävästi haluaa naimisiin (joskus jonkun kanssa) niin ehkä about 6 vuoden jälkeen itsekseni miettisin että aikookohan noi mennä kihloihin/naimisiin. Olettaen, että ovat asuneet yhdessä useamman vuoden.
[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 00:11"]
[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 00:06"]
No pointtini olikin lähinnä se, että jonkun asian virallistaminen ei tee siitä parempaa, mutta se tekee siitä, noh, virallista. Ja musta on hienoa, että on olemassa asioita tai suhteita, jotka voidaan määritellä paperilla tietyin ehdoin. Musta on esimerkiksi hienoa olla Suomen kansalainen ja omata ne oikeudet ja velvollisuudet, jotka siihen pakettiin kuuluu. Samoin on hienoa, että mulla on tutkintotodistus ammatistani, johon olen opiskellut. On hienoa olla kannattamani yhdistyksen jäsen ja on hienoa olla avioliitossa. Mutta toisaalta ymmärrän myös, jos joku ei halua kuulua "klubiin ja saada lippistä".
[/quote]
Entä jos siinä klubissa on jo ollut ja huomannut, ettei se todellakaan ole se ihmisarvon mitta :D
[/quote]
Niinpä. Moni tutkintotodistuksetta jäänyt tekee paljon "makeempaa" duunia, kuin todistuksen saaneet. Tietenkin myös päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 00:10"]
Mä en halua naimisin siksi, että en halua turhanpäiten saada statuksekseni "eronnut". Ja taas sellaista miestä en ole löytänyt, joka olisi senkin riskin veroinen SEKÄ haluaisi kanssani naimisiin. Miksi mennä "varmuuden vuoksi" toisen kanssa naimisiin, jos ei rakasta niin paljon? Perheen voi silti perustaa, jos kokee, ettei parempaakaan kumppania ikinä tule löytämään.
Omat vanhempani menivät naimisiin ja olivat naimisissa 7,5 vuotta. Itsellä 9. vuosi menossa avoliittoa eikä loppua nyt ole näköpiirissä.
[/quote]
Toi kuulostaa kyllä vähän karulta, että perustaa perheen kun parempaakaan kumppania ei löydä. Kyllä mä ainakin koen, että mieheni on ehdottomasti sen riskin arvoinen, että joskus olisin statukseltani "eronnut". Mutta ollaan kyllä molemmat sillä mielellä liikenteessä, että niin ei tule käymään.
En juuri ihmettele jos pari ei mene kihloihin, harva nykyään naimisiin menee. Mutta mua ihmetyttää parit jotka monen vuoden seurustelun jälkeen eivät muuta yhteen. Esim. isäni on seurustellut 8 vuotta saman naisen kanssa eivätkä edes suunnittele yhteen muuttoa. Miehen kaverilla meni 6 vuotta ennen kuin muutti tyttöystävänsä kanssa yhteen. Toki jokaisen oma asia, ehkä jotkut ovat varovaisempia tai tarvitsevat enemmän omaa tilaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 00:16"]
[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 00:11"]
[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 00:06"]
No pointtini olikin lähinnä se, että jonkun asian virallistaminen ei tee siitä parempaa, mutta se tekee siitä, noh, virallista. Ja musta on hienoa, että on olemassa asioita tai suhteita, jotka voidaan määritellä paperilla tietyin ehdoin. Musta on esimerkiksi hienoa olla Suomen kansalainen ja omata ne oikeudet ja velvollisuudet, jotka siihen pakettiin kuuluu. Samoin on hienoa, että mulla on tutkintotodistus ammatistani, johon olen opiskellut. On hienoa olla kannattamani yhdistyksen jäsen ja on hienoa olla avioliitossa. Mutta toisaalta ymmärrän myös, jos joku ei halua kuulua "klubiin ja saada lippistä".
[/quote]
Entä jos siinä klubissa on jo ollut ja huomannut, ettei se todellakaan ole se ihmisarvon mitta :D
[/quote]
Niinpä. Moni tutkintotodistuksetta jäänyt tekee paljon "makeempaa" duunia, kuin todistuksen saaneet. Tietenkin myös päinvastoin.
[/quote]
Niin varmasti, kaikki menestystarinathan on perinteisesti näitä koulunsa keskeyttäneitä intohimoisia yrittäjiä. Mutta koen kuitenkin, että peruspulliaiselle turvallisempi vaihtoehto on suorittaa se tutkintokin loppuun.
Ja avioliitto tai seurustelu ylipäätään nyt ei ole mikään ihmisarvon mitta, mielestäni kuitenkin kannatettava ratkaisu kahdelle yhteiselämään lupautuneelle ihmiselle.
[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 00:20"]
En juuri ihmettele jos pari ei mene kihloihin, harva nykyään naimisiin menee. Mutta mua ihmetyttää parit jotka monen vuoden seurustelun jälkeen eivät muuta yhteen. Esim. isäni on seurustellut 8 vuotta saman naisen kanssa eivätkä edes suunnittele yhteen muuttoa. Miehen kaverilla meni 6 vuotta ennen kuin muutti tyttöystävänsä kanssa yhteen. Toki jokaisen oma asia, ehkä jotkut ovat varovaisempia tai tarvitsevat enemmän omaa tilaa.
[/quote]
Oi että - toi olisi JUST ihanaa... Parisuhteen ja oman rauhan parhaat puolet samassa paketissa. Jos joskus jostain syystä miehestäni eroan ja uuteen suhteeseen päädyn, niin kenenkään kanssa en enää muuta saman katon alle. Rakastaa ja seurustella voi ilman yhteistä osoitettakin ja usein se on sangen toimiva ratkaisu. Vähän niinkuin ns. saisi rusinat pullasta.
[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 00:21"]
[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 00:16"]
[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 00:11"]
[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 00:06"]
No pointtini olikin lähinnä se, että jonkun asian virallistaminen ei tee siitä parempaa, mutta se tekee siitä, noh, virallista. Ja musta on hienoa, että on olemassa asioita tai suhteita, jotka voidaan määritellä paperilla tietyin ehdoin. Musta on esimerkiksi hienoa olla Suomen kansalainen ja omata ne oikeudet ja velvollisuudet, jotka siihen pakettiin kuuluu. Samoin on hienoa, että mulla on tutkintotodistus ammatistani, johon olen opiskellut. On hienoa olla kannattamani yhdistyksen jäsen ja on hienoa olla avioliitossa. Mutta toisaalta ymmärrän myös, jos joku ei halua kuulua "klubiin ja saada lippistä".
[/quote]
Entä jos siinä klubissa on jo ollut ja huomannut, ettei se todellakaan ole se ihmisarvon mitta :D
[/quote]
Niinpä. Moni tutkintotodistuksetta jäänyt tekee paljon "makeempaa" duunia, kuin todistuksen saaneet. Tietenkin myös päinvastoin.
[/quote]
Niin varmasti, kaikki menestystarinathan on perinteisesti näitä koulunsa keskeyttäneitä intohimoisia yrittäjiä. Mutta koen kuitenkin, että peruspulliaiselle turvallisempi vaihtoehto on suorittaa se tutkintokin loppuun.
Ja avioliitto tai seurustelu ylipäätään nyt ei ole mikään ihmisarvon mitta, mielestäni kuitenkin kannatettava ratkaisu kahdelle yhteiselämään lupautuneelle ihmiselle.
[/quote]
Kannatettava? Eihän siitä ole mitään hyötyä.
Joskus kolmen vuoden jälkeen alkaa kummastuttaa. T kihlaamaton nainen suhteessa melkeen 5v
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 23:51"]
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 23:29"]
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 23:15"]
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 22:29"]Eikö kihlaukset ole aika lailla mennyttä maailmaa? Mihin tarvitaan jotain sormuksia? 15 v yhdessä eikä aikomustakaan kihlautua. [/quote] Asettelen kysymyksen näin ajatteleville niin päin, että jos on kerran niin huikean sitoutunut muutenkin, niin eikö olisi sama vaihtaa ne sormuksetkin sitten? Se on perinteinen tapa ilmaista muillekin, että on sitoutunut toiseen: tätäkö ette halua? Haluatteko ikään kuin pitää takaoven auki kaiken varalta. Rohkenen epäillä sitoutumisen tasoa.. Nainen,24v
[/quote]
Mä ymmärrän että sun ikäinen pitää kihlautumista sekä avioliittoa sitoutumisen merkkinä. Lisäksi sulla painaa vielä biologisen kellon tikityskin takaraivossa, lapsia pitäisi saada maailmaan.
Kun sitä elämänkokemusta tulee enemmän, huomaa ettei se avioliitto kerro ihmisestä yhtään mitään eikä pakota ketään sitoutumaan. Ne jutut tulee jostain ihan muualta, eikä aitoon sitoutumiseen tarvita papin aamenta. Avioliitto on pelkkä paperi, sitoutuminen tulee syvemmältä ja lähtee henkilöstä itsestään. Johan nuo avioliittojen sitovuudet on nähty nykäsillä sun muilla sarjanaijilla.
[/quote]
Eihän se sitoutuminen siitä paperista tulekaan, mutta sen virallisuus tulee. Samaan tapaan voisi ajatella vaikka lääkäreistä, ei vastavalmistuneesta lääkäristä tule yhtään sen parempaa sen jälkeen, kun hän saa ammattioikeudet, mutta yhteiskunnan silmissä hän on silloin pätevä lääkäri.
[/quote]
No ei kyllä voi rinnastaa lääkäreitä ja niitten valmistumisia sekä avioliittoa. Vaikka ymmärrän kyllä mitä koitat ajaa takaa.
Silti; on huono lähtökohta naimisiinmenolle jos perusteluna käytetään "näyttää muille vakavammalta suhteelta" tai perinteitä, jotka muka velvoittavat. Sillä ei saisi olla mitään merkitystä parisuhteessa, mille se muista näyttää. Eiväthän ne muut siinä parisängyssä nuku. Jos avioliittoon mennään siksi, että se näyttää paremmalta ja vakavammalta toisille niin silloin se ei sitä ole.