Ihan kauheaa kun en tule lapseni kanssa millään toimeen
Siitä asti kun hän syntyi on elämä ollut yhtä vääntämistä, tiuskimista, huutoa, kiljuntaa hänen puoleltaan. Aina olen joutunut maanittelemaan, uhkailla rangaistuksilla ja toteuttaen niitä, ääntäni korottamalla. Silti aina AINA pitää pistää hanttiin kaikessa ja vielä hyvin epäkunnioittavalla ja röyhkeällä tavalla. En jaksa vakuuttaa hänelle arvovaltani kun hän kyseenalaistaa sen päivittäin.
Olen sanonut että hän joutuu vielä tätä mukaa lastenkotiin niin hän nauraa vain päälle etten toteuta sitä kuitenkaan. Ei välitä siitäkään. Ihankuin olisimme väärät palapelin palat jotka eivät millään loksahda paikoilleen vaikka kuinka kääntelee. Tilanne on eskaloitunut jo niin pahaksi ja tulehtuneeksi että pienikin takapakki saa helv*tin valloilleen.
Jos olisin tiennyt perhe-elämän olevan näin vaikeaa en olisi ikinä hankkinut lasta. Voitte syyttää minua vastuuttomaksi ihmiseksi mutta olen oikeasti ihan loppu tähän enkä tiedä saanko mistään edes apua. En tiedä koko lapseni joku pirun kätyri vai mikä sitä vaivaa. En tiennyt että lapsi voi herättää itsessänikin niin paljon vihan tunteita. Puren vain hammasta etten huutaisi hänelle mitään rumasti.
Kommentit (48)
Teettekö mitään yhdessä? Voisitteko harrastaa jotain yhteistä? Otatko lasta syliin ja kerrot hänelle, että rakastat? Toimii usein paremmin kuin huutaminen.
Joskus vaan oma ja lapsen luonne ei kohtaa yhtään, pitää vaan yrittää ymmärtää ja sietää paljon lapselta, hän vastasi opettelee tunnetaitoja, niitä pitää kuitenkin itse omalla käytöksellään opettaa, pitää sanoittaa lapsen tunteita.
Lapsen asioista pitää olla kiinnostunut, ottaa huumori käyttöön ja pitkä pinna. Lapsesi on huomannut, mistä ärsyynnyt ja käyttää taitavasti tätä korttia. Pidä jämäkästi puolesi mutta älä anna lapsen tuntea turvattomuutta, mikä ehkä huokuu omasta epävarmuudestasi ja kiukustasi. Äläkä ikinä sano hylkääväsi lastasi.
Miten vanha lapsi?
Selkeästi tarvitsette ulkopuolista apua. Lapselle mahdollinen diagnoosi lääkäriltä. Sillä tuo ei ole normaalia, vaikeata ja myrskyisää on monessakin perheessä, mutta kerroit, että näin on ollut jo alusta asti. Vaatii mun mielestä tutkimuksia.
Nepsy. Pyydä apua perheneuvolasta tai jostain muualta. Tie on pitkä, mut apua on saatavissa. Tunnen tuskasi, se on juuri tuota, päivästä toiseen
Toiset vaan on vaativia ja sitten luonteet ei kohtaa. Oliko sinulla esim veli joka oli samanlainen ja sai sinut lapsena raivon valtaan?
Minulla on ensimmäisen lapsen kanssa vaikeuksia tulla toimeen. Halaan ja pussaa kyllä, mutta riidellään todella paljon. Toinen lapsi olikin yllättäen paljon helpompi, tajusin että vika ei ollutkaan vain minussa äitinä vaan ihmisetkin vaan on kertakaikkiaan erilaisia.
Onko lapsi samaa pataa toisen vanhemman ja hänen sukunsa kanssa? Jos sieltä tulee sellaisia hankalia piirteitä joihin et voi samaistua, niin se saattaa hiertää.
Lapselle voisi tehdä hyvää jokin liikunnallinen harrastus, mihin purkaa ylimääräistä energiaa. Ja kenties lisää jotakin älyllistä virikettä.
Autismin kirjoa, lapsi on sanalla sanoen mahdoton
T: eri
Vierailija kirjoitti:
Teettekö mitään yhdessä? Voisitteko harrastaa jotain yhteistä? Otatko lasta syliin ja kerrot hänelle, että rakastat? Toimii usein paremmin kuin huutaminen.
Hän ei halua tulla syliini eikä halua että halaan. Tuhahtaa vain halveksuvasti kun sanon että rakastan. Ap
Tutkimuksiin! Ei tuo ole normaalia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teettekö mitään yhdessä? Voisitteko harrastaa jotain yhteistä? Otatko lasta syliin ja kerrot hänelle, että rakastat? Toimii usein paremmin kuin huutaminen.
Hän ei halua tulla syliini eikä halua että halaan. Tuhahtaa vain halveksuvasti kun sanon että rakastan. Ap
Kannatta sitä silti sanoa ja toivottaa iltaisin hyvät yöt.
En tiedä minkä ikäinen lapsesi on, meillä alettiin sietää toisiamme lapsen ollessa 11v ja vähän oppi hillitsemään raivoaan. Tosin aloittikin vasta siinä 5v. Nyt teinin kanssa on ihan lepposaa.
Miksi pitää mitään autismia tai add:a ehdottaa? Miksi lapsi ei yksinkertaisesti voi olla niin eri luonteinen, että se tekee yhteiselon hankalaksi? Onko lapsen isä kuvioissa? Laita lapsi toimimaan enemmän hänen kanssaan niin saa tasapainoisempaa ja hyväksyvämpää kasvatusta. Jomman kumman puolelta tullut luonteenpiirteitä, joiden takia ette tule toimeen. Tuo on todella harmillista lapsen psyykkeelle.
Tätä se oli mullakin vuosia. Sittemmin lapsi meni lastenkotiin. Tilanne kyllä rauhoittui mutta vieraantunut olen pahasti. Sille ei tunnu voivan mitään, jos ei lapsella halua lähentyä.
Minulla on tuollainen lapsi. En nyt sano, ettenkö tulisi toimeen, vaan hänen kanssaan pitää koko ajan olla varpaillaan. Ei tiedä, mistä tuulee. Nepsy.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää mitään autismia tai add:a ehdottaa? Miksi lapsi ei yksinkertaisesti voi olla niin eri luonteinen, että se tekee yhteiselon hankalaksi? Onko lapsen isä kuvioissa? Laita lapsi toimimaan enemmän hänen kanssaan niin saa tasapainoisempaa ja hyväksyvämpää kasvatusta. Jomman kumman puolelta tullut luonteenpiirteitä, joiden takia ette tule toimeen. Tuo on todella harmillista lapsen psyykkeelle.
Minä olen huomannut, kun omia ja kavereiden lapsia olen katsellut - nämä kaikki lapset jo aikuisia - että vaikeiden lasten taustalla on nepsy-ongelmaa. Normaali kovapäinen lapsi oppii, mutta aina kun tilanne junnaa paikallaan, on sieltä paljastunut jotain muuta.
N53
@18: olen niin samaa mieltä kanssasi. Jossain iässä täytyisi jo vähän helpottaa. Nepsyn kanssa sitä päivää ei vain tule
Trollilta kuulostaa, kun ap ei kerro lapsen ikää tai perhekuviosta muutenkaan mitään.
Jos tämä on totta niin todella paha mieli tuli lapsen puolesta. Hae nopeasti apua itsellesi ja lapsellesi. Aikuinen on vastuussa, ei lapsi.