Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kaikki mustasukkaisuus ei ole sairautta. Välinpitämättömyys ei ole luottamusta
23.01.2015 |
On ollut taas keskusteluissa tapetilla mustasukkaisuus ja saako sitä tuntea. Tuntuu, että nykyään jo pieni ripaus mustasukkaisuutta koetaan sairaanloiseksi ja ylpeänä kehutaan, miten itseään ei pätkääkään haittaa vaikka se rakas iskisi vierasta ihmistä silmiesi edessä.
Muistuttaisin tällaisestakin puolesta, että välinpitämättömyys ei ole yhtään sen terveempi asia parisuhteessa, kuin sairaanloinen mustasukkaisuuskaan. Pieni mustasukkaisuus on tervettä ja kertoo että niitä tunteitakin on toista kohtaan.
Kommentit (16)
Minä taas ap:n kanssa samaa mieltä eli pieni mustasukkaisuus on hyvästä, kunhan siihen on jotain aihetta. Aiheeton sen sijaan on sairasta, vaikka olisi vähäistäkin. Exäni oli sairaalloisen mustasukkainen siihen pisteeseen saakka, että se johti lopulta eroon. Nykyinen ei ole pienestä mustasukkainen, mutta aiheesta olisi varmasti - tosin en anna siihen sitä aihetta. Ollaan onnellisia, ex-suhteessa jouduin pelkäämään jokaista elettä, ilmettä, sanaa ja tekoa turhaan:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 16:50"]
Minusta kumpikaan ei ole välttämättä sairasta tai tervettä. Ihmisiä on vain erilaisia ja suhteita erilaisia. Miksi niitä yleensä täytyy olla luokittelemassa sairaiksi tai terveiksi, varsinkaan ulkopuolisten? Ihminen itse voi kokea mustasukkaisuuden (tai sen puutteen) ongelmaksi, ja sitten hakea apua, mutta ei ulkopuolisten asiaan tarvi puuttua.
Sen vielä sanon että ei tarvitse välttämättä olla mustasukkainen että olisi tunteita toista kohtaan. Itse olen sellainen, että en ole ollenkaan mustasukkaista tyyppiä. Tämä johtuu siitä että koko ajatteluni lähtee vähän eri lähtökohdista kuin useimmilla. En pyri enkä ole koskaan pyrkinyt omistamaan ketään, en sitoutumaan enkä sitouttamaan - tämä on syy miksi koskaan en ole halunnut naimisiinkaan. Minä olen parisuhteessakin täysin vapaa koko ajan, samoin mieheni. Jos jompikumpi haluaa lähteä toisen matkaan tänään, se on täysin ok. Surua siitä voi toki tuntea minunkin kaltaiseni, mutta ei mustasukkaisuutta, joka on jonkinlaista halua estää toista käyttämästä vapauttaan.
[/quote]
Minä taas olen sitä mieltä, että kun yhdessä on päätetty tulevaisuutta rakentaa ja luvattu siellä alttarilla ne myötä-ja vastamäet, niin olisi törkeä loukkaus joku päivä vain ilmoittaa, että joo mä lähenki nyt ku löyty parempi.
On kaunis ajatus sanoa, ettei halua omistaa toista lainkaan, mutta toteutuuko se sitten käytännössä.
Oletko koskaan ollut siinä tilanteessa, että mies sitten ilmoittaa lähtevänsä nyt paremman matkaan? Etukäteen kun se on helppo julistaa yhtä ja toista, mutta todellisuus voi olla sitten täysin eri.
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 16:54"]
Minä taas ap:n kanssa samaa mieltä eli pieni mustasukkaisuus on hyvästä, kunhan siihen on jotain aihetta. Aiheeton sen sijaan on sairasta, vaikka olisi vähäistäkin. Exäni oli sairaalloisen mustasukkainen siihen pisteeseen saakka, että se johti lopulta eroon. Nykyinen ei ole pienestä mustasukkainen, mutta aiheesta olisi varmasti - tosin en anna siihen sitä aihetta. Ollaan onnellisia, ex-suhteessa jouduin pelkäämään jokaista elettä, ilmettä, sanaa ja tekoa turhaan:(
[/quote]
Sairaalloinen mustasukkaisuus on eri asia kuin lievä mustasukkaisuus. Sairaalloisessa vaanitaan toista, tutkitaan puhelinta, sähköpostia jne. tehdään tarkistuskäyntejä töihin "ettei vaan ole oikeasti salarakkaan luona!", kavereiden kanssa ulkona käymiset on täysin kielletty, sekä kohtauksen saamiseksi riittää kumppanin pieniki vilkaisukaan vastakkaista sukupuolta kohtaan.
Tuollainen on sairaalloista.
Amen!
Minäkin olen miettinyt miksi nykyään ei saisi olla yhtään mustasukkainen?
Siksikö ihmiset eivät välitä siitä mitä kumppani touhuaa, koska touhuilevat itsekin mitä sattuu?
Mua vaanittiin kaikin tavoin. Mies löysi uuden ja ihmettelen, miksi tuo uus saa käydä baareissa, mutta minä en? Olisko joku kosiskelukausi vielä päällä Mulla kun rupesi lätty lätisemään, jos kävin jossakin ilman miestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen eri mieltä. En nyt sairaaksi mene tietenkään pientä mustasukkaisuutta tuomitsemaan, mutta kovin aikuismaista se ei ole. Vaikka itsekseen olisikin hiukan mustis, se pitäisi tajuta vääräksi: puolison uskollisuutta ei sovi kyseenalaistaa ilman selviä todisteita, ja toisen esim. ystävyyssuhteita ei saa rajoittaa, vaikka mieli tekisi. On siis kaksi eri asiaa tuntea pientä mustasukkaisuutta sisimmässään KUIN ANTAA ITSELLEEN LUVAN OSOITTAA MUSTASUKKAISUUTTA. Kyllä, mustasukkainen antaa luvan itselleen olla ikävä ja käyttäytyä väärin, kenties juuri siksi, että ap:n tavoin luulee mustasukkaisuuden olevan välittämistä ja rakastamista. No juu EI, se on vain epäluottamuslause puolisolle.
Ja voimakas mustasukkaisuus on jo sairautta: puolison elämän rajoittaminen ja kyttääminen, väkivaltaisuus, haukkuminen jne.
Ja huom. Ap: se, ettei tunne mustasukkaisuutta ei ole välttämättä välinpitämättömyyttä. Se voi olla välinpitämättömyyttä, mutta ei ole sitä välttämättä. Vaan luottamusta. Sitä, että tuntee toisen niin hyvin, että tietää, mistä hänen käytöksensä johtuu ja tietää, että hän pysyy uskollisena ja tietää, että hän rakastaa minua, ei muita. Ja että vaikka kuinka kyttäisin ja olisin epäluuloinen, en saisi häntä kumminkaan pysymään luonani kuin omasta vapaasta tahdostaan.
Minä ja mieheni emme ole lainkaan mustasukkaisia. Takana on jo 28 yhteistä, rakkaudentäytteistä ja uskollista vuotta.
Niin, kahdeksikko täsmentää, ettei tulkitse mustasukkaiuudeksi sitä, että selvää pettämisrä ja flirttiä toisten naisten kanssa ei hyväksy. Se on loukkaantumista, pettymystä ja vihaa. Kommentoin lähinnä perusteettomia tunteenpurkauksia ja epäluuloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 17:31"]
Olen eri mieltä. En nyt sairaaksi mene tietenkään pientä mustasukkaisuutta tuomitsemaan, mutta kovin aikuismaista se ei ole. Vaikka itsekseen olisikin hiukan mustis, se pitäisi tajuta vääräksi: puolison uskollisuutta ei sovi kyseenalaistaa ilman selviä todisteita, ja toisen esim. ystävyyssuhteita ei saa rajoittaa, vaikka mieli tekisi. On siis kaksi eri asiaa tuntea pientä mustasukkaisuutta sisimmässään KUIN ANTAA ITSELLEEN LUVAN OSOITTAA MUSTASUKKAISUUTTA. Kyllä, mustasukkainen antaa luvan itselleen olla ikävä ja käyttäytyä väärin, kenties juuri siksi, että ap:n tavoin luulee mustasukkaisuuden olevan välittämistä ja rakastamista. No juu EI, se on vain epäluottamuslause puolisolle.
Ja voimakas mustasukkaisuus on jo sairautta: puolison elämän rajoittaminen ja kyttääminen, väkivaltaisuus, haukkuminen jne.
Ja huom. Ap: se, ettei tunne mustasukkaisuutta ei ole välttämättä välinpitämättömyyttä. Se voi olla välinpitämättömyyttä, mutta ei ole sitä välttämättä. Vaan luottamusta. Sitä, että tuntee toisen niin hyvin, että tietää, mistä hänen käytöksensä johtuu ja tietää, että hän pysyy uskollisena ja tietää, että hän rakastaa minua, ei muita. Ja että vaikka kuinka kyttäisin ja olisin epäluuloinen, en saisi häntä kumminkaan pysymään luonani kuin omasta vapaasta tahdostaan.
Minä ja mieheni emme ole lainkaan mustasukkaisia. Takana on jo 28 yhteistä, rakkaudentäytteistä ja uskollista vuotta.
[/quote]
No minä taas näen asian niin, että pienessä mustasukkaisuudessa myös tulee esiin se, että toinen pitää toista niin hyvänä "saaliina" että pelkää menettävänsä tämän. Eli ei niinkään ole siinä etteikö luottaisi toiseen.
Ja korostan edelleen, ettei puhuta sairaalloisesta mustasukkaisuudesta.
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 17:33"]
Niin, kahdeksikko täsmentää, ettei tulkitse mustasukkaiuudeksi sitä, että selvää pettämisrä ja flirttiä toisten naisten kanssa ei hyväksy. Se on loukkaantumista, pettymystä ja vihaa. Kommentoin lähinnä perusteettomia tunteenpurkauksia ja epäluuloa.
[/quote]
Millähän tavalla nyt rajaat sen, ettet tuntisi mustasukkaisuutta?
Mustasukkaisuuteen kun myös kuuluu loukatuksi tulemisen tunne, pettymys ja yleinen mielipaha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samaa mieltä. Toista ei pidä pitää itsestäänselvyytenä. Se olisi välinpitämättömyyttä. Voi tiedostaa, että toinen kelpaisi muillekin. Mustasukkainen ei tarvitse sen enempää olla, kun luottamus on olemassa. Se raksentuu ajan ja tekojen kautta. Ollaan sitouduttu elämään yhdessä.
Silloin ei tarvitse vahtia toisen tekemisiä, puheluita, ulkona käymistä ym. On hyväkin käydä kavereiden kanssa ulkona. Ei pieni flirttikään haittaa mitään.
Mutta jos toinen ei ole sitoutunut, viettää enemmän aikaa muiden ihmisten kanssa tai alkaa viettää aikaa vastakkaisen sukupuolen ystävän kanssa yhä enemmän, silloin ollaan vaikeuksissa.
Olen nuorena ollut mustasukkainen. Nyt yhä vähemmän, koska tiedän voivani luottaa mieheeni. Ja luotan myös omaan arvooni.
Rakkauden vastakohtakaan ei ole viha. Vaan välinpitämättömyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 16:50"]
Minusta kumpikaan ei ole välttämättä sairasta tai tervettä. Ihmisiä on vain erilaisia ja suhteita erilaisia. Miksi niitä yleensä täytyy olla luokittelemassa sairaiksi tai terveiksi, varsinkaan ulkopuolisten? Ihminen itse voi kokea mustasukkaisuuden (tai sen puutteen) ongelmaksi, ja sitten hakea apua, mutta ei ulkopuolisten asiaan tarvi puuttua.
Sen vielä sanon että ei tarvitse välttämättä olla mustasukkainen että olisi tunteita toista kohtaan. Itse olen sellainen, että en ole ollenkaan mustasukkaista tyyppiä. Tämä johtuu siitä että koko ajatteluni lähtee vähän eri lähtökohdista kuin useimmilla. En pyri enkä ole koskaan pyrkinyt omistamaan ketään, en sitoutumaan enkä sitouttamaan - tämä on syy miksi koskaan en ole halunnut naimisiinkaan. Minä olen parisuhteessakin täysin vapaa koko ajan, samoin mieheni. Jos jompikumpi haluaa lähteä toisen matkaan tänään, se on täysin ok. Surua siitä voi toki tuntea minunkin kaltaiseni, mutta ei mustasukkaisuutta, joka on jonkinlaista halua estää toista käyttämästä vapauttaan.
[/quote]
Mikä parisuhde se sellainen on, jossa ei sitouduta? Pelkkä panosuhde oikeastaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 17:16"]
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 16:54"]
Minä taas ap:n kanssa samaa mieltä eli pieni mustasukkaisuus on hyvästä, kunhan siihen on jotain aihetta. Aiheeton sen sijaan on sairasta, vaikka olisi vähäistäkin. Exäni oli sairaalloisen mustasukkainen siihen pisteeseen saakka, että se johti lopulta eroon. Nykyinen ei ole pienestä mustasukkainen, mutta aiheesta olisi varmasti - tosin en anna siihen sitä aihetta. Ollaan onnellisia, ex-suhteessa jouduin pelkäämään jokaista elettä, ilmettä, sanaa ja tekoa turhaan:(
[/quote]
Sairaalloinen mustasukkaisuus on eri asia kuin lievä mustasukkaisuus. Sairaalloisessa vaanitaan toista, tutkitaan puhelinta, sähköpostia jne. tehdään tarkistuskäyntejä töihin "ettei vaan ole oikeasti salarakkaan luona!", kavereiden kanssa ulkona käymiset on täysin kielletty, sekä kohtauksen saamiseksi riittää kumppanin pieniki vilkaisukaan vastakkaista sukupuolta kohtaan.
Tuollainen on sairaalloista.
[/quote]
Minä, jos joku tiedän, että niin on. T: tuon tekstin ap.
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 17:33"]
Niin, kahdeksikko täsmentää, ettei tulkitse mustasukkaiuudeksi sitä, että selvää pettämisrä ja flirttiä toisten naisten kanssa ei hyväksy. Se on loukkaantumista, pettymystä ja vihaa. Kommentoin lähinnä perusteettomia tunteenpurkauksia ja epäluuloa.
[/quote]
Olen samaa mieltä mustasukkaisuuden määritelmästä.
Alue: Aihe vapaa
Minusta kumpikaan ei ole välttämättä sairasta tai tervettä. Ihmisiä on vain erilaisia ja suhteita erilaisia. Miksi niitä yleensä täytyy olla luokittelemassa sairaiksi tai terveiksi, varsinkaan ulkopuolisten? Ihminen itse voi kokea mustasukkaisuuden (tai sen puutteen) ongelmaksi, ja sitten hakea apua, mutta ei ulkopuolisten asiaan tarvi puuttua.
Sen vielä sanon että ei tarvitse välttämättä olla mustasukkainen että olisi tunteita toista kohtaan. Itse olen sellainen, että en ole ollenkaan mustasukkaista tyyppiä. Tämä johtuu siitä että koko ajatteluni lähtee vähän eri lähtökohdista kuin useimmilla. En pyri enkä ole koskaan pyrkinyt omistamaan ketään, en sitoutumaan enkä sitouttamaan - tämä on syy miksi koskaan en ole halunnut naimisiinkaan. Minä olen parisuhteessakin täysin vapaa koko ajan, samoin mieheni. Jos jompikumpi haluaa lähteä toisen matkaan tänään, se on täysin ok. Surua siitä voi toki tuntea minunkin kaltaiseni, mutta ei mustasukkaisuutta, joka on jonkinlaista halua estää toista käyttämästä vapauttaan.