Lue keskustelun säännöt.
Raskaudenajan pahoinvointi.
08.11.2021 |
Luin jostakin psykiatrian oppikirjasta, että alkuraskauden pahoinvointi johtuu äidin alitajuisesta halusta oksentaa sikiö ulos. Onko todellakin näin?
Kommentit (45)
Ote kirjasta BASIC PSYCHOANALYTIC CONSEPTS ON THE THEORY OF INSTINCTS, Humberto Nagera
Freud’s definition of instincts approached the subject from two aspects: their nature and composition, and their effects upon the mental apparatus, e.g.:
‘By an “instinct” is provisonally to be understood the psychical representative of an endosomatic, continuously flowing source of stimulation, as contrasted with a “stimulus”, which is set up by single excitations coming from without. The concept of instinct is thus one of those lying on the frontier between the mental and the physical. The simplest and likeliest assumption as to the nature of instincts would seem to be that in itself an instinct is without quality, and, so far as a mental life is concerned, is only to be regarded as a measure of the demand made upon the mind for work. What distinguishes the instincts from one another and endows them with spesific qualities is their relations to ther somatic sources and to their aims. The source of an instinct is a process of excitation occuring in an organ and the immediate aim of the instinct lies in the removal of this organic stimulus.’ s. 23
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otteita artikkelista Hyperemesis gravidarum, Linda Laitinen ja Päivi Polo (https://www.duodecimlehti.fi/duo15039):
"Valtaosa odottajista kokee alkuraskaudessa ainakin lievää pahoinvointia ja oksentelua (emesis gravidarum). Harvinaisempi raskauspahoinvoinnin ja oksentelun äärimuoto on hyperemesis gravidarum, jossa oksentelu on hallitsematonta ja johtaa merkittävään kuivumiseen, vajaaravitsemukseen sekä elektrolyyttihäiriöihin ja painon vähenemiseen."
"Oireiston ääripää, hyperemesis gravidarum eli hillitön raskausoksentelu, on puolestaan huomattavasti harvinaisempi tila, jonka esiintyvyys on eri lähteiden mukaan 0,3-3 %"
"Raskauspahoinvoinnista kärsivillä on usein migreenitausta tai matkapahoinvointialttius," ...
--
Jotain samaa raskauspahoinvoinnissa ja migreenissä, johon saattaa kuulua oksentelu.
Minulla on migreeniä ja yksi kolmesta raskaudesta oli sellainen, että voimakas pahoinvointi hellitti vasta synnytyksen jälkeen. Psykologiaan en usko pahoinvoinnin kohdalla ollenkaan. Kyse on fyysisestä ilmiöstä, vaikka ihmiset rakastavatkin erilaisten teorioiden luomista. Kautta historian on ollut helppo sanoa naisille, että vaivat, joita ei osata selittää johtuvat siitä, että naisella heittää päässä tavalla tai toisella.
Eli migreeniin liittyvää pahoinvointia, mahdollisen raskauspahoinvoinnin jatkeena... (Ellei sitten raskautuminen pian synnytyksen jälkeen, ja siihen liittyvä raskauspahoinvointi sekä varhainen keskenmeno, mutta sinä migreenisi tunnet.) Hyvä, että pahoinvointi hellitti kuitenkin. Imetitä ko. lasta?
Kaikki on psykologiaa/neurologia/fyysistä tms. kun puhutaan ihmisestä. Ei ole yhtä ilman toista. Kehoa ja sen toimintaa - mieltä kaikkine alatoimintoineen - yritetään ymmärtää monesta eri näkökulmasta. Mitään tieteenalaa ei voi sulkea pois, jos mieltä/kehoa haluaa todella oppia ymmärtämään edes hitusen paremmin. Koska yhdenkin aspektin tutkiminen on työlästä, on pakko olla erikoistumista. Mutta siihen ei voi loputtomiin sulkeutua... Yksi piirre paljastaa ehkä jotain toisesta; kaikki ne ominaisuudet/piirteet ovat olemassa, ja liittyvät jotenkin toisiinsa. Emme voi sanoa mikä johtuu mistäkin, niin kauan kuin emme eoikeasti edes tiedä, mistä oikein puhumme..!
No, joo, historiassa on paljon hassuja ja surullisiakin asenteita (!) tieteessä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otteita artikkelista Hyperemesis gravidarum, Linda Laitinen ja Päivi Polo (https://www.duodecimlehti.fi/duo15039):
"Valtaosa odottajista kokee alkuraskaudessa ainakin lievää pahoinvointia ja oksentelua (emesis gravidarum). Harvinaisempi raskauspahoinvoinnin ja oksentelun äärimuoto on hyperemesis gravidarum, jossa oksentelu on hallitsematonta ja johtaa merkittävään kuivumiseen, vajaaravitsemukseen sekä elektrolyyttihäiriöihin ja painon vähenemiseen."
"Oireiston ääripää, hyperemesis gravidarum eli hillitön raskausoksentelu, on puolestaan huomattavasti harvinaisempi tila, jonka esiintyvyys on eri lähteiden mukaan 0,3-3 %"
"Raskauspahoinvoinnista kärsivillä on usein migreenitausta tai matkapahoinvointialttius," ...
--
Jotain samaa raskauspahoinvoinnissa ja migreenissä, johon saattaa kuulua oksentelu.
Minulla on migreeniä ja yksi kolmesta raskaudesta oli sellainen, että voimakas pahoinvointi hellitti vasta synnytyksen jälkeen. Psykologiaan en usko pahoinvoinnin kohdalla ollenkaan. Kyse on fyysisestä ilmiöstä, vaikka ihmiset rakastavatkin erilaisten teorioiden luomista. Kautta historian on ollut helppo sanoa naisille, että vaivat, joita ei osata selittää johtuvat siitä, että naisella heittää päässä tavalla tai toisella.
Eli migreeniin liittyvää pahoinvointia, mahdollisen raskauspahoinvoinnin jatkeena... (Ellei sitten raskautuminen pian synnytyksen jälkeen, ja siihen liittyvä raskauspahoinvointi sekä varhainen keskenmeno, mutta sinä migreenisi tunnet.) Hyvä, että pahoinvointi hellitti kuitenkin. Imetitä ko. lasta?
Kaikki on psykologiaa/neurologia/fyysistä tms. kun puhutaan ihmisestä. Ei ole yhtä ilman toista. Kehoa ja sen toimintaa - mieltä kaikkine alatoimintoineen - yritetään ymmärtää monesta eri näkökulmasta. Mitään tieteenalaa ei voi sulkea pois, jos mieltä/kehoa haluaa todella oppia ymmärtämään edes hitusen paremmin. Koska yhdenkin aspektin tutkiminen on työlästä, on pakko olla erikoistumista. Mutta siihen ei voi loputtomiin sulkeutua... Yksi piirre paljastaa ehkä jotain toisesta; kaikki ne ominaisuudet/piirteet ovat olemassa, ja liittyvät jotenkin toisiinsa. Emme voi sanoa mikä johtuu mistäkin, niin kauan kuin emme eoikeasti edes tiedä, mistä oikein puhumme..!
No, joo, historiassa on paljon hassuja ja surullisiakin asenteita (!) tieteessä...
Imetin lasta, kunnes hän kyllästyi rintaan. Ihana vauveli, mutta helvetillinen raskaus.
Vierailija kirjoitti:
Asia kai haluttiin kääntää sellaiseksi, etteivät äidit koe syyllisyyttä, kun ei raskauspahoinvoinnille kuitenkaan mitään voi. Elämäntapojen kautta ehkä, kehon voinnista huolehtimisen kautta, voi kenties lievittää oloa, mutta ei suoraan mielen kautta (terapia) yhtä helposti, jos ollenkaan.
Ja onko kukaan sellaista edes ehdottanut??
Kehon voinnista huolehtiminen on sekin terapeuttista tottakai. Se luonnollisin tapa.
Minulla on migreeniä ja yksi kolmesta raskaudesta oli sellainen, että voimakas pahoinvointi hellitti vasta synnytyksen jälkeen. Psykologiaan en usko pahoinvoinnin kohdalla ollenkaan. Kyse on fyysisestä ilmiöstä, vaikka ihmiset rakastavatkin erilaisten teorioiden luomista. Kautta historian on ollut helppo sanoa naisille, että vaivat, joita ei osata selittää johtuvat siitä, että naisella heittää päässä tavalla tai toisella.