Lue keskustelun säännöt.
Raskaudenajan pahoinvointi.
08.11.2021 |
Luin jostakin psykiatrian oppikirjasta, että alkuraskauden pahoinvointi johtuu äidin alitajuisesta halusta oksentaa sikiö ulos. Onko todellakin näin?
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos voi todella pahoin, mutta ei tule oksennusta? Sellainen 24/7 krapulafiilis.
Sama ilmiö, kyvyttömyydellä katarttiseen toimintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eri kehot reagoi eri tavalla pahoinvointiin, jos pahoinvointia on. Joku oksentaa ja olo varmaankin helpottaa hetkeksi. Toinen kärvistelee.
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta sanotaan, että osa ihmisistä on edelleen Neandertalinihmisiä osittain.
Eise sieltä katoa, ellei estetä JOKAISTA yhdenkin Neanderdalilaisen "ristiverisen" jälkeläisen lisääntymistä. Yksikin Neanderdalilainen saattaa olla levittäytynyt miljooniin ihmisiin tänä päibänä - ja manifestoituuheissä mm. pahoinvointina. Huom. tämä perustuu vain muistiini artikkeleista, joita luin kauan sitten, ja nämä ovat vain minun tulkintojani! Niistä ei pidä vetää hätäisiä johtopäätöksiä älykkyydestä. Jos ilmiö pitää paikksnsa, se on suorastaan normaali. Eikä edes ilmene, kuin tiettyinä yhdistelminä.
"Oksentamisen" tarve voi perustua myös traumaan.
Joku on raskauden aikana elämänsäkunnossa! Toinen kärsii enemmän kuin milloinkaan aiemmin.
Pahoinvoinnin lisäksi, tai niiden sijaan, keho ehkä pukkaa muutakin kuin vatsalaukun sisältöä: psykiatrisia ongelmia. Jotka katoavat synnytyksen myötä.
Toisilla on päinvastoin...
Miten keho tykkää "oksentaa" ja milloin, on karkea kysymys. Imetys on muuten sekin erittämistä, mutta kejo on tehnyt siitä palkitsevaa: se ei ole riippuvaista jälkeläisen perimästä.
Tietysti on olemassa myös imetysaggressio, joka on eläimillä normaalia vieroituksen aikana. Silloin torjutaan tissille pyrkiviä - jotain POIS omalta keholta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisellä imetysaggressio on normaalia mm. herutuksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otteita artikkelista Hyperemesis gravidarum, Linda Laitinen ja Päivi Polo (https://www.duodecimlehti.fi/duo15039):
"Valtaosa odottajista kokee alkuraskaudessa ainakin lievää pahoinvointia ja oksentelua (emesis gravidarum). Harvinaisempi raskauspahoinvoinnin ja oksentelun äärimuoto on hyperemesis gravidarum, jossa oksentelu on hallitsematonta ja johtaa merkittävään kuivumiseen, vajaaravitsemukseen sekä elektrolyyttihäiriöihin ja painon vähenemiseen."
"Oireiston ääripää, hyperemesis gravidarum eli hillitön raskausoksentelu, on puolestaan huomattavasti harvinaisempi tila, jonka esiintyvyys on eri lähteiden mukaan 0,3-3 %"
"Raskauspahoinvoinnista kärsivillä on usein migreenitausta tai matkapahoinvointialttius," ...
--
Jotain samaa raskauspahoinvoinnissa ja migreenissä, johon saattaa kuulua oksentelu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin on väitetty. Ainakin hänen kehonsa haluaa itsestään jotain POIS - toisinaan hyvinkin rajusti!
Kenties myös varhaiset keskenmenot ovat samanluonteisia.
On muistaakseni myös väitetty, että asialla olisi jotain tekemistä Neandertalinihmisen ja ihmisen sekoittumisella; jompi kumpi haluaa (minun tulkintani mukaan) "oksentaa" toisen "loisimasta" kehossaan.
Hyvä analyysi. Kiitos oikeasti!
Ole hyvä. Kiitos aloituksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eri raskaudet samalla naisella voi myös olla täysin erilaisia, joten...
Vaimo sanoi tuota samaa. Ei olisi halunnut alakautta lasta ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eri raskaudet samalla naisella voi myös olla täysin erilaisia, joten...
Niin. Ajateltiin, että sillä saattaa olla suurikin merkitys raskauspahoinvoinnin kokemiseen, että naisen keho muuttuu iän & kokemuksen myötä.
Taipumus raskauspahoinvoinnin kokemiseen on lievänä monella, hillittömänä harvalla; yksilöllinen suuntaus kuitenkin säilyy. Jos nainen on kerran kokenut hillittömän raskauspahoinvoinnin, hän luultavasti kärsii jonkinasteisesta raskauspahoinvoinnista myös seuraavien raskauksiensa aikana. Joku taas ei koe raskauspahoinvointia ollenkaan, vaikka raskauksia olisi yli 10. On kaikkea näiden välillä, sillä vaikka kokija onkin äiti taipumuksineen (varmasti myös sikiö, mutta nyt puhutaan vain raskaana olevasta), kyse on vähintään kahden yksilön (alkio/sikiön, sekä hänen aineenvaihdunnastaan huolehtiva keho) välisestä suhteesta. Asian voisi ilmaista niinkin, että jokainen yksilö käyttäytyy toisen kehossa eri tavalla, ja keho kokee jokaisen yksilön itsessään eri tavalla.
Emme tiedä, mikä synnytyksen käynnistää.
Tapahtuuko sikiön aivoissa jokin tärkeä tapahtuma, joka singaloi toisen keholle synnyttää hänet?
Vai mistä äidin keho tietää, milloin lapsi on valmis syntymään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun sikiön on paha olla, singaloiko hän hätäpoistumisen - vai onko äiti se, joka sikiön "häätää" kohdusta ennen aikojaan?
"Biologisen kellon" mukaan sikiön kehitykseen kuuluisi signalointi, että kohtu synnyttäisi hänet. Raskaana oleva voi aiheuttaa sikiölle stressiä, joka kiihdyttää tätä aikataulua; sikiö syntyy hieman epäkypsempänä, (ehkä vain joitakin päiviä, jotka olisivat kuitenkin tärkeitä keuhkojen kypsymiselle) mutta se on turvallisempi vaihteohto, kuin jääminen kohtuun, jossa istukan toimintaa on ehkä jo kompromissoitunut ja hapensaanti toistuvasti kriisiytyy, johtuen vaikkapa runsaasta fyysisestä rasituksesta. Sikiön "biologinen kello" ja signalointi on siten plastinen - vähän niin kuin kasvi, joka elää tarvitatessa vaikka kitukasvuisena.
Oliko tämä kirja:
Vierailija kirjoitti:
Kenen mukaan? Freudin?
Kiinnostaisi myös tietää.
Aloituksen muotoilu ja pari muuta seikkaa palstalla viittaa siihen, ettemme saa vastausta ketjun aloittajalta (en tiedä, kuka kiitti yhdestä vastauksesta, oletettu vain että aloittajaa kiinnostaisi) mutta kysymykseen osaisi varmasti joku muukin vastata. Epätodennäköistä se lienee tosin.
Outoa kyllä, en löytänyt aiheesta tietoa googlettamalla. Jos lähdetään Freudin ideoista ambivalenssista, liittyen raskauteen, aihe on mielestäni väännetty ikävästi... Että raskaudenaikaisesta pahoinvoinnista kärsiviä äitejä on muka demonisoitu! Anteeksi, mutta ei kai kukaan tosissaan usko, että Freud olisi syyttänyt ketään. Freud puhui vaistoista. Voiko vaistoista syyttää ketään? Naurettavaa, sillä ihminen ei pysty hallitsemaan kaikkea - eihän ihminen edes tiedosta kaikkea itsestään.
On varsin ymmärrettävää, jos hillittömästä raskauspahoinvoinnista kärsivä saattaa alkaa tuntea sikiötä kohtaan ambivalenssia, rakkauden lisäksi vihaakin. Tai miksei pelkkää vihaakin. Mutta ei voida sulkea pois sitä vaihtoehtoa, että ambivalenssi vaistona, ei tietoisena haluna, johtaisi siihen tietoisempaankin ambivalenssiin... (Ainakin sen viha-puolen tuntemiseen. Jos oletetaan, että ainahan äiti rakastaa sikiötä.)
Asia kai haluttiin kääntää sellaiseksi, etteivät äidit koe syyllisyyttä, kun ei raskauspahoinvoinnille kuitenkaan mitään voi. Elämäntapojen kautta ehkä, kehon voinnista huolehtimisen kautta, voi kenties lievittää oloa, mutta ei suoraan mielen kautta (terapia) yhtä helposti, jos ollenkaan.
Ja onko kukaan sellaista edes ehdottanut??
Jos halutaan paremmin ymmärtää, mistä mielessä ja sen erilaisissa ilmiöissä on kyse - mistä vaikkapa raskauspahoinvointi johtuu - niin pitäisi olla valmis hiukan luopumaan sellaisesta egosentrisestä ajattelutavasta, että "tiede syyttää minua, jos se on tota mieltä!"
Palatakseni kysymykseen, en ole huomannut että KUKAAN olisi tässä ketjussa puhunut tarkalleen siihen perustuen, johon aloittaja viittasi. Olen kirjoittanut tähän ketjuun useamman kommentin, koska uskoin että aloittaja puhuu totta - aloituksen väite kuulosti tutulta! Ilmaisu "oksentaa" on ehkä aloittajan omaa tulkintaa, en tiedä; minä jatkoin ilmaisun käyttöä itsenäisesti.
Osaisiko joku siis vastata kysymykseen?
Vierailija kirjoitti:
Oliko tämä kirja:
Tuskin. Erinomainen perusteos kyllä.
Reesustekijöihin liittyy.