Halveksuuko ihmiset oikeasti yksinhuoltajia

Ei minua halveksuta, mutta ihmiset eivät halua puhua/tietää asiasta. Kun olen maininnut olevani yh, he monesti vaihtavat puheenaihetta. En itsekkään halua sen kummemmin asiasta avautua, meillä asiat hyvin ja lapsi näkee isäänsä, mutta ei siitä tarvitse vaivautua :)

Ei halveksu. En tiedä yhtäkään, joka niin tekisi. 

Halveksuntahan on puloliksi vihaa, puoliksi ylpeyttä. Ylemmyydentuntoa joku voi tuntea (vaikka en sellaiseenkaan ole törmännyt), mutta miksi kukaan vihaisi vieraita ihmisiä?

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 20:54"]

En halveksi, mutta säälin kovasti ja surkuttelen lasten ikävää kohtaloa. Olen todella empaattinen ihminen ja minulle tulee todella paha mieli aina yh-äitien puolesta vaikka kuinka vakuuttelisivat että ovat onnellisia ja kaikki on hyvin. Eivät pysty minulta kuitenkaan salaamaan kulissiensa taakse sitä kalvavaa tyhjyydentunnetta :(

[/quote]

Jos sua kalvaa tyhjyydentunne ja olet noin epästabiili, niin ei kannata projisoida sitä yksinhuoltajiin saatika kutsua sitä empatiaksi. Hae itsellesi apua, sillä tarvitset sitä.

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 20:54"]

En halveksi, mutta säälin kovasti ja surkuttelen lasten ikävää kohtaloa. Olen todella empaattinen ihminen ja minulle tulee todella paha mieli aina yh-äitien puolesta vaikka kuinka vakuuttelisivat että ovat onnellisia ja kaikki on hyvin. Eivät pysty minulta kuitenkaan salaamaan kulissiensa taakse sitä kalvavaa tyhjyydentunnetta :(

[/quote]

Siis mitä ihmeen tyhjyydentunnetta? En nyt ymmärrä mistä puhut. Ja samoin tuo lasten IKÄVÄ KOHTALO... Avaisitko vähän? Joillekin lapsille se on ainakin helpotus, että vanhemmat eroavat, ei sitä tarvitse silloin sääliä. Parempi elämähän niille silloin tulee. Kyllä ainakin mulla on ollut hyvä elämä yksinhuoltajana ja vielä totaali sellaisena. En mä sääliä kaipaa, eikä myöskään lapseni. 

En. Mutta tupakoivia vanhempia halveksun. Voisivat pikkuisen uhrautua jälkikasvunsa puolesta.

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 21:03"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 20:50"]Kyllä. Me järkevät, jotka olemme tehneet lapsemme vasta kunnollisessa suhteessa josta ei tarvitse erota.  [/quote] Aina ei käy niin kuin suunnitellaan. Esimerkiksi mun vanhemmat oli seurustelleet 1 vuoden kun päättivät hankkia lapsen, ovat yhdessä vielä tänäkin päivänä 25 vuoden jälkeen. Minä ja ex-mieheni seurusteltiin 4 vuotta ennen kun päätettiin hankkia lapsi, luulin että tunnen miehen läpikotaisin. No enpä voinut tietää että miehellä on narsistinen persoonallisuushäiriö. Joku olisi varmaan jäänyt siihenkin suhteeseen ja ottanut turpaan 18 vuotta, jotta säilytetään se kallisarvoinen ydinperhe. Mä valitsin toisin, ja kun lukee juttuja noista joilla huoltajuuskiistat jatkuu narsistin kanssa yli 10 vuotta tai vielä pahemmassa tapauksessa pysyy suhteessa sen kanssa ja koko perhe kärsii, tiedän valinneeni oikein kun en antanut miehen sittenkään tunnustaa isyyttä. Mun viaton lapsi olis kärsiny siitä henkisestä väkivallasta koko elämänsä. Älä tuomitse, kun et tiedä mitä ihmisten valintojen taustalla on. Ap

[/quote]

Voi, mä vähän kadehdin sua :( Olen se, joka on taistellut vuosikausia narsistin kanssa huoltajuudesta yms. Olit todella viisas ja teit oikein! Mun pitää vaan lasten takia jaksaa taas seuraavatkin oikeudenkäynnit.

Ei minussa silti ole mitään halveksittavaa, palatakseni ap:n kysymykseen. Mies paljasti "kyntensä" vasta kun olin raskaana ja se oli niin shokeraavaa, että laamaannuin. Väkivalta tuli minulle todella kuin salama kirkkaalta taivaalta.

Itse tunnen läheisesti pari yh:ta, jotka todella joka asiassa ajavat lastensa etua, tekevät töitä ym. ja heitä arvostan kovasti. Toisaalta tiedän myös pari yh:ta, jotka eivät tunnu pärjäävän kenenkään kanssa, mutta lapsia tehdään silti ja oma napa tärkein... Eli ei voi mielestäni puhua kiinteänä ryhmänä. Ihmettelen kyllä myös miksi täällä aina parjataan yh:ita.

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 20:32"][quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 19:46"]Minä halveksin ja johtuu omista kokemuksistani. Äitini oli yh ja teki paskan valinnan kun valitsi isäni. Jokainen näki että tuosta miehestä ei kunnollista saa. Oli siinä vaiheessa istunut jo linnassakin tuhopoltosta. Mutta sen äiti valitsi. Ilmeisesti kaipasi seikkailua elämäänsä ja sitä sai! Tuli nyrkistä ja lopulta puukosta. Tikeillä selvisi. Lopulta päätyi yksinhuoltajaksi.
[/quote]

Eli sinun mielestäsi äitisi olisi pitänyt pysyä paskassa suhteessa isäsi kanssa sen sijaan, että päätti kasvattaa lapset yksin?
[/quote]

Ei, vaan se teki paskan valinnan alusta asti. Sen olisi pitänyt valita kunnollisen miehen, niin minulla olisi ollut mahdollisuus ehjään perheeseen ja onnelliseen lapsuuteen.

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 21:26"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 20:32"][quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 19:46"]Minä halveksin ja johtuu omista kokemuksistani. Äitini oli yh ja teki paskan valinnan kun valitsi isäni. Jokainen näki että tuosta miehestä ei kunnollista saa. Oli siinä vaiheessa istunut jo linnassakin tuhopoltosta. Mutta sen äiti valitsi. Ilmeisesti kaipasi seikkailua elämäänsä ja sitä sai! Tuli nyrkistä ja lopulta puukosta. Tikeillä selvisi. Lopulta päätyi yksinhuoltajaksi. [/quote] Eli sinun mielestäsi äitisi olisi pitänyt pysyä paskassa suhteessa isäsi kanssa sen sijaan, että päätti kasvattaa lapset yksin? [/quote] Ei, vaan se teki paskan valinnan alusta asti. Sen olisi pitänyt valita kunnollisen miehen, niin minulla olisi ollut mahdollisuus ehjään perheeseen ja onnelliseen lapsuuteen.

[/quote]

nuorena on tosi vaikeaa osata tehdä valintaa. Ja se, että osaa ennustaa tulevaisuutta, vaatii kokemusta miehistä. Jos sitä ei oikein ole, niin ei tiedä mitä on tulossa. 

Se hyvä puoli on paljosta seurusteluista että oppii tietämään, mitä ei ainakaan tahdo.

ohis

2

En halveksu ketään tittelin vuoksi. Meillä oli alle vuoden ikäisen kanssa asumuseroa pari kuukautta, kun mies oli sairaalassa ja perkule se oli raakaa peliä. Kyllähän siihen turtu, mutta ihan eri tavalla sitä omaa lasta jaksaa, jos joku vaihtaa edes kaksi vaippaa päivässä tai syöttää kerran.

2

En mä ainakaan. En arvota ihmisiä parisuhdetilanteen/tutkinnon /työn/ulkonäön/sukupuolisen suuntautuneisuuden/asuinpaikan tms perusteella. Olen kiinnostunut ihmisestä enkä arvostelemassa muiden elämää.
..
Itse olen ollut 15v naimisissa mutta ikinä en voi tietää olenko vielä vuoden päästä naimisissa vai kahden lapsen kanssa yksin. Avioliitossa on kaksi osapuolta ja joskus toinen voi päättää toisen puolesta että tämä oli nyt tässä.

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 21:31"][quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 21:26"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 20:32"][quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 19:46"]Minä halveksin ja johtuu omista kokemuksistani. Äitini oli yh ja teki paskan valinnan kun valitsi isäni. Jokainen näki että tuosta miehestä ei kunnollista saa. Oli siinä vaiheessa istunut jo linnassakin tuhopoltosta. Mutta sen äiti valitsi. Ilmeisesti kaipasi seikkailua elämäänsä ja sitä sai! Tuli nyrkistä ja lopulta puukosta. Tikeillä selvisi. Lopulta päätyi yksinhuoltajaksi. [/quote] Eli sinun mielestäsi äitisi olisi pitänyt pysyä paskassa suhteessa isäsi kanssa sen sijaan, että päätti kasvattaa lapset yksin? [/quote] Ei, vaan se teki paskan valinnan alusta asti. Sen olisi pitänyt valita kunnollisen miehen, niin minulla olisi ollut mahdollisuus ehjään perheeseen ja onnelliseen lapsuuteen.

[/quote]

nuorena on tosi vaikeaa osata tehdä valintaa. Ja se, että osaa ennustaa tulevaisuutta, vaatii kokemusta miehistä. Jos sitä ei oikein ole, niin ei tiedä mitä on tulossa. 

Se hyvä puoli on paljosta seurusteluista että oppii tietämään, mitä ei ainakaan tahdo.

ohis
[/quote]

Ei siinä tarvitse osata ennustaa tulevaisuutta, kun isäni oli istunut linnassa tuhopoltosta kun ne äidin kanssa tapasivat. Ja äiti tiesi sen. Siltin sen valitsi.

2

Stereotypiasta se johtuu. Itsekkin saatan joskus heittää jotain yh-vitsejä, vaikka olen siis itsekkin yh. Ihan samalla tavalla kun blondit naureskelee blondi-vitseille. En ole ainakaan koskaan tavannut ihmistä joka oikeasti aidosti halveksuisi yksinhuoltajia. Siis myöskään ennen kun minusta tuli sellainen. 

Jos mitään, olen aina arvostanut yksinhuoltajia ja sitä kuinka paljon työtä he joutuvat tekemään yksin pitämään perheensä leivässä ja kasassa, kodin siistinä, lapset siisteinä ja hyväkäytöksisinä. Siinä on kahden hengen työ yhdellä ihmisellä. Harvemmin kukaan kuitenkaan tahtoo olla yksinhuoltaja ja eiköhän sitä tehdä kaikki mahdollinen välttääkseen se tilanne. Jos joku ihan tosissaan sanoo yksinhuoltajien itse aiheuttaneen tilanteensa niin tule tänne maan pinnalle.

Minä en, mutta säälin. En jaksaisi kasvattaa lapsia yksin. Se on niin rankkaa työtä, ettei sitä ole tarkoitettu yksin tehtäväksi. Siksi lasten saamiseen (luonnollisesti) tarvitaan mies ja nainen.

2

Kyllä, koska moni heistä on tyyliin " no me tehtiin lapsi ja jarmo lupas lopettaa sen juomisen mutta ei lopettanut, Jarmolla oli jo ennestään lapsia joista ei huolehtinut mutta lupas muuttua kun lapsi tulee" ei noita vaan voi ku ihmetellä, miks? Eikö nainen oikeasti tajua ettei mies muutu lupaamalla eikä lapsen syntymään jos ei edellisistäkään oo muuttunu?

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 20:50"]Kyllä. Me järkevät, jotka olemme tehneet lapsemme vasta kunnollisessa suhteessa josta ei tarvitse erota. 
[/quote]

Yh:ksi voi jäädä muustakin syystä kuin ero (esim puolison kuolema jne) ja ero voi tulla vaikka olis 20v vakaata suhdetta takana.

Halveksun ihmisiä jotka arvostelee ja halveksii muita olettamusten perusteella ja ihmisiä jotka asettavat itsensä muiden yläpuolelle. Oli sitten yh tai ei.