Ollankohan me ainoa perhe joka on hoitanut lapsensa itse?

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 19:44"]

ette me ollaan myös--ei tipu apua,eikä muutenkaan kiinnostusta lapsiin

[/quote]

Samat sanat täältä.

Meillä on ollut apuna vain päiväkoti. Kummeja ei ole ja isovanhemmat ym. sukulaiset asuvat 600km-850km päässä. Isovanhemmat olivat/ovat niin huonokuntoisia, ettei heistä olisi ollut apua vaikka olisivat asuneet seinän takana. Molemmat mummot kuolivat lasten ollessa pieniä.

Nyt ovat 18v , 17v ja 15v.

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 19:26"]

siis ilman mummien, kummien, sisarusten ja kavereiden apua. Toki lapset ovat päivähoidossa olleet työpäivän ajsn, mutta muuten ollaan pärjätty omin voimin. Tuttavapiirissä tunnutaan olevan ainakin erikoisuus, kun ollaan huolehdittu omista lapsistamme. Lasten lukumäärä tosin on jäänyt kahteen, mutta siihen on voimavaramme riittäneet oikein hyvin. Ihmetyttää vanhemmat, jotka tällä palstalla valittavat siitä, ettei isovanhemmat ota lapsia hoitoon.

[/quote]

Meillä oli joskus MLL:n hoitaja, mutta ei muita. Äitini oli yrittäjä, joka oli töissä jokaisena viikonpäivänä, kunnes kuoli äkillisee sairakohtaukseen. Appi alkoholisti ja anopillekin kalja maistui kohtalaisen hyvin. Toinen veljeni ulkomailla ja toinen vammainen. Isä muuten vain sopimaton hoitajaksi. Miehen sisarukset eivät ole mulle kelvanneet, en halua kertoa tarkemmin miksi. Kummit on lähisuvusta näitä samoja. Eli mulla ei ole ollut edes mahdollisuuttakaan hoidattaa muilla. Niin ja ystäviäkään mulla ei oikein ole koskaan ollut, lukuunottamattaq kaukana asuvaa lapsuudenystävää, enkä varmaan ystäviä olisi pyytänyt vaikka olisikin. 

Noh, minulle ei ole mikään saavutus pärjätä omillaan tai elää ilman kenenkään apuja. Oikeastaan minun mielestäni tuossa asiassa ei ole mitään kehuskeltavaa, päinvastoin.

Meillä yritetään opettaa lapsille yhteisöllisyyttä. Autetaan toisiamme, vietetään lähisuvun kanssa aikaa.

Itseasiassa elimme ulkomailla täysin eristyksissä lähisuvusta silloin, kun lapset olivat tosi pieniä. Hyvin täälläkin pärjättiin "omillamme". Mutta sellainen elämä vain oman perheen kesken on mielestäni aika köyhää ja kurjaa.

Ette te ainoita ole. Meidän 3 ja 5v lapset eivät ole olleet missään hoidossa. Sukulaiset asuvat liian kaukana eikä sopivias tuttavia ole.

Ei se mitään, vaikka joskus harmittaa kun kuulee kuinka sisarusten lapset ovat taas mummolassa hoidossa jotta he saavat vähän kahdenkeskeistä aikaa puolisoidensa kanssa.

Tämä ap:n marttyyriasenne on kyllä ennen kaikkea lapsilta pois.

Sekin tuntuu pahalta, kun syyllistetään siitä, etteivät ole olleet muilla hoidossa. Mutta kun ei ole ollut mahdollisuutta / kelvollisia hoitajia lähipiirissä. Minkäs sille tekee, jos mummoloista ei ole yökyläpaikaksi. 

No ette ole. Ette edes ole hoitaneet niitä täysin itse.

Meidän lapset ei ole ollut edes pk:ssa. Kouluikään asti hoidin kotona. Viimeisen vuoden nuorimmaisen kohdalla ennen koulua mies jäi kotiin ja minä menin vuorostaan töihin. Ei ole ollut hoitoapuja. Mummolassa ovat olleet ilman meitä vanhempia yötä muistaakseni 3 kertaa. Vanhin kuitenkin jo sen 12v, että harvassa on hoitoavut ollut.

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 19:58"]

Mekin ollaan hoidettu kaikki 4 lastamme itse. Hieman isompana ovat olleet mummolassa yötä, mutta omasta tahdostaan, ei hoidossa. Mummola ei ole hoitopaikka.

Just näin. Oikea asenne.

Kaikilla on kivempaa.

[/quote]

Meilläkään ei ole kelvollisia hoitajia lähellä. Välillä olis ehkä kiva käydä vaikka syömässä miehen kanssa kahdestaan, muttei onnistu vielä. Odottelen että lapset kasvaa :) lapsia siis kolme.

Mikäs sädekehänkiillotustapahtuma täällä oikein on?

Lapseni on hyvin onnellisessa asemassa, koska isovanhemmat tahtovat vietää aikaa hänen kanssaan, ja uskokaa tai älkää, he myös hoitavat mielellään, jos on tarve!

Kiillottakaa niitä kehiänne munkin puolesta :)