Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko aina väärin puhua kuolleesta pahaa?
21.01.2015 |
Tuli tuosta anoppi-ketjusta mieleen, että onko teidän mielestä aina sopimatonta puhua kuolleesta pahaa? Minusta "totuuden kertominen" (kyseessä tietenkin vain yksi totuus, koska toinen osapuoli ei voi enää puolustautua) tuomittiin ketjussa yllättävän yksimielisesti.
.
Entä jos on kyse vaikka omasta kuolleesta vanhemmasta, joka kaltoinkohdellut lapsena? Pitäisikö tämänkin salaisuuden mennä hautaan vanhemman mukana, jos lapsi olisi aikuisena halukas käsittelemään asiaa vaikka sukulaistensa kanssa, jotka ei kaltoinkohtelusta tienneet?
Kommentit (26)
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 15:29"]
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 15:25"]
Minun mielestäni on pelkkää huomionkipeyttä alkaa puhumaan vainajasta pahaa. Kaikki tietävät, että toinen osapuoli ei voi enää puolustautua, joten kyseessä on täydellinen raukkamaisuus. Eri asia, jos toinen on ennen kuolemaansa tuomittu pedofiliasta tms, ei sitä pidä ryhtyä jälkikäteen muuksi muuttamaan ja väittää toisin.
Aina, kun joku puhuu kuolleesta pahaa, kysyn puhujalta, miksi hän taistelee vainajia vastaan eikä eläviä. Kertoo nimittäin enemmän tästä pahanpuhujasta kuin niistä puhutuista.
[/quote]
Oletko tosissasi, että minun tulisi pysyä hiljaa siitä tosiasiasta, että isäni hakkasi minua, sisaruksiani ja äitiäni koko lapsuuteni? Että minun ja perheenjäsenteni ei tulisi sanoa tuota ääneen? Se on meille kaikille tarpeellista ja terapeuttista puhua asiasta ääneen. Vahingollista olisi yhtäkkiä lakata puhumasta asiasta vain siksi, että tekijä on kuollut. Se on iso osaa minuuttamme ja siksi useinkin puheissamme.
[/quote]
Joka kerta kun ryhdyt kertomaan tuosta, kuulijat miettivät, miten väkivaltainen itse olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 16:50"]
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 15:29"]
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 15:25"]
Minun mielestäni on pelkkää huomionkipeyttä alkaa puhumaan vainajasta pahaa. Kaikki tietävät, että toinen osapuoli ei voi enää puolustautua, joten kyseessä on täydellinen raukkamaisuus. Eri asia, jos toinen on ennen kuolemaansa tuomittu pedofiliasta tms, ei sitä pidä ryhtyä jälkikäteen muuksi muuttamaan ja väittää toisin.
Aina, kun joku puhuu kuolleesta pahaa, kysyn puhujalta, miksi hän taistelee vainajia vastaan eikä eläviä. Kertoo nimittäin enemmän tästä pahanpuhujasta kuin niistä puhutuista.
[/quote]
Oletko tosissasi, että minun tulisi pysyä hiljaa siitä tosiasiasta, että isäni hakkasi minua, sisaruksiani ja äitiäni koko lapsuuteni? Että minun ja perheenjäsenteni ei tulisi sanoa tuota ääneen? Se on meille kaikille tarpeellista ja terapeuttista puhua asiasta ääneen. Vahingollista olisi yhtäkkiä lakata puhumasta asiasta vain siksi, että tekijä on kuollut. Se on iso osaa minuuttamme ja siksi useinkin puheissamme.
[/quote]
Jos puhut asiasta jatkuvasti, on jotain pahasti vialla. Haluat uudestaan ja uudestaan kokea samat asiat eli koet jotain eheytymistä puhuessasi kokemuksistasi tajuamatta, että ne asiat ovat tapahtuneet ja ne kannattaisi jättää taakseen. Et voi muuttaa niitä, mutta toistamalla asiaa terapiaan vedoten toimit oikeastaan täysin päinvastoin eli jumiudut kiinni asiaan.
Jos väkivaltainen isä on iso osa minuuttasi, niin ehkä kannattaisi miettiä, miksi haluat kantaa häntä mukanasi sen sijaan että jatkaisit matkaa. Mikä nuuttuu, kun muistelet vainajaa tuolla tavalla? Ei mikään, ei teko, ei kokemus. Miksi et halua muutosta?
[/quote]
Käyn terapiassa ja sen mahdollistaa se, että voin puhua asiasta ääneen, vaikka isäni onkin kuollut. Meille muille perheenjäsenille asia ei enää, puhumisen vuoksi, ole tabu. Se tulee aika ajoin esille, elimmehän me siinä todellisuudessa 20 vuotta. Jos keskustelen jonkun kanssa lapsuudesta, kerron tuon asian avoimesti. En siis salaile sitä mitenkään vain siksi, että isäni on kuollut.
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 16:51"]
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 15:29"]
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 15:25"]
Minun mielestäni on pelkkää huomionkipeyttä alkaa puhumaan vainajasta pahaa. Kaikki tietävät, että toinen osapuoli ei voi enää puolustautua, joten kyseessä on täydellinen raukkamaisuus. Eri asia, jos toinen on ennen kuolemaansa tuomittu pedofiliasta tms, ei sitä pidä ryhtyä jälkikäteen muuksi muuttamaan ja väittää toisin.
Aina, kun joku puhuu kuolleesta pahaa, kysyn puhujalta, miksi hän taistelee vainajia vastaan eikä eläviä. Kertoo nimittäin enemmän tästä pahanpuhujasta kuin niistä puhutuista.
[/quote]
Oletko tosissasi, että minun tulisi pysyä hiljaa siitä tosiasiasta, että isäni hakkasi minua, sisaruksiani ja äitiäni koko lapsuuteni? Että minun ja perheenjäsenteni ei tulisi sanoa tuota ääneen? Se on meille kaikille tarpeellista ja terapeuttista puhua asiasta ääneen. Vahingollista olisi yhtäkkiä lakata puhumasta asiasta vain siksi, että tekijä on kuollut. Se on iso osaa minuuttamme ja siksi useinkin puheissamme.
[/quote]
Joka kerta kun ryhdyt kertomaan tuosta, kuulijat miettivät, miten väkivaltainen itse olet.
[/quote]
Mitä sitten? Muiden mietteiden vuoksiko minun pitäisi salailla totuutta? Minä olen avoin ihminen ja onnellinen siitä, että voimme perheenä puhua aiheesta, joka aiemmin oli meille tabu. Myön puolisolleni olen asiasta rehellisesti kertonut, samoin ystävilleni, terapeutilleni ja kenen kanssa nyt lapsuus on joskus tullut puheeksi. Jos joku kysyy miten vietimme joulua kun olin lapsi, en ala valehtelemaan. Ei se minun häpeäni ole, enkä siksi suostu asiaa piilottelemaan.
Ja mikä on "pahaa puhumista"? Onko ikävän totuuden kertominen pahaa puhumista? Jos ihminen kertoo kuolleen isänsä pahoinpidelleen häntä lapsena, niin onko se pahaa puhumista?
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 17:10"]
Ja mikä on "pahaa puhumista"? Onko ikävän totuuden kertominen pahaa puhumista? Jos ihminen kertoo kuolleen isänsä pahoinpidelleen häntä lapsena, niin onko se pahaa puhumista?
[/quote]
Hyvä pointti. Mielestäni se on totuuden sanomista. Jos ihminen on itse valinnut tehdä pahaa toisille, kantakoon seuraukset.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 15:29"]
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 15:25"]
Minun mielestäni on pelkkää huomionkipeyttä alkaa puhumaan vainajasta pahaa. Kaikki tietävät, että toinen osapuoli ei voi enää puolustautua, joten kyseessä on täydellinen raukkamaisuus. Eri asia, jos toinen on ennen kuolemaansa tuomittu pedofiliasta tms, ei sitä pidä ryhtyä jälkikäteen muuksi muuttamaan ja väittää toisin.
Aina, kun joku puhuu kuolleesta pahaa, kysyn puhujalta, miksi hän taistelee vainajia vastaan eikä eläviä. Kertoo nimittäin enemmän tästä pahanpuhujasta kuin niistä puhutuista.
[/quote]
Oletko tosissasi, että minun tulisi pysyä hiljaa siitä tosiasiasta, että isäni hakkasi minua, sisaruksiani ja äitiäni koko lapsuuteni? Että minun ja perheenjäsenteni ei tulisi sanoa tuota ääneen? Se on meille kaikille tarpeellista ja terapeuttista puhua asiasta ääneen. Vahingollista olisi yhtäkkiä lakata puhumasta asiasta vain siksi, että tekijä on kuollut. Se on iso osaa minuuttamme ja siksi useinkin puheissamme.
[/quote]
Jos puhut asiasta jatkuvasti, on jotain pahasti vialla. Haluat uudestaan ja uudestaan kokea samat asiat eli koet jotain eheytymistä puhuessasi kokemuksistasi tajuamatta, että ne asiat ovat tapahtuneet ja ne kannattaisi jättää taakseen. Et voi muuttaa niitä, mutta toistamalla asiaa terapiaan vedoten toimit oikeastaan täysin päinvastoin eli jumiudut kiinni asiaan.
Jos väkivaltainen isä on iso osa minuuttasi, niin ehkä kannattaisi miettiä, miksi haluat kantaa häntä mukanasi sen sijaan että jatkaisit matkaa. Mikä nuuttuu, kun muistelet vainajaa tuolla tavalla? Ei mikään, ei teko, ei kokemus. Miksi et halua muutosta?