Liittyykö kursailu jotenkin häpeäkulttuuriin? Häpeävätkö ne, jotka kursailevat, kaikenlaista järjetöntä, kuten joillakin suomalaisilla on tapana?
Näillä on pakko olla jokin yhteys. Tarkoitan nyt sellaista kursailua, että ei mennä kahvipöytään, vaikka emäntä pyytää viisi kertaa. Ihan järjetöntä.
Kommentit (8)
Kursailija varmaan kursaillessaan miettii, että toivottavasti isäntäpari ei ole huomannut, että automme on pesemättä.
Osittain sitä, osittain sitä ettei ujouttaan haluta olla esillä, mutta eniten kotikasvatusta.
Se on muka ahneen merkki, jos menee pöytään ennen kuin on maaniteltu vähintään 5 kertaa.
Vierailija kirjoitti:
Osittain sitä, osittain sitä ettei ujouttaan haluta olla esillä, mutta eniten kotikasvatusta.
Se on muka ahneen merkki, jos menee pöytään ennen kuin on maaniteltu vähintään 5 kertaa.
Ihan sairasta.
Ei. Kursailu on ollut osa etikettiä.
Ne, jotka opettavat lapsiaan kursailemaan, opettavat varmasti myös, ettei saa tehdä mitään, mistä tulisi huomatuksi. Ei saa olla liian hyvä koulussa, ei saa laulaa liian hyvin ja niin edelleen.
Emäntä on tarjoilun alkaessa valta-asemassa. Hän "käskee" pöytään ja antaa omastaan. Itsenäisyyttä korostavassa yhteisössä olisi häpeällistä osoittaa alamaisuutta ryntäämällä herkkujen kimppuun ja kursailu kääntää asetelman päälaelleen. Vieraat arvioivat emännän onnistumista. Seremoniassa vahvistetaan jokaisen arvo, ja myös yhteisön jäsenyys, sillä itseä ei korosteta suhteessa muihin. Lopulta joku vieraista uhrautuu, kommentoiden vähättelevästi esim olen vanhin, olen lähimpänä, jne ja tekevät selväksi, ettei vieras ole ensimmäinen omasta tahdostaan.
Onko kursailu=prokrastinaatio?