vuoden ikäero lapsilla

Kyllä siitä selviää, mutta valehtelisin jos väittäisin että ensimmäinen vuosi olisi ollut helppo. Riippuu tosi paljon lapsistakin, meillä esikoinen oli vilkas poika ja vauvalla oli koliikkia. Olin ihan megaväsynyt, mutta nuorena jaksaa ;). Lapsista tuli nopeasti seuraa toisilleen ja yht äkkiä huomasin että siinä ne menee peräkanaa. Pääsin itseasiassa helpommalla kuin yhden lapsen äidit! Muksuilla oli aina seuraa toisistaan. Ja tappelivat aika vähän. Esikoinen oli niin pieni vauvan syntyessä, ettei osannut olla mustasukkainen. Nyt ovat jo 15v ja 14v. :)

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 08:19"]Raskaana olen sen itse kokenut. Ja vaikka isovanhemmat ja isoisovanhemmat vakuuttelivat ennen kuopuksen syntymää, että siinä se toinen hoituu " vasemmalla kädellä", niin ei pitänyt paikkaansa. Ja vakuuttelivat myös että lapsista on seuraa toisilleen, niin ei sekään pidä vieläkään paikkaansa. Johtuu varmaan siitä kun ovat eri sukupuolta. Eivät ole koskaan leikkineet yhdessä ja ovat kinastelleet ja tapelleet ihan pienistä asti ja yhä jatkuu. Ikää nyt 8 ja 9. Vaikka tästäkin isovahemmat vakuuttelivat että kasvaessa helpottaa. En ikinä suosittelisi kenellekään näin pientä ikäeroa. Ja kadun kun olin niin hyväuskoinen, että uskoin näitä isovanhempia aikanaan, että lapset kannattaa tehdä mahd.pienellä ikäerolla että niistä on sitten seuraa toisilleen.
[/quote]
Meillä taas poika ja tyttö 1 v 4 kk ikäerolla, ja ovat edelleekin 10- ja 11-vuotiaina todella läheiset toisilleen. Arki oli melko leppoisaa myös lasten ollessa pieniä, vaikka toki sitä vaipanvaihtoa ym. riitti.

Meillä pieni ikäero on toiminut hyvin.

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 10:13"]

Meillä lapsilla on ikäeroa "jopa" 1v10kk, mutta mun mielestä sekin on liian vähän. Eniten harmittaa se, että kuopuksen kanssa (6kk) ei ole samalla tavalla aikaa sylitellä koko päivää sängyssä niin kuin esikoisen kanssa. Eikä esikoisen kanssa ole aikaa pötkötellä sohvalla kirjoja lukien kun kuopus nukkuu vain kahdet 30 min. päikkärit ja yleensä se aika menee syömiseen tai siivoukseen. Jos vielä kolmas tulee niin vähintään 3 vuoden ikäerolla.

[/quote]

Ei tietenkään kahden tai useamman lapsen kanssa voi sylitellä koko päivää vain yksi lapsi sylissä kuten esikoisen kanssa. Elämä useamman lapsen kanssa on erilaista kuin vain yhden lapsen kanssa. Eikä se tarkoita, että se elämä olisi jotenkin huonompaa, päinvastoin.

Pieni ikäero on mielestäni vielä isompaa ikäeroa helpompi vaihtoehto. Kotona on monta pientä, joille vielä riittää se äidin syli, kotiaskareet ja oma hiekkalaatikko. Isompien lasten kanssa nähdäänkin sitten niitä isompia kavereita, ollaan puistossa, käydään harrastuksissa, tehdään läksyjä ja muutenkin aktiviteettia oltava eri tavalla kuin aivan pienten lasten kanssa.

Oikealla asenteella selviää mistä vaan.

Meillä ikäeroa aika tarkkaan 1 vuosi ja en suosittele kenellekään!! Arki on lähestulkoon 100% lasten ehdoilla menemistä ja kaoottista. Tappelevat, mekkaloivat, sotkevat, ovat kateellisia toisilleen. Ja ei tunnu hirveästi helpottavan vieläkään vaikka ovat jo 6 ja 7... Oma elämä kärsii, parisuhde kärsii, työt kärsii, terveys kärsii, mielenterveys kärsii.
Myönnän, että tilanteeni on omaa syytäni. Uskoin muita enemmän kuin käytin omaa järkeäni:( Mutta ei voi mitään, toivon että joskus vielä saan takaisin mielekkään elämän

Kaikkeen tottuu, mutta pitääkö tottua?

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 12:52"]Meillä ikäeroa aika tarkkaan 1 vuosi ja en suosittele kenellekään!! Arki on lähestulkoon 100% lasten ehdoilla menemistä ja kaoottista. Tappelevat, mekkaloivat, sotkevat, ovat kateellisia toisilleen. Ja ei tunnu hirveästi helpottavan vieläkään vaikka ovat jo 6 ja 7... Oma elämä kärsii, parisuhde kärsii, työt kärsii, terveys kärsii, mielenterveys kärsii.
Myönnän, että tilanteeni on omaa syytäni. Uskoin muita enemmän kuin käytin omaa järkeäni:( Mutta ei voi mitään, toivon että joskus vielä saan takaisin mielekkään elämän
[/quote]
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että helpottaa noin 6 vuoden päästä. Ei rahallisesti, mutta muuten. Elämää on jäljellä vielä senkin jälkeen:) Toki itsekin vieläkin saan itseni kiinni miettimästä, että onko kaikki ollut tämän arvoista? Mutta tehty mikä tehty...

Meillä ikäeroa 1 v 1 kk tytöillä ja ovat kuin paita ja peppu olleet pienestä asti. Nyt 9 ja 10 vuotiaita. Paljon varmasti riippuu siitä kuinka lasten luonteet sopii yhteen ja siitä kuinka "helppoja" vauvoja ovat olleet. Meillä nukkuivat hyvin ja olivat ns. helppohoitoisia molemmat. Meille sopinut siis loistavasti. Aina ollut leikkikaveri toisesta.

Kestät asenteella. Itse masennuin kun olin kiinni siinä arjessa. Pyydä ajoissa apua ja apukäsiä.

Aika meni kuin siivillä. Vaipanvaihtoa n.12-15 päivässä, vielä enemmän syöttöjä. Sitten huomasin että kuopus täytti vuoden, alkoi liikkua, kohta täytti jo kaksi ja leikkivät yhdessä esikoisen kanssa. Vaikeampana olen kokenut tämän ajan kun pojat ovat 2,5 ja 3,5 ja tappelevat vähän väliä. Kait tämäkin vaihe menee ohi ja kohta menevät kouluun. Kyllä sä selviät, otat itsellesi välillä omaa aikaa ja suunnittelet jotain reissua/illanviettoa vaikka se oliskin vasta puolen vuoden päästä!

suunnittelette etukäteen miten hoidatte arjen ja vanhempien jaksamisen. riittävästi unta, kyllä te selviätte :) suhde on teistä 2 kiinni.

Lapsista tulee kuin paita ja peppu. Kahden vuoden päästä jo helpottaa.

Kahden kanssa meni todella hyvin, tietenkin arki oli kiireistä mutta myös ihanaa, sillä kotona oli kaksi ihan pientä. Kyllä se hyvin menee, usko pois. Vauva syö miten syö, omien aikataulujensa mukaan, vauvathan ovat kaikki erilaisia. Esikoisella pidettiin omat rytmit, vauva tuli siinä sitten mukana. Ulkoiltiin paljon.

Kolmas lapsemme syntyi vuoden ikäerolla toiseen ja siinä tosin meinasivat kädet loppua kesken, kun yritin vauvan lisäksi hoitaa 1v ja 2v. Vauvalla oli koliikki ja unihäiriö, joten ne varmasti hankaloittivat arkea. Mutta loppujen lopuksi sekin aika oli todella ihanaa. Kaikki lapset ovat koko ajan olleet kotihoidossa ja en kyllä kadu pieniä ikäeroja vaan suosittelen kaikille:)

Tsemppiä ja nauti vauvoistasi, hetken he vain pieniä ovat.

Raskaana olen sen itse kokenut. Ja vaikka isovanhemmat ja isoisovanhemmat vakuuttelivat ennen kuopuksen syntymää, että siinä se toinen hoituu " vasemmalla kädellä", niin ei pitänyt paikkaansa. Ja vakuuttelivat myös että lapsista on seuraa toisilleen, niin ei sekään pidä vieläkään paikkaansa. Johtuu varmaan siitä kun ovat eri sukupuolta. Eivät ole koskaan leikkineet yhdessä ja ovat kinastelleet ja tapelleet ihan pienistä asti ja yhä jatkuu. Ikää nyt 8 ja 9. Vaikka tästäkin isovahemmat vakuuttelivat että kasvaessa helpottaa. En ikinä suosittelisi kenellekään näin pientä ikäeroa. Ja kadun kun olin niin hyväuskoinen, että uskoin näitä isovanhempia aikanaan, että lapset kannattaa tehdä mahd.pienellä ikäerolla että niistä on sitten seuraa toisilleen.

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 08:19"]

Raskaana olen sen itse kokenut. Ja vaikka isovanhemmat ja isoisovanhemmat vakuuttelivat ennen kuopuksen syntymää, että siinä se toinen hoituu " vasemmalla kädellä", niin ei pitänyt paikkaansa. Ja vakuuttelivat myös että lapsista on seuraa toisilleen, niin ei sekään pidä vieläkään paikkaansa. Johtuu varmaan siitä kun ovat eri sukupuolta. Eivät ole koskaan leikkineet yhdessä ja ovat kinastelleet ja tapelleet ihan pienistä asti ja yhä jatkuu. Ikää nyt 8 ja 9. Vaikka tästäkin isovahemmat vakuuttelivat että kasvaessa helpottaa. En ikinä suosittelisi kenellekään näin pientä ikäeroa. Ja kadun kun olin niin hyväuskoinen, että uskoin näitä isovanhempia aikanaan, että lapset kannattaa tehdä mahd.pienellä ikäerolla että niistä on sitten seuraa toisilleen.

[/quote]

Myös minulla tämä kokemus, lapsen näkökulmasta. Olemme toki lähentyneet aikuisina ja havainneet, että kokemukset ovat yhteisiä (vanhemmilla ei ole aikaa, toinen saa aina kaiken, kaikesta pitää taistella jne). Huvittavinta tässä on, että emme ole noin yleisesti kateellisia ja riitaisia luonteita vaan jokin asetema perheessämme sai meissä aikaan negatiivisen kierteen eivätkä vanhemmat kyenneet sitä lopettamaan vaikka yrittivät monenlaisia keinoja (mm. kahdenkeskistä aikaa). Ongelmana olikin se perusarki. Meitä kohdeltiin yksikkönä joka saa samaan aikaan uudet vaatteet, samat harrastukset jne. Emme olleet yksilöitä eikä koskaan korostettu, että toinen vanhempana/nuorempana saa tehdä tämän ja toinen taas tämän vaan aina niputettiin yhteen. Ei sitten ollut ihme, että poikkeuspäivinä taisteltiin siitä, että pitäisis saada täsmälleen saman kuin toinen.

Veikkaan, että samanlaisuuden korostamisen ja sujuvan yhteisleikkien odotusten sijaan olisi pitänyt alusta asti korostaa isosisko/pikkusisko- asetelmaa. Meillä se korostui vain kun pikkusisko osasi jotain enemmän kuin isosisko (ikäeroa 10 kk eli käytännössä sama asia kuin koululuokassa se loppuvuodesta syntynyt osaa enemmän kuin alkuvuodesta syntynyt), jolloin päiviteltiin ja hämmästeltiin ja pikkusisko sai hetken olla valokeilassa ja osata jotain enemmän. Isosiskon itsetunnolle tuo taas oli aika murskaavaa. Toisaalta pikkusisko ei koskaan saanut kehuja omista saavutuksistaan, kun se isossiko sen jo osasi ja aika hyvin kaiken lisäksi. Sellailnen kas vain ja hyvä -kommentti ei ollut lapselle riittävä.

En osaa ratkaista, miten meitä olisi pitänyt kohdella koska tiedän perheen, jossa on kohdeltu samalla tavalla ja laplset ovat todellakin toisilleen tärkeitä ja leikit sujuvat (muutamaa isoa riitaa/kk lukuunottamatta). Itse en ikinä hanki lapsia pienellä ikäerolla, ei ole hankkinut siskonikaan.

Lisää kokemuksia?

Työkaveri (mies) on ainakin ihan loppu ja ihan joka aamu töissä valittaa väsymystä kun on nukkunut parituntia. Soittelee sata kertaa päivässä vaimolle, ja se häiritsee jo työntekoa.Sen lapset 1v1kk ja 1kk

Meillä lapsilla on ikäeroa "jopa" 1v10kk, mutta mun mielestä sekin on liian vähän. Eniten harmittaa se, että kuopuksen kanssa (6kk) ei ole samalla tavalla aikaa sylitellä koko päivää sängyssä niin kuin esikoisen kanssa. Eikä esikoisen kanssa ole aikaa pötkötellä sohvalla kirjoja lukien kun kuopus nukkuu vain kahdet 30 min. päikkärit ja yleensä se aika menee syömiseen tai siivoukseen.
Jos vielä kolmas tulee niin vähintään 3 vuoden ikäerolla.