Abortti itkettää ;(

Tiedän tunteen, olo voi olla välillä todella paska. Tein abortin noin 2 vuotta sitten ja kyllä se surettaa joskus vieläkin. Viikkoja oli 6-7. :/

Ei minullakaan viikkoja ollut kuin 7+5.. On sellainen olo, että oikeasti minulla kuuluisi olla se lapsi ja tuntuu pahalta, että ylipäätään toinen ihminen pystyy tekemään päätöksen toisen elämästä.

Ap

Voimia. En kyllä ymmärrä miten joku voi niin tehdä. Itse rulin ihan nuorena raskaaksi. Todella huonoon aikaan mutten voinut ajatellakaan aborttia.

Minä haluan antaa itsestäni kaiken lapsilleni eli olla läsnä ja huolehtia. Sanon rehellisesti, että kahden kanssakin aika on kortilla, jos olisi vielä vauva niin kaksi isompaa jäisivät huonommalle huomiolle, lisäksi minulla on tosiaan merkittävä kohdun heikkous eli riski siihen, että kohtu repeäisi..

En anna itselleni koskaan asiaa anteeksi, mutta toivon, että pystyn elämään asian kanssa.

Ap

En ikinä uskaltaisi tehdä aborttia juuri sen vuoksi, että uskon kokevani sen niin hirveänä henkisesti, etten kestäisi sitä. Joten ajattelen kaikista, jotka siihen kykenevät, että ovat aika rohkeita ja syy on painava. Varmaan sinullakin on ap ollut hyvä syy. Sure vaan, kyllä se jossain vaiheessa helpottaa. Voimia.

Kai nyt edes tajuat viimeistään steriloida ittes. Ps. Abortin jälkeen voit tulla erittäin helposti uudelleen raskaaksi ainakin seuraaviin kuukautisiin.

[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 23:48"]

Ei minullakaan viikkoja ollut kuin 7+5.. On sellainen olo, että oikeasti minulla kuuluisi olla se lapsi ja tuntuu pahalta, että ylipäätään toinen ihminen pystyy tekemään päätöksen toisen elämästä. Ap

[/quote]

yhtälailla päätös jatkaa raskautta on päätös toisen elämästä

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 00:03"]

Minä haluan antaa itsestäni kaiken lapsilleni eli olla läsnä ja huolehtia. Sanon rehellisesti, että kahden kanssakin aika on kortilla, jos olisi vielä vauva niin kaksi isompaa jäisivät huonommalle huomiolle, lisäksi minulla on tosiaan merkittävä kohdun heikkous eli riski siihen, että kohtu repeäisi.. En anna itselleni koskaan asiaa anteeksi, mutta toivon, että pystyn elämään asian kanssa. Ap

[/quote]

Teet nyt itse ongelmasi, sanon suoraan. Miksi sinun pitäisi antaa tai olla antamatta anteeksi itsellesi tuollainen asia? Ensisijaiset velvollisuutesi kohdistuvat syntyneisiin lapsiisi. Jos oli vaarana kohdun repeäminen, olisit ollut valmis jättämään lapsesi äidittömiksi, jotta moraalisi pysyisi tahrattomana. Se on virheellistä ajattelua. Mieti uudelleen, ole hyvä. Minun mielestäni olet moraaliton, jos asetat omat tunteesi kahden lapsesi edelle, tai edes ajattelet, että niin pitäisi tehdä.

Saat synninpäästön, koska hormonisi laittavat pääsi sekaisin ja sinulla on kova tarve suojella syntymätöntä. Mutta kun mietit asiaa ajan kanssa, niin toivottavasti jätät nuo höpöpuheet taaksesi. Nykyisin ollaan niin valtavan moraalisia mukamas, mutta oikeasti ollaan sentimentaalisia, eikä muisteta omia todellisia velvollisuuksia. Lapsesi tarvitsevat äitiä, älä jää vellomaan syyllisyydentunteisiin. Surra saa, mutta ei tekosyiden kautta.

7# pyysin sterilointia jo toisen sektion jälkeen, kun leikkaava lääkäri ilmoitti kohtuni kunnon ja kolmannen raskauden olevan riski. En saanut sterilisaatiota, koska olen vasta 30 ja lapsia vain 2. Mieheni on ollut jonossa sterilisaatioon 2,5 vuotta, nyt menossa yksityiselle.

Ap

Ei se lapsettomuuskaan varmasti kokijalle ole helpotus!!! 

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 00:13"]

7# pyysin sterilointia jo toisen sektion jälkeen, kun leikkaava lääkäri ilmoitti kohtuni kunnon ja kolmannen raskauden olevan riski. En saanut sterilisaatiota, koska olen vasta 30 ja lapsia vain 2. Mieheni on ollut jonossa sterilisaatioon 2,5 vuotta, nyt menossa yksityiselle. Ap

[/quote]

Aika ihmeellistä, ettei tuossakaan tilanteessa saa steriä. Mitä ne lääkärit oikein ajattelee? Jos kohdun kunto on heikko, niin miksi pitäisi edes jättää raskautumisen mahdollisuus olemaan? Ihmisen kiusaamista sanon minä. Julmaa.

Voi kun jo olisi aika, kun Suomessakin kansalainen saisi itse päättää asioistaan enemmän, esim just sterilisaation ja vaikkapa eutanasian suhteen.

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 00:13"]7# pyysin sterilointia jo toisen sektion jälkeen, kun leikkaava lääkäri ilmoitti kohtuni kunnon ja kolmannen raskauden olevan riski. En saanut sterilisaatiota, koska olen vasta 30 ja lapsia vain 2. Mieheni on ollut jonossa sterilisaatioon 2,5 vuotta, nyt menossa yksityiselle.

Ap
[/quote] anteeksi sitten en tiennyt tuota. Ulkomailla tämäkin asia on näköjään paljon yksinkertaisempi. vaikutat järkevältä ihmiseltä. Muista että raskauden loppuun vieminen olisi saattanut lapsesi lisäksi tappaa myös sinut itsesi. Älä kanna tästä asiasta taakkaa, saatoit pelastaa henkesi.

Raskas päätös :( Itse en vain pystyisi tekemään aborttia, tuntisin niin pahaa syyllisyyttä lopun ikäni. Varmasti masentuisin ja kenties päättäisin vielä omat päiväni. Niin vaikealta tuntuisi kun koko asiaa edes ajattelee. Ehkä siinä tilanteessa voisin päätyä aborttiin jos lapsella olisi vakava kehitysvamma ja lapsen elämä ei tulisi olemaan elämisen arvoista. Sellaista tuskaa ei halua edes vihamiehilleen niin ei varsinkaan omalle lapselle.

Meidän esikoinen oli yllätyslapsi mutta aivan yhtä rakastettu kuin jos olisi suunniteltu. Näin myös, jos vielä joskus raskaudun vaikka lapsiluku täynnä onkin. Sitten olisi vain pakko sopeutua tilanteeseen.

Ap, jos ei alakulo helpota pian voisi keskusteluapu olla paikallaan? On tuo sen verran iso päätös jonka kanssa elää. Eikö ne sairaalassa neuvo mistä saa tukea abortin jälkeen?

Itse ihmettelin lääkäreille samaa asiaa, että miksi en saa sterilisaatiota. Sanoivat vain, että lapsi pitää sektioida 32-34 viikolla ja tarkka seuranta raskauden aikana, mikäli vauvan haluaa. Ja nuori ikä kuulemma mahdollistaa sen, että mieleni voi muuttua. Lisäksi steriloinnin saaminen on lääkäreiden mukaan käytännössä mahdotonta,  mikäli kriteerit eivät toteudu.

Mieheni sai ikänsä ja lapsilukunsa puolesta luvan sterilisaation, mutta ei ole saanut aikaa sinne, koska sterilisaatio ei ole sairaus, eikä täten kuulu hoitotakuun piiriin.

No nyt on pillerit käytössä siihen saakka, että sterilisaatio saadaan. 

Halusin vain siksi kirjoittaa miltä minusta tuntuu, että jos joku joka on kahden vaiheilla lapsen pitämisen kanssa lukee tämän, niin tietää, että voi tehdä elämänsä isoimman virheen tekemällä abortin.

ap

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 00:37"]

Itse ihmettelin lääkäreille samaa asiaa, että miksi en saa sterilisaatiota. Sanoivat vain, että lapsi pitää sektioida 32-34 viikolla ja tarkka seuranta raskauden aikana, mikäli vauvan haluaa. Ja nuori ikä kuulemma mahdollistaa sen, että mieleni voi muuttua. Lisäksi steriloinnin saaminen on lääkäreiden mukaan käytännössä mahdotonta,  mikäli kriteerit eivät toteudu.

Mieheni sai ikänsä ja lapsilukunsa puolesta luvan sterilisaation, mutta ei ole saanut aikaa sinne, koska sterilisaatio ei ole sairaus, eikä täten kuulu hoitotakuun piiriin.

No nyt on pillerit käytössä siihen saakka, että sterilisaatio saadaan. 

Halusin vain siksi kirjoittaa miltä minusta tuntuu, että jos joku joka on kahden vaiheilla lapsen pitämisen kanssa lukee tämän, niin tietää, että voi tehdä elämänsä isoimman virheen tekemällä abortin.

ap

[/quote]

entä sitten? Elämänsä suurimman virheen voi tehdä myös hankkimalla lapsen. ja silloin kärsijöitä on ainakin kaksi.

Niin se on totta, se ei riitä, että synnyttää lapsen, lapselle pitää myös pystyä olemaan paras mahdollinen vanhempi.

Olen nähnyt perheitä, joissa on paljon lapsia ja väsyneet, ei-hyvinvoivat vanhemmat.. Olen kieltämättä miettinyt, että miksi niitä lapsia pitää vain tehdä, jos ei jaksa entisiäkään hoitaa. Itseasiassa läheistä sukua oleva ihminen on juuri tällainen.. Ei pärjännyt kolmen lapsen kanssa ja nyt niitä on viisi ja äiti on henkisesti aivan loppu. 

Ap

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 01:05"]

Niin se on totta, se ei riitä, että synnyttää lapsen, lapselle pitää myös pystyä olemaan paras mahdollinen vanhempi.

Olen nähnyt perheitä, joissa on paljon lapsia ja väsyneet, ei-hyvinvoivat vanhemmat.. Olen kieltämättä miettinyt, että miksi niitä lapsia pitää vain tehdä, jos ei jaksa entisiäkään hoitaa. Itseasiassa läheistä sukua oleva ihminen on juuri tällainen.. Ei pärjännyt kolmen lapsen kanssa ja nyt niitä on viisi ja äiti on henkisesti aivan loppu. 

Ap

[/quote]

Sittenhän sinun tarvitsee enää miettiä se asia läpi, että seksielämässä saattaa myös käydä vahinkoja, ja sitten pitäisi olla valmiiksi varautunut painamaan hätänappia, ettei lapsia tule enempää kuin on kantokykyä. Aikuisen naisen pitää ajatella asiat sen kannalta, ettei hän aja itseään piippuun, vaan kykenee huolehtimaan perheestään. Tarvittava luonteenkovuus on vain kehitettävä, niin kauan kuin yhteiskunta ei ota laskutaidottomia naisparkoja huostaan perheineen ja hoida kaiken, mitä ei itse jaksa, osaa tai kykene.

Hellämielisyys on tyttöhyve, naiselta vaaditaan paljon muutakin.