Lue keskustelun säännöt.
Lastenlapset ja puhelut isovanhemmille
20.01.2015 |
Kuinka usein teidän 4-10v lapset juttelevat isovanhempiensa kanssa puhelimessa. Meidän lapsia ei oikein tuo kiinnosta ja saan ihan suoria syytöksiä asiasta ja etten opeta heille mitään tapoja. Puhelut on lapsille selkeästi kiusallisia ja vastaukset lyhyt sanaisia "kyllä" tai "ei". Nyt vanhempi lapsi on kieltäytynyt kokonaan tulemasta puhelimeen. Pappa soittaa joka päivä ja haluaa puhelimeen ja kun ei tule niin saan syyt niskoilleni sekä kuunnella itsesäälin sekaista vaikerointia. Eli siis tosiaan joka helvetin päivä ja asiasta sanominenkaan ei tunnu muuttavan mitään. Siitä vaan loukkaantuu ja jatkaa samaan malliin. Nyt hän sanoi, että minun on kiellettävä pelaaminen heiltä jos eivät vastaa. Sanoin, että voin sen tehdäkin, mutta silloin sanon, että se on sinun toivomus. Jälleen hermostui ja oli sitä mieltä, että enhän minä nyt niin voi sanoa. Jotenkin ihan mielipuolista touhua ajoittain. Lapset usein pyytävät häntä kylään meille, mutta harvemmin hän jaksaa lähteä vaikkei välimatka ole kuin 30km.
Eli siis kuinka usein teidän tenavat juttelevat isovanhemmilleen? Mä muistan ainakin, että jossain vaiheessa tuntui helvetin tylsältä jutella mummin ja ukin kanssa.
Kommentit (36)
En ole koskaan tykännyt puhelimessa puhumisesta. En myöskään lapsena ymmärtänyt, että puhelimessa puhutaan, vaikka ei ole mitään asiaa. Olin samanlainen kuin aloittajan ja numeron 19 lapsi. En edelleenkään soittele isovanhemmilleni, vaikka olen jo 30-vuotias. Tämä piirre minussa on pysyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka päivä on liikaa.... En minä itsekään jaksaisi. Meillä mummo soitteleee kerran viikossa lapsille. Nuorempi lapsi (6v) saattaa lisäksi soitella itse mummolle kun on jotain tärkeää asiaa.
Itselläni ei ole lapsia, mutta mitä nyt omaa lapsuutta muistelen, niin en muista kovin usein jutustelleeni puhelimessa isovanhempien kanssa. Tosin, nähtiin kyllä paljon ihan kasvokkain, joten sekin saattaa olla syynä. Muistan kyllä lapsena käyttäytyneeni välillä vähän inhottavasti puhelutilanteissa, saatoin nimittäin puhua melko rumalla sävyllä jos itsellä sattui olemaan huono päivä tai ei juuri kyseisellä hetkellä kiinnostanut. Mutta tosiaan, enemmän painaa mieltä se, että ei nykyäänkään juuri jutella puhelimessa saatika nähdä, kun asutaan eri kaupungeissa. Olen siis reilu parikymppinen.
Voitteko sopia että pappa ja lapset puhuvat kerran viikossa, vaikka viikonloppuna. Ei tarvitse joka päivä saada pahaa mieltä aiheesta.
Sun vanhempana pitää asettaa rajat papalle. Itse varmaan vetoaisin läksyihin ja harrastuksiin, mutta parempi tietysti olisi sanoa etteivät lapset oikein tykkää puhua puhelimessa vaan näkevät mielummin livenä. Meillä lapset kavereidenkin kanssa tekstaavat, whatsappaavat ja skypettävät, puhuvat harvemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 22:30"]
Minun 3-vuotias tyttö soittelee melkein joka päivä ja joskus monta kertaa mummolle. Olen tallentanut puhelimeen kaksi ICE-numeroa (mummo eli äitini ja isä eli mieheni), joille tyttö osaa halutessaan soittaa itse. Usein puhelut ovat tytön selostusta, että "moi mummi, minä tulin kotiin päiväkodista, isi vei, äiti haki... äiti kokkaa... minä söin... äiti ei anna keksiä... minä suutuin ja itkin, heitin tavaroita ja äiti vei jäähylle..." ja lauluesityksiä. Joskus tuo rontti menee heti kielimään mummolle, jos meillä on joku tilanne ollut päällä. Heti kun silmä välttää ja löytää puhelimeni, niin soitto isille tai mummille... :D
[/quote]
Meillä on molemmat lapset pienestä asti halunneet puhua isovanhempien kanssa puhelimessa ja skypessä myös, vaikka näemme useita kertoja viikossa. Lapset ovat nyt 15v ja 11v ja viestittelevät Whatsailla isovamhempien kanssa ja soittavat, myös isovanhemmat ja siitä huolimatta, että näemme isovanhempia 4-6 päivänä viikossa.
Itse halusin jo pienenä soittaa omille isovamhemmillenija he soittivat myös minulle, vaikka näin heitä yhtä usein kuin nyt omat lapseni näkevät omia isovanhempiaan.
Joka päivä kuulostaa liialliselta.
Sen kyllä vaatisin ja opettaisin lapsille, että isovanhempia pitää kunnioittaa ja heitä kohtaan kuuluu olla kohtelias. Esim. kerran kahdessa viikossa voisi hyvin velvoittaa juttelemaan 10 min puhelimessa ja kertomaan kuulumisiaan. Vaikka se ei huvittaisikaan.
Jos isovanhempia ei kauheasti nähdä, he saattaavat jäädä vähän etäisiksi ja silloin juttelukin on vaikeampaa. jos ap:n pappa asuu vain 30 km:n päässä, niin miksi ette näe toisianne enemmän? Silloin lapsetkin tutustuvat pappaan ja kanssakäyminen on luonnollisempaa. jos papap ei tule teille, te voitte mennä hänen luokseen. Ota ruokatarpeet mukaan ja sano, että tullaan sunnuntaina päivälliselle. Jos kerran haluaa jutella puhelimessa joka päivä, varmaan näkisi teitä mielellään. Tai hakekaa hänet teille syömään viikonloppuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 22:36"]
[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 22:18"]
Jos ei lapsilla ole halua jutella mummille, niin sehän tarkoittaa sitä, että kun tarvitaan lapsille hoitajaa, niin mummi ei kelpaa. Maksakoot MLL:n hoitajalle, jos ei mummi ole sen arvoinen, että pari sanaa puhelimessa sanottaisiin.
[/quote]
Siis mitä helvettiä? Jos LAPSI ei koe puhelimessa puhumista mukavaksi niin olkoot sitten koko lapsi ilman isovanhempia? Välillä tuntuu, että aikuiset unohtaa millaista oli olla lapsi. Ei niiden käytös muutenkaan hirveän rationaalista ole. Pelkäävät mörköjä ja uskovat joulupukkiin. Kopkopkop.
[/quote]
Jos lapsi ei halua jutella mummille puhelimessa, niin sinä kuvittelet, että mummi on ihan tunteeton ja tulee hoitamaan tätä välinpitämätöntä lasta mielellään? Mummien käytös on rationaalista: jos lapsi ei puhu mummille, ymmärtää mummi, ettei ole toivottu juttukumppani.
Vai vietätkö mieluiten aikaasi niiden kanssa, jotka eivät halua olla kanssasi tekemisissä?
Olisi tietenkin toivottavaa, että lapset ja isovanhemmat olisivat läheisiä. Jos lapsi ei halua puhua joka päivä puhelimessa isovanhempiensa kanssa, hänet voi opettaa vaikka lähettämään tekstiviestin per päivä tyyliin "tänään meillä oli xxx kokeet, hyvin meni", "pelattiin liikuntatunnilla lätkää tänään", "luokkakaverin synttäreillä oli hauskaa". Ja tehdä selväksi isovanhemmalle, että lapsi tykkää lähetellä tekstiviestejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistakaa myös toinen puoli:
Äitiäni ahdistaa puhua puhelimessa veljeni lapsen kanssa. Tämä alkoi, kun lapsi ensimmäisiä kertoja äänteli ja jatkuu edelleen, kun lapsi nyt 4. Lapsi puhuu epäselvästi ja pitää puhelinta liian kaukana, joten mummu ei saa puheesta selvää. Kumpikaan vanhemmista ei ole "tulkkaamassa" puhelimen lähellä, vaan puhelu soitetaan monesti myös esim. autosta, jos lapsella on tylsää ja silloin äänet ovat vielä epäselvemmät. Itselläni meni ko veljeen hermot, kun autoillessaan antoi alle vuotisellekin puhelimen takapenkille ja laittoi puhelun tulemaan minulle. Omasta puolestaan mummu ei kehdannut silloinkaan asiasta sanoa, vaan viihdytti autossa olevaa vauvaa puhelimen päässä.
Ohis, mutta mua itseänikin ahdistaisi, jos omat vanhemmat tai appivanhemmat soittaisi JOKA päivä ja koko ajan pitäisi raportoida, mitä tehdään ja minne mennään. mun arki on sen verran hektistä, että mulla ei ole edes aikaa joka ilta rupatella puhelimessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä aikanaan isovanhemmat soitteli suht harvoin siten, että meidät lapset olisi haluttu puhelimeen, kun ne kuitenkin asui sen verran lähellä että nähtiin melko usein (täällä pääkaupunkiseudulla kaikki). En itse ole oikein puhelimessa juttelevaa tyyppiä, niin en soittele nyt aikuisenakaan isovanhemmilleni tai kellekään mullekaan usein.
Vaikka pappa asuisikin kauempana, niin on se joka päivä soittelu lapselle aika paljon. Joku kerran viikossa olis varmaan parempi, jos saat vaan papan tajuamaan sen, ettei homma toimi nykyisellä tavalla.
[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 22:02"][quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 21:54"]
Meillä sama jokaisen kolmen kohdalla.... Anoppi ja appi soittelee niille monta kertaa viikossa ja ollaan miehen kanssa neuvottu että aina pitää vastata puheluun ja olla kohtelias. Arvatkaa piittaako 8-15-vuotiaat pojat? Niinpä. Anoppi sitten haukkuu mut että mä ole kieltänyt lapsia vastaamasta puhelimeen ja puhumasta heidän kanssaan. Ikinä en ole kieltänyt mut sitä nyt on ihan turha selittää anopille.
[/quote]
Ethän pahastu, mutta ihanaa etten ole ainoa ihmishirviö maailmassa ;-) Juuri tänään pidin aiheesta puheen pojille ja yritin kertoa, että joskus ne papat ja mummit voi lakata soittamasta. Että sellaisen muiston kanssa on hirveä elää jos viimeiseksi on änkyröinyt ja kiukutellut eikä voi koskaan enää pyytää anteeksi. Toisaalta en pysty ymmärtämään, että pappa ei kykene samaistumaan lasten tilanteeseen. Ei oikein tiedä, että kenessä on vikaa vai onko kenessäkään.
[/quote]
On julmaa vanhemmalta pakottaa puhumaan kiristämällä ja vetoamalla tuohon häijyyn kuolemakorttiin. Lapsi voi kantaa kovaa syyllisyyttä jos jotain käy eikä se todellakaan ole lapsen vika. Ei muutenkaan ole normaalia jos isovanhempi tenttaa joka päivä soittoja, jätä vastaamatta. Eikö omaa tahtoa ole aikuisella ollenkaan ja onko lapsetkin pakko repiä siihen väliin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka päivä soittavat?? Mä en jaksais KENENKÄÄN kanssa puhua joka päivä puhelimessa ihan vaan kuulumisia! Ja kuolemalla syyllistäminen siitä että joka päivä ei jaksa turista on todella inhottavaa.
On se googlen haku hieno juttu kun saattaa meidät samoista ongelmista kärsivät yhteen. Meillä myös tilanne se, että isovanhemmat soittelevat lapsien omiin kännyköihin. Aina he eivät tietenkään vastaa jos ovat esimerkiksi kavereiden kanssa tai muuten. Arvatkaa kuka saa kuulla kunniansa tästä. Väsyttää.
KOuluikäiset soittelee ihan itse isovanhemmilleen, enemmän kai lähettävät kyllä tekstiviestejä. En osaa sanoa kuinka usein, mutta pari kertaa viikossa on varmaan aika lähellä totuutta. Pienin juttelee aika harvoin puhelimessa, mutta me nähdään minun vanhempiani kyllä vähintään kerran viikossa.