Leikinkö tarpeeksi lapsen kanssa? Apuaa oonko huono äiti?

Paljonko te touhuutte päivän aikana vauvan kanssa?
Ap

Minulla sama. Vauva viihtyy ison osan ajasta ihan vain tutkimassa asuntoa ja uusia asioita. Jos yritän lukea, niin alkaa vaan syödä kirjaa. Annan siis tehdä mitä haluaa.

Niin ja itse asiassa meillä on melkein täsmälleen saman ikäinen vauva. T. 3

Sama juttu, vauva 9kk. Eniten mietin, että tuleeko vauvalle puhuttua riittävästi, jotta omaksuu kielen rakenteen ja alkaa tunnistaa sanoja.

Meillä esikoinen ei edes viihtynyt esim. sylissä, vaan ihan halusi touhuta omiaan niin että välillä tietty katselee mitä se touhuaa (halusi että katsotaan, alkoi virnuilla ja esittää :D ). Nykyään lapsi 2v ja viihtyy sylissäkin vaikka lukemassa kirjaa ja pyrkii syliin, on hyvin sosiaalinen. Mä olen sitä mieltä, että vauvatkin osaa kyllä ilmaista mitä ne haluaa ja jos ei halua syliin vaan viihtyy yksin niin antaa olla vaan. :)

[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 12:30"]Meillä esikoinen ei edes viihtynyt esim. sylissä, vaan ihan halusi touhuta omiaan niin että välillä tietty katselee mitä se touhuaa (halusi että katsotaan, alkoi virnuilla ja esittää :D ). Nykyään lapsi 2v ja viihtyy sylissäkin vaikka lukemassa kirjaa ja pyrkii syliin, on hyvin sosiaalinen. Mä olen sitä mieltä, että vauvatkin osaa kyllä ilmaista mitä ne haluaa ja jos ei halua syliin vaan viihtyy yksin niin antaa olla vaan. :)
[/quote]

Niin ja siis tuon ikäisenä kun teidän lapsi on, niin kaikki on niin uutta ja jännää että ei välttämättä kiinnosta seurustella äidin kanssa, kun kaiken tutkiminen on jännempää. :)

[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 12:30"]Meillä esikoinen ei edes viihtynyt esim. sylissä, vaan ihan halusi touhuta omiaan niin että välillä tietty katselee mitä se touhuaa (halusi että katsotaan, alkoi virnuilla ja esittää :D ). Nykyään lapsi 2v ja viihtyy sylissäkin vaikka lukemassa kirjaa ja pyrkii syliin, on hyvin sosiaalinen. Mä olen sitä mieltä, että vauvatkin osaa kyllä ilmaista mitä ne haluaa ja jos ei halua syliin vaan viihtyy yksin niin antaa olla vaan. :)
[/quote]
Joo meillä kanssa rimpuilee ja pomppii sylissä, ei sillä tavalla nauti sylissä istumisesta ellei hyppyytä tai leiki jotain.
Ap

Meillä lapsi tosiaan tulee kömpimään syliin, kun läheisyyttä haluaa, eli en tosiaan pelkää, ettei saisi tarvitsemaansa läheisyyttä. Ja ilmoittaa kyllä, kun on tylsää ja pitää tulla keksimään joku juttu. Mutta juuri tuo puheen määrä mietityttää, kuten sanoin. Olen ennen ollut jopa itsekseen puhuja, mutta nyt huomaan välillä senkin kadonneen.

T. 5

Ennen omia puuhiani tankkaan vauvalle yhdessäoloa ja hellyyttä ja sit pärjää hyvin mielellään itsekseen. Kyllä hän sanoo ja tulee varmasti aikoja kun kaipaa sua enemmän.

Hei, ihan samaa oon miettinyt, vauva nyt 8kk.leikinkö, huomionko, puhunko tarpeeksi. Ei viihdy yhtään sylissä.

Samat aatteet. Lapsi 9 kk. Koen jatkuvaa syyllisyyttä, kun en osaa leikkiä hänen kanssaan. Leikin kyllä, mutta tuntuu niin tyhmiltä ne leikit. Rummutetaan tyynyä ja pöytää, pyöritetään palloa, piilotetaan huivin alle leluja, jotka vauva "etsii". Koko ajan mietin, etten mä osaa tätä hommaa.

Mulla samat fiilikset olleet koko ajan, lapsi nyt reilu 2v... Vauvana lapsi roikkui niin paljon rinnalla, etten oikein jaksanut enää leikittää. :( En myöskään oikein osannut jutella vauvalle, tuntui hölmöltä puhua kun toinen ei vastaa mitään. Nyt jutellaan jo paljonkin, kun lapsikin osaa puhua. Hän viihtyy edelleen aika hyvin yksinään, leikkii pitkiäkin pätkiä itsekseen eikä edes huoli minua siihen. Kadehdin äitejä, jotka jaksavat loruilla ja höpöttää vauvoille paljon.

Ihanaa että muutkin on miettinyt samoja juttuja. Kivi vierähti vähän sydämeltä kun en ookaan ainoa surkea mutsi. Mäkin jotenkin kadehdin yhtä kaveria, joka koko ajan keksii hauskoja juttuja vauvalleen ja itse en vaan keksi mitään hassutteluja! Ja tuntuu että toistelen samoja juttuja vauvalle kun en keksi uusia asioita joista puhua. Päivän uutisistako pitäisi keskustella?
Ap

[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 13:19"]

Ihanaa että muutkin on miettinyt samoja juttuja. Kivi vierähti vähän sydämeltä kun en ookaan ainoa surkea mutsi. Mäkin jotenkin kadehdin yhtä kaveria, joka koko ajan keksii hauskoja juttuja vauvalleen ja itse en vaan keksi mitään hassutteluja! Ja tuntuu että toistelen samoja juttuja vauvalle kun en keksi uusia asioita joista puhua. Päivän uutisistako pitäisi keskustella? Ap

[/quote]

Mullakin on tollanen kaveri, tosin siitä että se istui 90% päivästä viihdyttämässä vauvaa tuli myöhemmin ongelma, lapsi ei nimittäin oppinut leikkimään/viihtymään itsekseen millään. Nykyäänkin 5 vuotiaana lapsi on jatkuvasti äitinsä helmoissa.

Sellainen kultainen keskitie on paras. Olla läsnä, muttei vanhemman tarvitse olla mikään varsinainen leikittäjä. Satuja, musiikkia, laulua, syleilyä jne niin hyvä tulee. :)

Psykologit ovat sitä mieltä, että lapsen on hyvä olla, leikkiä ja touhuta yksinkin. Enemmän ongelmia syntyy, jos vanhemmat (yleensä äiti) keksii koko ajan lapselle tekemistä, eikä lapsi tavallaan saa olla yksin. Yksinoleminen kehittää lapsen omaa mielikuvitusta, halua tutkiskella ympäristöään ja rohkaisee siihen. Uteliaisuus ympäristöstä on lapsella hyvä merkki.

Lapset ovat myös erilaisia. Jokut viihtyvät pitkäänkin itsekseen, toiset eivät taas millään. Jälkimmäisiä tulisi nimenomaan rohkaista itsekseen leikkimiseen, edellisten kohdalla tulee pitää varansa, että kuitenkin viettää aikaa sen lapsen kanssa. Kultaisen keskitien löytäminen vaatii vanhemmilta paneutumista myös lapsen persoonaan.

Mä oon niiiin kateellinen. Mun lapset ei ole kumpikaan viihtyneet hetkeäkään yksin vauvana/taaperona. Esikoinen oli yli kolmevuotias, kun lakkasi seuraamasta vessaankin perässä, vauvana piti kanniskella päivät pitkät jos ei halunnut huudattaa pää punaisena.

Että tosiaan nauti! Eikä kannata mitään huonoa omatuntoa kokea, eiköhän se vauva ilmaise itse, jos kaipaa enemmän huomiota/seuraa. 

Meillä lapset ovat myös leikkineet paljon yksin mutta olen kyllä puhunut lapsille mahdollisimman paljon koko ajan (höpisin ihan joka päiväisistäkin asioista) vaikka olenkin saanut omia hommia rauhassa tehdä. Tyttö onneksi tykkäsi kirjojen "lukemisesta" jo 6kk niin hänelle tuli hyvä sanavarasto jo aikaisin. Lueskeltiin ja selattiin kirjoja ainakin 2 krt päivässä...ennen päiväunia ja iltasatu ja sadepäivinä tuli monta kirjaa plarattua.